Ihan oikeasti alan kohta kiljua. Äiti tekee mut hulluksi, koko tilanne tekee mut hulluksi. Olen niin lopen kyllästynyt tällaiseen paskaan, aivan sama missä sitä on, aina on jonkun toisen säännöt, jonkun toisen koti jossa toimitaan jonkun toisen ehdoilla eikä vaihtoehtoja ole, ei minkäänlaista päätösvaltaa mihinkään koska se on jonkun toisen koti. KOSKAHAN MINULLAKIN OLISI SE OMA KOTI JOSSA TOIMITTAISIIN MINUN SÄÄNNÖILLÄNI??? Vituttaa etten saa laittaa musiikkia hiljemmalle, katsoa leffaa, vaihtaa kanavaa, olla koneella, valvoa myöhään, käydä suihkussa myöhään, syödä jotain tiettyä jääkaapista, jättää vaatteitani kylppäriin etc etc.

Olen vitun kyllästynyt jatkuvaan riitelyyn tuon ihmisen kanssa, siihen että hän jälleen kerran sanelee jokaisen liikkeeni. Mikä järjetön pettymys olla jälleen tässä samassa kusisessa tilanteessa kuin viimeksi kotona asuessa. En tule tuon ihmisen kanssa toimeen saman katon alla, eikä vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole. Haluaisin enemmän kuin muuta saada palkan ja lähteä jonnekin kauas hetkeksi matkoille. Saatan kuulostaa teiniltä mutta haluan ihan oikeasti pitkästä aikaa tehdä juuri niin kuin MINÄ haluan ja elää OMIEN sääntöjeni mukaan. Tämä ahdistus on jotain niin kamalaa ja koko ajan tuntuu kuin olisi tukehtumassa. Jos tulee tappelua, minne ihmeeseen muka lähtisin täältä? Joka paikassa olen jonkun jaloissa, AINA! En voi ymmärtää miksen ole saanut asuntoa. En ihan todella ymmärrä.