Hukkaan meni sekin kusinen reissu. Tarkkarissa oli puolet työntekijöistä lomalla, lappu ovella että pyydämme karsivällisyyttä ja harkitse kannattaako tulla jos ei tilasi ole akuutti. En nyt tiedä, suoraansanoen voisin jotain tästä akuuttisuudesta mainitakin mutta olen huomannut millä lailla terkkarissa suhtaudutaan yleensäkin mielenterveysasioihin niin jotenkin ei inspiroinut. Odotushuone oli täynnä räkänenäisiä pikkulapsia ja niiden donitsitukkaisia äitejä. Ahdistus kävi vähän turhan ylivoimaiseksi joten jätin homman sikseen.
Hain kämpältä tavarat, ei ollut ketään kotona, onneksi. Vein kissoille ruokaa, otin tärkeimmät kamat ja vaatteet ja siinäkin oli liikaa. Raahasin sitä pirun laukkua Tikkurilaan, harhailin ympäriinsä etsien sitä VAVin toimistoa. Kun löysin sen, se oli kiinni.
Voitte siis ehkä kuvitella tämänhetkisen vitutuksen multihuipennuksen. Olen noussut liian aikaisin, nukkunut liian vähän, tehnyt kaikkea joko liikaa tai liian vähän enkä ole saanut aikaan mitään. No, tavarat sain. Laturin puhelimeen, oli tullut viesti että työntekijänä olen korvaamaton ja että nyt ei ainakaan työilmapiirin takia tarvitse olla huolissaan, työkaverina olen ihan jees. Hyvempi näin. Ehkä en todellakaan ole sellainen ihminen jonka kanssa voi asua. Pystyn myöntämään virheeni, pyytämään anteeksi ja sovittamaan tekoni, mutten voi luvata etten tekisi uudestaan. Ja se on ehkä suurin ongelmani yleensäkin.
En ole koskaan ollut hyvä asioiden ennaltaehkäisemisessä. Toimin hetken impulssien mukaan, ja ennenkuin huomaankaan olen täysin kusessa milloin minkäkin asian kanssa. Yksi kaveri joskus totesi että "sä oot varmaan maailman ironisin ihminen". Ja se lienee hyvin pitkälle totta. Viime yönä sängyssä pyöriessä alkoi naurattaa. Nousin tupakalle ja nauroin niin että kyyneleet valui. Nauroin kaikelle ja kaikille, eniten itselleni ja sille miten perusteellisesti onnistun mokaamaan joka ikisen asian ihan itse, enkä usko että se on tarkoituksellista. Jos on, saa myssytohtori selventää minkä ihmeen takia joku haluaa vapaaehtoisesti kusta kaikki asiansa.
Parin tunnin päästä on työpalaveri ja sitten haalitaankin taas liikaa vuoroja ja ollaan taas burnout.
