There is no future in time travel

Jahas nyt ollaan sitten äidin helmoissa jälleen. En jaksa sen kummemmin paneutua niihin syihin miksi, mutta pähkinänkuoressa olen ilmeisesti kaksinaamainen, valehteleva kusipää joka ei kunnioita muiden elintilaa. Niinjuu ja juo liikaa.

Huomenna tiedossa sitten terveyskeskusreissu ja siellä sitten vähän keskustelua mun alkoholinkäytöstä ja muutenkin henkisestä terveydentilasta. Vavillekin vihdoin viimein. Tällä hetkellä en oikein osaa ajatella yhtään mitään. En ole iloinen enkä vittuuntunut (mikä on jo huima parannus sinänsä) en oikein ole yhtään mitään. Asiat tapahtuu taas niin nopeasti ja kaikki yhtaikaa etten pysy perässä.

Saa nähdä taas.

Vittu. Sanonpa vaan ihan ytimekkäästi notta vittu.
EIlinen meni hyvin kännisissä merkeissä, tästä päivästä olisi voinut tulla yhtä mukava mutta työt tulivat yllättäen tielle. On se nyt perkele kun työnteko alkaa häiritä alkoholinkäyttöä!! Työkaverikin pinkaisi mamaan veljensä synttäreille, ja jossain Hakunilan siimeksessä on sitten joku iloinen pussikaljajoukkio jonka seurasta piti vetäytyä töihin 10 minuutin istumisen jälkeen. Yritin soittaa vielä parille duunikaverille että vapauttaisivat mut tästä iltavuorosta mutta nou.

No, täällä ollaan kuitenkin joten turha on itkeä kun kakka on jo housuissa. Ostin kuitenkin mäyräkoiran tuonne verhon taakse odottelemaan iltaa ja angstisia itkuvinkukännejä. Olisi toisaalta ihana käväistä siellä mamassa mutta enpä nyt kuitenkaan mene. Hirveä angsti ollut aamusta asti, hetken ehdin jo piristyä töissä mutta nyt kun jäin yksin alkoi taas vituttaa. Luojan kiitos tämä työputki loppuu kohta. Ja jessus, ylihuomenna on vapaapäivä!! Tosin silloin on myös se työpalaveri josta saankin sitten kahden tunnin liksan kuitenkin. Ihanaa<3

Eilisilta oli kyllä parasta hetkeen. Pitkästä aikaa E:n kanssa kahdestaan, saatiin purettua angstit ja turhautumiset pois, ja oli ihanaa huomata etten ole ainoa jolla puskee kevätmasennus päälle. E on kuitenkin AINOA ystäväni joka ei seurustele, joten oli ihanaa myös päästä jauhamaan siitä miten tylsiä seurustelevat parit ovat ja miten mukavaa olisi olla yksi heistä. Tosin sen jälkeen alkoikin pitkä pohdinta, onko seurustelu oikeasti kaiken sen kakan arvoista.

Jotenkin tuntuu mahdottomalta kuvitella että seurustelisin enää koskaan, mikä on tietenkin aivan naurettava ajatus ottaen huomioon että olen 19-vuotias ja käytännöllisesti katsoen takana on vain yksi farssi joka on luokiteltavissa ihmissuhteeksi.

Vituttaa olla näin kyyninen, mutta kun on saanut tarpeeksi monta kertaa henkisesti turpiinsa näissä phihi tykkäysjutuissa, ei ihastuminen tunnu enää kivalta. Ennen se oli niitä kuuluisia perhosia vatsassa ja hirveää hihittelyä ja punastelua, yksikin sana saattoi piristää koko päivän. Nyt koko ajatus tuntuu vastenmieliseltä, ikäänkuin ihastuminen, rakastumisesta puhumattakaan olisi jonkinlainen virus josta täytyy parantua ennenkuin käy huonosti. Ja mulle käy huonosti joka_ikinen_kerta. Todistettu juttu. Yök. Asiaa ei tietenkään helpota myöskään tämä sairaalloinen neuroottisuus, ujous, pessimismi... lista on loputon.

Toinen asia mikä todella ottaa pannuun on juuri tuo että joka helkkarin ikinen ihminen kaveripiirissä seurustelee. Asunnottomana se vituttaa vielä enemmän, sillä missä tahansa sitä yönsä viettää, on aina jonkun parin vaivoina ja sitten täytyy katsella joko siirappista söpöilyä tai todistaa jonkinlaista perheriitaa. Kummassakin tapauksessa sitä tuntee olonsa jotenkin likaiseksi, ikäänkuin tirkistelisi toisten elämää salaa.

Ah, tähän väliin on pakko lisätä kun tuli sosiaalipornosta puhe, teitä kaikkia varmaan miljoonasti kiinnostaa että Salkkareiden Heli kävi äsken ostamassa tästä 2 pussia vaahtokarkkia x___x
On muuten paljon söpömpi livenä kuin töllössä.

Odotan nyt ihan kuola valuen poispääsyä. Kolmisen tuntia enää, kun vaan kuluisi nopeasti ennenkuin ehdin vääntää tänne enempiä marttyyrimerkintöjä.

Ihanaa, viimeinkin sain hetkeksi perseeni penkkiin. Jalat huusikin jo leipää. Virveli lähti kotiin ja jätti mut noiden pirun karkkien kanssa. No, äkkiäkös mä ne tuosta kippaan purkkeihin kunhan tokenen tästä. Eilinen synttärisankari-ystävä pyysi baariin tänään. Kämppis totesi aamulla, "eikös tästä nyt sitten tule se ensimmäinen alkoholiton päivä pitkään aikaan?"

Eipä näytä tulevan. Rahaa ei ole mutta jos synttärisankari tarjoaisi niin ihanaa. Pari viime kertaa tullut itse tarjottua. Olen humalan suhteen aivan holtiton rahankäytössäni. HOLTITON. Häpeän syvästi niitä summia joita syydän muutenkin vähistä varoistani viinaan. Kuitenkin on omituista, että vaikka vietän radalla kovin suuren osan illoista, en kuitenkaan tutustu uusiin ihmisiin. Haluaisin kerrankin jonnekin kunnon mestaan mistä voisi bongata uusia tuttavuuksia. Toisaalta taas on ihan hyvä etten esimerkiksi seurustele, koska mokaisin senkin varmaan tällä ryyppäämisellä. Tosin kolikon kääntöpuolena voisikin miettiä ryyppäisinkö edes jos seurustelisin.

Iänikuisia kusisia kysymyksiä. Tuntuu uskomattomalta että erosta on jo puoli vuotta. Järjetön ajatus. Ja säälittävä. Puoli vuotta tyhjäkäyntiä ja turhaa märehtimistä. Onneksi nyt on kuitenkin kesä tulossa ja muutenkin mieliala korkeammalla. Tai ainakin sen pitäisi olla. Pelottaa ihan helvetisti se asuntojuttu. Vaville en päässyt käymään kun oli puhelinaika mennyt jo eikä hajuakaan miten sinn eolisin päässyt tai olisiko se ollut edes auki kun joku hyvin hapan rouvashenkilö murahti jotain epämääräistä enkä uskaltanut kysellä enempää.

Minkä ihmeen takia töissä alkaa aina huippaamaan? Tosin olen varma että se johtuu liiasta batteryn kulauttelusta. Hirveät tärinät ja heikotukset ja pahatolot. Ja nyt tuota helkkarin karkkikuormaa sitten-->

EDIT: Löysin täältä vielä kaksi prätkähiiri dvd:tä ja lähtivät mukaan aika äkäiseen<3

Ah, näköjään tästäkin blogista on tulossa työpäivien henkireikä. Tänään on kuitenkin paljolti parempi päivä kuin eilen. Olen tosin ollut töissä vasta 20 minuuttia, mutta toistaiseksi on rauha maassa.

Karkkilähetys odottelee purkamistaan, kohta varmaan pakko jaksaa jotain. Laiskottaa muttei onneksi vituta yhtä suunnattomasti kuin eilen. Nälättää ja nukuttaa kylläkin.

håhå, tulipas taas jännä kirjoitus. Jatkan kuitenkin vielä tänään, nou hätä :DD

PAKKO vielä lisätä että päivän piristi eräs asia. Duunikaveri löysi hyllyn alta jumankavita Prätkähiirten dvd:n! Lainasin sen tottakai heti itselleni. Prätkähiiret on ehkä paras sarja IKINÄ.
Työkaveri siinä vieressä "Jos sä jo nelivuotiaana olit noin tohkeissas prätkähiiristä nii oisin jo sillon voinu todeta mikä susta isompana tulee" :DDDD

Rehellisyyden nimissä katsoin kyllä siksi kun olin niin ihastunut Turboon silloin, se on se ruskea niistä jolla on hienoin pyörä x___x Ja katsoin mä tyttöjenkin piirrettyjä, niin kerta.

Asiasta kukkaruukkuun, vatsa on tajuttoman kipeä! Luojan kiitos enää puolisentoista tuntia niin voin laittaa puljun kiinni ja painua "kotiin" nukkumaan ja juomaan ne pari kaljaa pois. Ahdistaa ja vituttaa. Kitinää ja vinkumista ja äääääää. ÄÄÄÄ. Toivoisin olevani 5-vuotias taas niin voisin maata lattialla ja itkeä ja takoa nyrkeillä lattiaa. Toki voisin tehdä niin nytkin mutta voi olla että meidän myynnit vähän laskisi sen jälkeen.

Eikun uutta bloggausta putkeen vain. Hajottaa nyt niin hirveästi etten pysty olemaan kirjoittamatta. On niin paljon kaikkea mistä tekisi mieli jauhaa tänne mutten yksinkertaisesti viitsiuskallahaluajaksa. Se oma asunto olisi niin tarpeen. Tuli tänään varmuus että kesäkuun 1.päivään mennessä täytyisi asunto olla, ei jaksa isäntäpari enää katella mua :D

No, eipä voi kyllä syyttää. Onhan se rasittavaa kun joku loisii nurkissa kissoineen. ANtaisin mitä vain, melkein että joku nyt soittaisi ja antaisi asunnon. Ja rahaa. Haluaisin päästä tuulettumaan. Kunnolla, tavata uusia ihmisiä ja päästää paineita. Ja ehkä jopa tavata JONKUN uuden ihmisen josta voisi joskus tulla jotain muutakin. Tai jotain. Yök, ihmissuhteita.

Alan taas erakoitua ja alkoholisoitua. Parhaalla ystävällä on tänään synttärit. 19 vee, wow. Oli saanut yli tonnin synttärirahaa. Ihan kiva juu maistuis varmaan meikäläisellekin. Palkka meni alle viikossa. Tosin eipä tuota tullutkaan kun se viitisensataa. Yks pierun turahdus ja se on siinä. Onneksi nyt kesäkuussa tulee yli puolet enemmän. Sitten on se Sauna open airkin ja sinne nekin varmaan menee. Kun nyt vaan se asunto siiheksi.

Kun nyt tapahtuisi edes jotain mikä vähän nostaisi fiilistä. Ihan mitä tahansa. Ihmissuhdejutut, raha-asiat ja talous ovat kaikki retuperällä. Ei minkäänlaista vipinää millään osa-alueella aikoihin. Kohta varmaan lagaa terveyskin. Tosin nyt ei tosiaan ole varaa tulla kipeäksi kun on töitä joka ikinen päivä miinus ne kolme vapaapäivää mitä mulla on vielä kesäkuuhun mennessä.

Pyörryttää ja väsyttää. Mikään ei huvita hyhhyh yök.

Mulla on varmaan nyt joku burnoutti.
Töitä, alkoholia, töitä, alkoholia, töitä, alkoholia... Samaa kakkaa joka_ikinen päivä. Tänään tuli sellainen olo ettei vaan jaksa hymyillä asiakkaille, päässä pyörii ja väsyttää ihan tajuttomasti. Ajatukset pyörii palkkapäivässä joka koittaa kolmen pitkän viikon päästä. Sitten voin taas pitää itteni viinoissa hetken ja ostaa jotain kivaa.

Työt painaa päälle ihan kamalasti. Ensi perjantaina taas vapaapäivä, ihanaa. Jes. Sekin menee joko nukkuessa tai ryypätessä. Kamalaa angstausta mutta olkoon, tänään ei huvita mikään. Kissa sentään saattaa olla paksuna mikä on pelkästään positiivinen juttu.

Pitäisi taas jaksaa tehdä vaikka mitä, huomenna kinuamaan sitä asuntoa VAVilta ja soitella sossuille ja vaikka mitä. Tosin kuulemma mahdollisuudet saada apua ovat työpaikan takia hyvin pienet. Uh kun olis pumppuhaulikko niin posauttaisin kaikki. Ei vaan nyt jaksa.