Exiä ja seksiä, parisuhde vai pari suhdetta?

Kaverit ovat aina kavereita. Ystävistä voi tulla kavereita ja kavereista ystäviä. Jokainen varmasti vetää rajan ystävän ja kaverin välillä eri tavalla, ja toisilla se raja tuntuu olevan veteen piirretty viiva. Mikä sitten erottaa ystävän kaverista?

Minä olen aina piirtänyt kuvitteellisen kehän itseni ympärille. Keskellä olen minä, sitten tulee ystävien kehä, sitten kavereiden kehä, ja lopuksi tulevat tutut ja tuntemattomat.

Jouduin tänään odottelemaan kaupungilla ja aikani kuluksi seurasin ohimeneviä ihmisiä. Panin merkille, että kaikki, jotka liikkuivat kaksin, erottuivat selvästi muusta ihmismassasta. Vaikka nuo kaksi olisivat kulkeneet reilunkin välimatkan päässä toisistaan, pystyi helposti sanomaan, kuka oli kenenkin kanssa liikkeellä, sillä jokainen heistä oli merkitty.

Tämä-on-minun-pysy-poissa-merkki on ja pysyy. Ja kukapa ei pitäisi kiinni omastaan? Sillä juuri varatut miehet tuntuvat nykyään olevan haluttua tavaraa. Omastaan tarkat omistajat pyrkivät myös tekemään kaikkensa hätistääkseen heidän omistusoikeuttaan uhkaavat tekijät mahdollisimman kauas, ja kyllä, usein he siinä onnistuvatkin. Sillä sodassa ja miestenmetsästyksessä – kaikki keinot ovat sallittuja.

Nykyiseen ystävä- ja kaveripiirini kuuluu ihmisiä, joihin olen tutustunut ollessani parisuhteessa. Jo silloin ja myöhemminkin osa heistä on tehnyt selväksi olevansa valmiita viemään ystävyyttämme tai kaveruuttamme uudelle tasolle, oli se taso sitten seurustelu tai seksi. Ja ettei asia olisi liian yksinkertainen, monet näistä ihmisistä seurustelevat.

En halua rikkoa kenenkään parisuhdetta, enkä varsinkaan olla viikonloppuheila, salarakas tai yhden illan seikkailu. Lisäksi en osaa kuvitella näitä ihmisiä muina kuin ystävinä ja kavereina. Jos olen tutustunut johonkin ihmiseen ollessani parisuhteessa tai muuten vain olen mieltänyt hänet kaverikseni tai ystäväkseni, en vain pysty kuvittelemaan enempää, en vaikka miten haluaisin.

Vaikka olenkin tällä hetkellä vapailla markkinoilla, olenko kohtuuton, jos suljen porttini hetken jännityksen kalastelijoilta, jotka loppuen lopuksi palaavat turvalliseen suhteeseensa ja jättävät minut kuin nallin kalliolle?

Parisuhde, ja sen mukana seksi, tekee asioista toisaalta selviä, toisaalta monimutkaisia. Sinkut voivat liukua päällekkäin ja lomittain, mutta parisuhde muodostaa säännön: vieraissa ei käydä. Ja kun parisuhde aikanaan loppuu (kuulostaapa kyyniseltä), toinen osapuoli putoaa kehän ulkopuolelle ilman, että edes huomaa sitä. Todellisuus kuitenkin avautuu hyvin pian. Se mikä on takana, on takana.

Miksi on niin vaikeaa saada entinen parisuhde toimimaan ystävyytenä tai edes kaveruutena? Miksi puhelinsoitot harvenevat ja lopulta loppuvat kokonaan? Mitä tapahtuu niille lupauksille edelleen ystävinä pysymisestä?

Onko entisen poika- tai tyttöystävän kanssa mahdotonta pysyä ystävänä? Entä ystävän, joka olisi halunnut enemmän, mutta ei saanut?

Siltä vaikuttaa. Toivottavasti olen väärässä.