Aamulla oli satanut lunta, maa oli peittynyt puhtaan valkeaan vaippaan.
Illalla isä soitti. Etsin puhelinta joka puolelta ja löysinkin sen viimein, paperikasan alta.
Mitäs tuleva opettaja on mieltä uutisista, isä kysyi.
Mistä ihmeen uutisista, minä kysyin.
Etkö sinä ole kuullut, kaikkihan siitä puhuvat, isä totesi hieman ihmeissään.
Avasin heti HS:n verkkolehden, ja sivunkokoinen uutinen julisti järkyttävästä tragediasta. Kaikenlaiset kiireet unohtuivat samantien. Ensimmäinen reaktio oli ei tällaista voi tapahtua, ei Suomessa. Ei koulussa. Ei suomalaisessa koulussa. Tiedonjanoni oli tietenkin suunnaton, kysymyksiä riitti. Google tarjosi tiedonjanooni muun muassa ammuskelleen pojan nettipäiväkirjamerkinnän ja opettajien keskustelua aiheesta. Samoja kysymyksiä tuli esille: kuinka enää uskaltaa olla opettaja tällaisen jälkeen? Pitäisikö tämä kuitata vain yksittäisenä tapauksena vai pitäisikö tästä oppia jotain? Miten tällaiseen voi varautua?
Mitä tapahtuu nuorten maailmassa? Millaisten ongelmien kanssa he oikein elävät, jos se johtaa tällaiseen? Miten tähän pitäisi reagoida?
