Mieliala

Ajatukset menee laidasta laitaan. Pahinta on toivottomuus. Sitä miettii miksi sitoi haaveensa tähän, miksei jatkanut koko elämäänsä suojellen itseään, miksei mikään muu tunnu miltään. Miksi töissä istuminen on niin tuskaista aina kun tulee hiljainen hetki.

Oon nyt yrittänyt saada jotain kiintopisteitä elämästä joita odottaisi. Töistä tulee nyt melkein viikon "loma" kun siirryn osa-aikaisuuteen ja ajattelin mennä opiskelupaikkakunnalle. Pitää toivoa että sieltä löytyy jotain sellasta aktiviteettia että sais ajatukset pois. Kunhan siihen ei sisälly viinaa, muuten teen taas itestäni pellen laittamalla viestejä tai avautumalla jollekin nyt ku en todellakaan oo valmis mihinkään ulostulonäytelmiin.

No onneks enää kaks työpäivää, sit on kyl pakko vähä makoilla omissa oloissa ja kattoa jos löytää jotain aktiviteettia. Pahinta on, että niinä hiljasina hetkinä itkettää ja en todellakaan oo sellanen tyyppi jonka kyynelehtimistä ihmiset katsois normaalina. Onneks on pari hyvää työkaveria joitten avulla saan naurun irtoomaan, elämän taustat unohtumaan. Vittu en mä oo näin heikko.