aikaa miettiä :)

Mulla hiljaisuus blogissa tarkottaa yleensä sitä et elämä menee hyvin. Nyt taas on ollu niin paljon sulateltavaa että en oo osannu alottaa. Nyt vietän pitkästä aikaa iltaa yksin, rauhassa. Mukavaa. Aloin vaan miettimään miten jännä elämä voi olla kun se vaan vie. Liekö kaikki on kohtaloa?

Oon siis viime vuoden vaihteen eron jälkeen löytänyt itelleni miehen jonka kanssa asustan nyt Helsingin keskustassa kivassa kaksiossa. Asiat on edenny vauhdilla ja välillä niin vauhdilla että mun omat ajatukset ja tunteet ei oo pysyny perässä. Mut nautin tästä suhteesta ja elämästä, on vaan vielä muutamia juttuja jotka mun pitää opetella parisuhteessa elämisestä.

Hauskaa tässä suhteessa on se, että toi poika on mun eka seksikumppani jostain kuuden vuoden takaa. Sillon kirjoteltiin pitkiä aikoja netissä toisillemme ja tavattiin muutamia kertoja. Mä en kuitenkaan ollu valmis ja tiet lähti erilleen. Välissä olleina viitenä vuonna nähtiin ehkä kolme kertaa ja juteltii mesessä aina sillon tällön. Se oli sellasta varovaista jutustelua aina ku sen aika oli.

Nyt kuitenkin keväällä jostain syystä päädyttiin kaljalle ja asiat johti toiseen ja yhtäkkiä mä huomasin että oon rakastunu siihe. Aluks nähtiin sillon tällön ja luulin että se nyt on vaa sellasta kaveerausta ja hauskanpitoo mut sit tajusin et tää jätkä on sellanen jonka kanssa pystyn juttelee ja joka ajattelee samalla tavalla ku mä.

Must on hauska huomata että se ihan eka oiskin se oikee. Tuntuu jotenkin kohtalolta että opeteltiin molemmat seksin alkeita toistemme kanssa, haettiin välissä kokemusta ja elämänkatsomusta tahoillamme ja sit valmiina päädyttiin yhteen. Parasta tässä on että tiiän että jos oisin sillon kuus vuotta sitten yrittäny niin oisin pilannu kaiken sillä että olin niin pihalla ja pentu. Nyt mä pystyn tähän ja oon valmis nauttimaan elämästä. Olemaan oma itteni.