Viikonpäiväblues

Elämä on asettunu aikalailla uomiinsa. Kun alla on asunto, parisuhde ja jonkunlainen kaveriverkosto, niin tuntuu että aika nopeasti kaikki elämässä alkaa toistaa itseään.

Maanantaina masentaa uusi viikko. Mielessä siintää vain arkipäivien loputon putki ja viikonlopun kaukaisuus tuntuu murskaavalta.
Tiistaina alkaa herätä pieni toivo paremmasta, pieni ajatus viikonlopusta saattaa jo herätä ja tajuaa että kyllä se sieltä vielä tulee.
Keskiviikko on mun mielestä ehkä kolmanneks paras päivä viikosta. Perjantai-ilta on jo oikeesti lähempänä kuin mennyt sunnuntai ja töissäkin alkaa päästä vähän vauhtiin. Tää näkyy ainakin mussa jo kotonakin siinä että oon ilosempi ja pirteempi ja en kiukuttele kaikesta niinku maanantaisin ja tiistaisin.
Torstai --> perjantain odottelua.
Perjantai, ihan helvetin paljon mukavempaa töissä kuin minään muuna päivänä. Kaikki työkaverit jo vähän viikonlopputunnelmissa, vitsailu jo vähän vapautuneempaa, viikonloppusuunnitelmien vaihtamista ja pitkistä kolmen ruokalajin lounaista haaveilemista. Illalla yleensä luvassa punaviiniä ja hyvää seuraa. Päivistä ehdottomasti paras (paitsi jos lauantai on jotain speciaalia)
Lauantai: Heräämistä joko krapulassa tai ei, keittämään kahvia ja paistamaan munia. Hesari, aamusavuke ja poikkiksen kanssa makoilua. Jos hyvä lauantai niin peuhailua sängyssä mahdollisimman pitkään.
Sunnuntai: Aamu samaa kuin lauantaina, ilta ahdistumista tulevasta viikosta. Yleensä resepti hyvään pakenemiseen on videovuokraamon leffa ja sohva.

Pakko listata näin maanantaina eri päivien ominaisuuksia, että jaksaa taas aloittaa uuden viikon :) Yleensä kun ihmisille puhun näitten päivien arvojärjestyksestä niin tulee yllättäviä mielipiteitä :)