Ihastuttavan rakastettava lumo-olentoni on kärsinyt masukivuista useamman päivän ja mie olen huolesta soikeana. Ettei vain olisi kyseessä taas kysta, kullalla on ollut sellainen aiemminkin. Lumo-olento epäilee keliakiaa. Lumo-olennon pitää mennä lääkäriin.
Kulta on myös löytänyt tämän blogini, tai on siitä jo aikaa, kun hän on tämän löytänyt. Ja hän sanoi, että liikuttui siitä kuinka kauniisti hänestä, meistä kirjoitan. Ihmetteli, kuinka minä voinkaan häntä niin paljon rakastaa.
Vaan tietäisipä vain kuinka paljon. Äärettömyyksiin asti.
Ja miksi rakastan. Koska hän vain on niin käsittämättömän ihana. Toista ei ole, ei löydy. Hän tekee minut niin onnelliseksi. Hänen kanssaan olen samalla aallonpituudella. Meillä on samanlaiset arvot, toiveet, unelmat, haaveet.
Arvot. Arvot ovat tärkeitä parisuhteessa. Niistä rakentuu pohja unelmien ja haaveiden, sekä toiveiden toteutumiselle.
Hänellä on samanlainen huumorintaju kuin minulla.:D
Hän saa minut nauramaan aina niin, että poskeni ovat kipeät.:)
Hän on niin lempeä ja hellä, huomaavainen.
Minun höpötiittini. Raksuttimeni.
Lisäksi hän on fiksu ja hänellä on hienoja ajatuksia ja mielipiteitä, joita ravostan.:)
Tiedän, että hän on aina tukenani, kannustimenani. Häneen voin luottaa. Aina.
Ja tiedän, että hän on valmis tekemään töitä suhteemme eteen. Että meillä on samat päämäärät.
Ja niin paljon muita asioita. Hänen ihanuuttaan, jota en voi sanoin kuvailla. Ne eivät riitä.
Ja sana rakkauskin tuntuu niin pieneltä kuvastamaan tätä tunnetta.
Silti,
Rakastan.
