Eilen olin lääkärissä. Asiat etenee toivotusti. Voin hiljalleen aloittaa kuntoutuksen ja töihinkin voin palata n. kuukauden päästä, jos voin tehdä fyysisesti kevyempiä hommia. Saa nähdä miten käy. Saa nähdä miten kovasti haluan palata nykyiseen työhöni. Tai miltä se sitten käytännössä tuntuu. Haluan ehkä jotain ihan muuta. Katsotaan.
Aurinko paistaa ja eilen kaupunki näytti mukavan keväiseltä, tuulesta huolimatta. Vielä kun nämä mun kulmat pääsee kevääseen mukaan. Lumi ja jää - menkää pois!
Näin kotona ollessa tylsistyneenä on ollut aivan mahtavaa seurata käynnissäolevaa Tahdon 2013 -kampanjaa. Uskoin heti kampanjasta kuultuani, että 50000 ääntä tulee täyteen, mutta en uskonut sen tapahtuvan näin nopeasti. Ajattelin sen täyttyvän parissa kolmessa päivässä. No, tätä tekstiä kirjoittaessani sähköisiä allekirjoituksia on kasassa n.45000. Uskomaton määrä. FB monet ystävät ovat jakaneet allekirjoituslinkkiä, sellaisetkin joiden en olisi koskaan uskonut sitä jakavan. On ehdottoman hienoa olla osa historiaa, osa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Nyt enää jännitetään kellonaikaa, koska 50000 on kasassa. Veikkaan 14.20. Uskomatonta <3
Jos olisin kunnossa, matkustaisin juuri tällä hetkellä junassa kohti kotikontuja. Huomenna lapsuuden kotini naapurin poika saatellaan viimeiselle matkalleen. Tuntuu hurjalta, miten juuri hän on nyt poissa. Hän, joka kiusoitteli minua ala-asteella pikkukoulussamme. Hän, joka oli veljeni ystävä. Hän, jonka muistan eläniloisena nuorena miehenä. Hänet vei alkoholi, lapasesta lähtenyt elämä. Ei niin pitäisi käydä ihmiselle kypsässä 37v. iässä. Niin paljon jäi kesken, niin paljon elämättä.
Toivottavasti hän on nyt saanut rauhan ja viinapirut kaikonneet.
Eilen oli yksi niistä päivistä, kun otsaan kasvoi 3km halko heti aamulla, kun silmät sai auki. Oon osannut odottaa tätä hetkeä ja on jopa hitusen yllättävää, että siihen meni näin paljon aikaa. Turhauttaa, kun tarvii niin paljon apua mitä yksinkertaisimmissakin asioissa. Ketuttaa, kun menee tolkuttomasti aikaa ja vaivaa esim. yhden juustopaketin aukaisemiseen. Tai miten yksi suihkussa käyminen voi olla todellinen haaste. Asiat, jotka ennen oli yhtä on nyt ihan toista. Siihen sopeutuminen on vaikeaa.
Päivä tosin parani siitä ja halko katosi otsasta, kun ystäväni tuli käymään. Juotiin teetä ja päästettiin höyryjä ulos. Se oli puhdistavaa. Ystävät on tärkeintä maailmassa.
Tänään on ollut vähän helpompaa. Kivut on jokseenkin pysynyt poissa lääkkeillä. Pieniä iloja tuli muutenkin pienistä suurista asioista.
Tänä keväänä ajattelin toteuttaa pitkäaikaisen unelman, kun tätä vapaa-aikaa nyt on riittämiin. Perustan ikkunalaudalleni ja myöhemmin parvekkeelle yrttitarhan. Siemeniä alkaa jo olla kaikkeen lähtöön, toteutus vain puuttuu. Muissa hankkimissani siemenissä oli ihan hyvät itävyysprosentit paitsi rosmariinissa. Sen prosentti oli vain 30. Rosmariini on ilmeisen hankala kasvatettava, mutta yritän kuitenkin. Parvekkeeni on niin lämmin, että jos idätys onnistuu, se saattaa jopa viihtyä näissä olosuhteissa :)
Ruoka on minulle äärettömän tärkeä asia. Jos eläisin omassa utopiassani, en hankkisi perusmarketista mitään syötävää. Ehkä jonain kauniina päivänä pääsen tähän. Välillä fantasioin myös ulkomailla asumisesta. Siis jossain niin etelässä, että voisi puutarhassa/parvekkeella kasvattaa kaikkea eksoottista tai ostaa torilta oikeasti tuoreena.
Viimeisestä bloggauksesta on aikaa. Olin joskus vuosia sitten rekisteröityneenä tänne. Lähdin, kun en jaksanut ikävää ilmapiiriä enää. Tulin takaisin, koska jäin kuitenkin kaipaamaan varaventtiiliäni.
Tänne tulee juttua kolmikymppiseltä naiselta elämän onnesta ja onnettomuudesta. Tällähetkellä elän enemmän onnettomuus-kohdassa kuin onni, tai no, päivästä riippuen. Rikoin itseni talven liukkailla ja parantelen vielä pitkään kotona. Saikku ja yksinäisyys saa välillä pään kiehumaan. Tule jo kesä.
Suhteesta en osaa oikein sanoa. Olen tavallaan sinkku, mutta tavallaan en ihan täysin. Ota tästä nyt selvää.
Askel kerrallaan kohti parempaa, selkeämpää ja onnellisempaa huomista. Tervetuloa matkalle!