Kohti huomista

Viimeisestä bloggauksesta on aikaa. Olin joskus vuosia sitten rekisteröityneenä tänne. Lähdin, kun en jaksanut ikävää ilmapiiriä enää. Tulin takaisin, koska jäin kuitenkin kaipaamaan varaventtiiliäni.

Tänne tulee juttua kolmikymppiseltä naiselta elämän onnesta ja onnettomuudesta. Tällähetkellä elän enemmän onnettomuus-kohdassa kuin onni, tai no, päivästä riippuen. Rikoin itseni talven liukkailla ja parantelen vielä pitkään kotona. Saikku ja yksinäisyys saa välillä pään kiehumaan. Tule jo kesä.

Suhteesta en osaa oikein sanoa. Olen tavallaan sinkku, mutta tavallaan en ihan täysin. Ota tästä nyt selvää.

Askel kerrallaan kohti parempaa, selkeämpää ja onnellisempaa huomista. Tervetuloa matkalle!