Itketkö nyt - Tom Dooley?

En ole koskaan ollut sinut näitten keltaisten kassien ja jumalattomien ihmismassojen keskellä. Pakko on vain jossakin vaiheessa kohdata.

Tänä aamuna kuulin, että nyt on tarjolla hieno kone: paidansilityskone ja mikä erinomainen hinta - 795 euroa. On muuten laatuvehje: ihan Siemens. "Kuka sitä aina haluaisi viedä paitansa puolisonsa silitettäväksi?" - Niinpä, mitenhän sitä tähän asti onkaan selvinnyt.

Toinen ärtymyksen aihe liittyy puhelimessa jonottamiseen. Oma langaton laajakaistayhteys lakkasi toimimasta eilen ja nyt kuulema laittomasti "lainaan" naapurin verkkoa. Odottelin 48 minuuttia linjalla. Ystävällinen henkilö oli toisessa päässä enkä vaivautunut valittelemaan pitkää jonotusaikaa. Työtään hän tekee - eikä hän päätä resursseista.

Sain puhelun päätyttyä tekstiviestin: vian korjaaminen vie 1-5 päivään. Niin kauan pitää olla varkaissa tai sulkea koko masina. Ongelma on vain siinä, että tarvitsen työkseni nettiyhteyttä kotona. Se on reklamaation paikka kunhan lasku tulee.

Niin, onhan tässä se mahdollisuus, että kun taloyhtiössä on viritelty digitelevisioyhteyksiä, niin jollakin lipsahti meisseli väärään koloon...

Joo, hullut päivät ja hullummaksi menee. Onneksi tulossa neljä vapaata. Niin, ja töitä ennen lomaa 9. Mutta niitähän me emme laske.

Kun tarkoin suunnittelee niin pieleen menee. Olin suunnitellut tämän päivän etätyöpäiväksi. Hiljainen, rauhallinen talo.. Viime viikolla ei olisikaan onnistunut, sillä kerroksen uusi asukas teki remontin kotiinsa, mutta ilmoitti siitä hyvissä ajoin. Oli helppo sopia aikataulut ja näyttäytyä työpaikallakin.

Vaan tänään aloittin seinänaapuri remonttinsa - ei minkäänlaista ennakkoilmoitusta. Varmasti ajatteli, että kaikki työtätekevät on kuin hän. Lähtevät aamulla ja palaavat illalla. Vaan ei mennyt oikein. Minä olisin tarvinnut nyt tämän ajan. Työpaikalle en kuitenkaan mene. Lähden kaupungille ja kirjastoon. Annan pojan porata niin paljon reikiä kuin sielu sietää.

Mitenkähän vuorotyöläiset kestävät elämää kerrostalossa?

Loma lähenee, 11 työpäivää ja sitten pitkähkölle lomalle. Ajatonta, lähes puhelitonta elämää. Vaan ensin on puserrettava nämä päivät. Mutta hymy levenee kyllä koko ajan...

Radiossa kerrottiin äsken, että tällä viikolla vietetään kaaliviikkoa. Siinä meille kaikille kokkikolmosille vinkki tämän alkuillan perhepäivällisille. Kaaliruokaa ja yllätys on valmis ;) No, saisi taloyhtiökin osansa - siitä hajusta meinaan.

Illalla nukkumaan jo klo 21 ja unten maille alta aikayksikön. Hereille 02. :(

Mitäs tuosta? Pieni valkoinen pilleri poskeen ja unta liki 6:een saakka.

Kyllä taas jaksaa!

Mukavaa alkavaa ja toivon mukaan rentouttavaa viikonloppua. Minulle se merkitsee työtä, mutta saanpahan tehdä työni maalta käsin.

Tämä päivä on sittenkin voiton puolella! Pian sänkyyn ja unta odottamaan.

Harmaan, utuisen kalvon läpi, oli kaksi kohtaamista. Ensimmäinen vaikuttava, toinen sen laatuinen, että siitä tulee sanomista :(

Töistä tullessani kävin LähiJääkaapillani (tien toisella puolella oleva Siwa). Törmäsin siellä pitkäaikaiseen tuttavaani. Hän esitteli ostoskärryssään ollutta kävelykeppiä. Kaksi vuotta sitten naimisiin, vuosi sitten todettu ms-tauti. Ikää juuri ja juuri yli 50. - En valita, olen kiitollinen siitä, että pääsen liikkeelle. Väliaikainen unettomuuskin on tähän verrattuna siedettävä.

Mutta hän oli sairaudestaan huolimatta valoisa. Pahemminkin voisi olla. Niinpä. Jospa huomisesta alkaen yrittäisin löytää elämäni valoisat puolet: sen, että minulla on ihmisiä, jotka rakastavat minua sellaisena kuin minä olen - ja joita minäkin saan rakastaa. Työneuvottelussa kestän sen, että ihmiset ajattelevat ja toimivat eri tavoin - ja heillä on oikeus siihen. Jospa huomenna yritän olla arvostelematta esimiestäni. Hänessäkin on hyvää.

Illalla kotiin tullessa törmäsin kahteen mormonisälliin, ihan kuin Herran Sebaotin enkelit. Jos olisivat alkaneet käännyttää minua, olisi ollut valmis vaikka minkälaiseen kääntymiseen.

Tiesitkö muuten, että Suomen kirkonkirjat 1870-lukua edeltävältä ajalta on filmattu mormonien toimesta sotien jälkeen? Ja että niitä säilytetään Salt Lake Cityssä? Mormonit näet uskovat, että kaste kuolleitten esivanhempien puolesta mahdollistaa esivanhemmille pääsyn selestisen kirkkauden himmeimmälle tasolle ja näin nämä omaiset saavuttavat "pelastuksen" ja Jumalan läheisyyden tuonpuoleisuudessa. - Ja mormonimiehestä tulee 12 vuotiaana pappi.

Kuten olen kertonut, en päästä sisälle ketään, jota en ole kutsunut. Mutta mormonipoikien kanssa saattaisin keskustella taivaallisten kirkkauksien asteesta tovin aikaa...

Niin, ja sekin pitää vielä kertoa, että YLEn Arena-palvelu on nyt kunnossa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että voin huomenna katsoa Serranon jaksoista sen, joka jäi viime lauantaina väliin.

Niin, ja sekin pitää vielä sähköiselle päiväkirjalleni kertoa, että kättelin tänään suosikkiani Kutri-Helenaa. Hän on ollut tänä iltana Unicefin lähettiläänä Turussa konsertoimassa. Kuulin harjoituksesta osia. Se toki riitti minulle.

Kahtena peräkkäisenä yönä unet ovat jääneet hyvin lyhyiksi. Molempina öinä unta on riittänyt neljäksi tunniksi.

Tänä aamuna olen klo 4:n jälkeen ehtinyt tehdä yhtä ja toista sekä kuullut tämän talon heräävän arkeen.

Rauhallista on ollut. Ongelma on vain siinä, että pitäisi jaksaa olla "virkeä" vielä kymmenisen tuntia.

Toivottavasti ensi yö tuo tullessaan sikeät ja riittävän pitkät unet. Vuosia sitten kärsin usean vuoden ajan riittämättömästä unesta. Jäljet pelottavat. Noita vuosia en varmasti unohda koskaan.

Kukapa meistä haluaisi elää horroksessa päivästä toiseen.

Tuosta en ole niin varma. Mutta kokemus osoittaa, että ikonien irrottaminen seinästä ei oikein ottanut onnistuakseen.

Minulla on olohuoneessa useita ikoneita - joo, ja aivan väärin aseteltuna. Mutta onpahan kuitenkin seinillä näitä ikkunoita iankaikkisuuteen. Tänään siivousvimmassani päädyin siihen, että poistan suurimman ikonin ja vaihdan siihen pienemmän tilalle. Iso ikoni lähti - ja sen mukana iso pala tapettia. Pieni ikoni ei peitä tuota rosoista pintaa, joten piti laittaa takaisin tuo iso kuva. ***huoh***

Tänään piti myös nukkua pitkään. Se jäi siihen, kun naapuri aloitti huoneistonsa remontin. Kummallista kyllä, miten jokaiseen remonttiin tarvitaan heti alusta pitäen jumalattoman kovaäänistä poraa. - Kun ei nukuttu, siivosin siis ja pesin pyykit.

Myöhään eilen löysin Areenasta Knalli ja sateenvarjo -kuunnelman. Olin toki kuullut sen monia kertoja, mutta yhtä hauska ja mukaansatempaava kuten aikaisemmin. Kävi iltasadusta mainiosti ja lievitti pettymystä, ettei netissä ollutkaan katsottavana kahta Serranon jaksoa, kuten aikaisemmin luvattiin.

Asiaan kuului reklamaation tekeminen. Vastaus oli kohtelias: palautepostia on tullut tänä aamuna niin paljon, että kaikkiin ei voida vastata henkilökohtaisesti. Parannusta on kuitenkin luvassa.

Juurespaistikkaat ovat valmiit. Sitten päiväunet ja uimaan. Siihenhän se päivä onkin sitten mennyt.