Asioita mitä pitää miettii, välillä tuntuu olevansa aika eksyksissä. Mutta sitten tulee taas hetkiä, kun huomaa olevansa ihan oikeilla jäljillä, ihan oikeassa, lopulta aika fiksu. Se on hyvä tunne, kun monasti tallaa epätoivon polkuja eikä usko lopultakaan olevansa niin.. oikeassa.
Minua aika ajoin hermostuttaa ihmisten tarve koittaa opettaa muita. Ei niin, etteikö se olisi varmasti hyvällä tarkoituksella suunniteltu ja toteutettu tapahtumaketju, mutta tokihan siinä ihminen myös asettuu tai siis asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, sinällään, mutta siinä asemassa ollessaan kykenee myös helposti nollaamaan toisen, vääristämään elämänkatsomuksen pakottamalla omaksumaan oman näkemyksensä ehdottomana totuutena, ainoana oikeana tapana elää.
Minä en halua lapsia. En voi sanoa etten pitäisi lapsista, mutta en aina ymmärrä sitä koko vouhousta aiheesta. En ymmärrä sitä asennetta, johon monasti törmää että "oikea elämä" alkaa vasta kun saa lapsia. Muuttuuhan se elämä siinä kerralla, tulee täysin uusia asioita joita pohtia, mutta minulla ei olisi kanttia mennä kertomaan toiselle, että hänen elämänsä on jotenkin.. väärin tai huonosti, koska tekijä X puuttuu siitä.
Arroganssi on asia, josta minua on usein syytetty. En oikein jaksa uskoa olevani arrogantti. Olen aika jääräpää, uskon vakaasti ajatuksiini ja näkemyksiini. Ehkä se on se, usko omaan näkemykseen, omien "sääntöjen" luominen ja niiden mukaan eläminen, joka ärsyttää ihmisiä. En siis tarkoita sitä, että elämänohjeeni olisivat mitenkään mielettömiä tai radikaaleja. Enemmän kyse on siitä, että olen huomannut mitkä asiat tekevät oloni hyväksi, miten saan elämääni muokattua itselleni sopivaksi. Aina en mukautunut yleiseen mielipiteeseen, ennalta asetettuihin normeihin.
Olen sangen tavallinen ihminen. Itseeni ja elämääni tyytyväinen. No, enemmän tai vähemmän. Se, mitä kaipaan elämääni, on puoliso, rakastettu. Joku, joka.. no, olisi minua täydentävä. En usko, että olen vajaa ilman rakastettua, etten olisi kokonainen mutta uskon että toinen puolisko täydentäisi minua, korostaisi minun hyviä puoliani ja täyttäisi koloja.
2 kommenttia
kesäpoika
28.5.2008 12:36
Lapsien merkitys on ehdottoman rakkauden kokeminen.
"Se, mitä kaipaan elämääni, on puoliso, rakastettu. Joku, joka.. no, olisi minua täydentävä. En usko, että olen vajaa ilman rakastettua, etten olisi kokonainen mutta uskon että toinen puolisko täydentäisi minua, korostaisi minun hyviä puoliani ja täyttäisi koloja." Täydentyvä voi olla jos antaa itsensä täydentyä siitä, mitä toinen On. Ei etsi omaa palaansa vaan toista ihmistä, johon suostuu sopeutumaan ja kasvamaan kiinni.
Mary Bell
28.5.2008 21:57
Kyllähän minä suostun sopeutumaan, mutta odotan myös toisen suostuvan sopeutumaan minuun. Se on kaksisuuntainen katu. Samalla tiedän itseni täydentävän toisen ihmisen. Enkä siis koe olevani mitenkään vajaa, että minusta puuttuisi jotain. Minulta puuttuu jotain. Ja jossain päin maailmaa on joku, jolta myös puuttuu jotain. Me tulemme kohtaamaan, somewhere over the rainbow. Luulin hänet jo tavanneeni ja olin väärässä.
Lapset.. kyllä minä tuon ymmärrän, mutta se ei silti minusta anna toiselle ihmiselle oikeutta tuntea sääliä minua kohtaan, koska olen lapseton (ja osin omasta vapaasta tahdostani). Sen ehdottoman rakkauden haluan ensin löytää itseni kanssa, oppia rakastamaan itseäni. Siinäkin on työsarkaa. Kaikilla.