Minua mietityttää.. tai ei varsinaisesti mietitytä, mutta ihmetyttää tohina homojen/lesbojen, kirkon ja parisuhteen siunaamisen ympärillä.
En kuulu kirkkoon, koska en voi kuulua järjestöön/yhteisöön jolla on niin erilainen arvomaailma kuin minulla. En usko. Enkä edes tiedä, tarvitsisiko minun kuulua kirkkoon jos sattumalta uskoisinkin ja/tai haluaisin kirkossa käydä. Ei tietenkään. Minulle koko "uskossa olo" on muutenkin mysteeri. Vielä suurempi mysteeri minulle on ajatus eri uskonnoista ja uskovaisista koska ajatus niinkin suuresti kollektiivisesta ajatustavasta on mahdoton. Kiinnostava toki, mutta mahdoton. Kuten keskusteluissakin on todettu on raamattu (ja koraani, kuten kaikki kirjat) täysin tulkinnanvarainen teos. Siksi en pysty nielemään ajatusta, että kymmenet miljoonat ihmiset voisivat lukea kirjan, tulkita sen omalla tavallaan ja silti kuulua yhteisöön jossa (jollain tavalla) teoreettisesti uskotaan samoin. Jos joku haluaa parisuhteelleen siunauksen, so be it. Jos se on jollein ihmisille tärkeää se sitä heille on.
Muutama viikko sitten, taitaa olla jo kuukausia, tuli A-Talk (?) jossa oli keskustelemassa eri ihmisiä kirkon puolelta ja vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja (ja voi olla että muistan orkesterin kokoonpanon hieman väärin..). Se oli masentavaa katsottavaa ja kuunneltavaa, todella.
Toisaalta kirkko on kirkko. Minusta kirkolla ei ole sinällään mitään tekemistä uskon ja jumalan kanssa. Se on jähmeä ja kolkko, suurelta osin kaikista humaaneista ajatuksista riisuttu organisaatio. Enkä edes odota, että kirkon tulisi mukautua nyky-yhteiskuntaan ja sen arvoihin. En siis kuulu kirkkoon, koska se ei ole minua varten enkä halua tukea sitä. En rahallisesti kirkollisveron muodossa tai moraalisesti kuulumalla kirkkoon viestien näin hyväksyväni heidän ajatusmaailmansa (tai jopa olevani samaa mieltä). Uskoa voisin silti, jos uskoisin.
_ _ _ . . . _ _ _
Tulimme kaverini mökille Turun saaristoon. Minulla on ollut hieman stressiä ja kiirettä viime aikoina ja nukkuminen on ollut enemmän konseptuaalista. Nukuin saunamökissä, enkä ole nukkunut näin hyvin aikoihin. Nyt odotan muiden heräämistä ja laitamme kahvin tulelle. Illalla jatkuu taas työt ja arki polkaisee käyntiin maanantaina. Tämä retki teki hyvää.
3 kommenttia
Simsalabim Jim
3.8.2008 20:36
Usko on hieno ja kaikin puolin tavoiteltava asia. Sitten kun uskosta tulee uskonto, se on sosiaalinen yhteenliittymä ja, kuten kirjoitit, sellaisena myös hieman arveluttava, koska toisten ajatusmaailmasta ei koskaan voi olla aivan varma. Ja kun uskonnosta tulee kirkko, se on jo hierarkinen organisaatio ja vallankäytön väline, jolla ei juurikaan ole enää tekemistä itse uskon kanssa.
Sinällään kirkko on minulle vain yksi poliittinen ideologia muiden joukossa. Jotkut uskoo kommunismiin, jotkut kapitalismiin, jotkut kirkkoon. Samasta asiasta niissä kaikissa on kyse. Uskoipa ihminen mihin tahansa, hänen olisi hyvä muistaa olevansa henkilökohtaisesti vastuussa jos tekee toiselle pahaa. Jos ihminen syrjii toista, hän itse henkilökohtaisesti on siitä vastuussa eikä hänen kirkkonsa. Valitettavan monet kirkon piirissä toimivat tuntuvat unohtavan sen, ja siksi en moiseen organisaatioon halua itse kuulua.
Mary Bell
3.8.2008 22:30
Kamala olla näin jankkaava, mutta tuo on juuri minulle niin outo asia tai ajattelu tuo "Usko on hieno ja kaikin puolin tavoiteltava asia". Tai siis koska sitä ilmeisesti pidetään hienona asiana on paljon tapauskovaisia. Että imitoidaan uskoa että vaikuttaisi jotenkin.. paremmalta (?) ihmiseltä. Minulle on siis vaikea käsittää MIKSI se usko on hieno asia ja tavoiteltava, koska.. no. Voisin tätä pohtia loputtomiin. Mutta kuten sanoin minua kyllä kiinnostaa monet uskonnot ja uskonnolliset liikkeet.
Hare krishnat esim. ovat aina kiehtoneet minua, samoin kuin amishit.
Meinasin jo alkaa protestoimaan tuota ajatusta kirkosta ja kapitalismista, mutta taisin sen vain tulkita ensin hieman väärin. Kyllä, jotkut uskovat kirkkoon, jotkut kapitalismiin.
Toisaalta monet uskossa olevat omaavat myös muutamia sellaisia luonteenpiirteitä, joista en todellakaan pidä. Ja kuten kirjoitit, syytä tai vastuuta ei oteta itselle vaan vieritetään uskon, uskonnon ja/tai kirkon harteille. Ja se on jopa hieman raukkamaista käytöstä.
Simsalabim Jim
3.8.2008 23:01
Usko on mun mielestä hieno ja tavoiteltava asia, koska se voi olla pohjana toivolle ja rakkaudelle. Kyllähän uskossa se perusajatus, ydin on yleensä hyvinkin kaunis. Ihmisellä, jolla on usko, on sen uskon kautta suunta johon haluaa itseään kehittää sekä viitekehys, johon suhteuttaa omia tekemisiään. Usko voi siten olla perustana yksilön moraalille.
Ihminen joka on lakannut uskomasta mihinkään, ei ole yleensä kovin onnellinen. Siksi minusta on tärkeää että uskoo edes johonkin. Vaikka sitten siihen ettei usko.
Usko on kaunis asia, mutta kuten sanottu, se kauneus voidaan helposti tärvellä uskonnon ja kirkon avulla. Niin tapahtuu Suomessakin joka päivä. Niin kauan kuin sitä aitoa uskoa on, on kuitenkin toivoa paremmasta, vaikka sitä joskus joutuukin suorastaan täikammalla etsimään. Juice Leskisen sanoin, "usko vähäisin on uskonnolla jyrätty lakoon/näihin katuihin sentään toivon kipinä jäi".