Minulle, samoin kuin muutamalle ystävälleni on tultu sanomaan aikojen saatossa muutamaan otteeseen ettei meitä olisi arvannut homoksi/lesboksi. En oikein tiedä miten tähän suhtautua. Onko sen tarkoitus olla kohteliaisuus ja jos näin on niin millä tavoin? Onko se jotenkin "kunniakasta" vaikuttaa heterolta? Minulle ei ole koskaan ollut oma suuntautumiseni mitenkään issue, ei suuntaan tai toiseen. En ole koskaan salannut asiaa mutta en ole koskaan myöskään "tullut kaapista". Minusta jo siinä "kaapista tulossa" asettaisin itse itseni ja suuntautumiseni jonkinlaiseen.. erilliseen merkitykseen, aivan kuin odottaisin ihmisten siihen jotenkin reagoivan. Miksi minua kiinnostaisi ihmisten mielipiteet? Tai paremminkin; miksi minun pitäisi erikseen mainita ihmisille mitä tai ketä sängyssä haluan? Ihmiset joille tuollaiset asiat ovat jotenkin niin merkityksellisiä tai hankalia asioita eivät yksinkertaisesti kuulu minun maailmaani. Olen hieman natsi siinä mielessä. Ja näistä aatoksista johtuen minulla on aika ajoin sangen jyrkkiä mielipiteitä monista ihmisistä ja ilmiöistä.
En ole koskaan edustanut oikein mitään 'ryhmää', en ole täyttänyt erityisen hyvin yhdenkään stereotypian kriteerejä. Ja samaan aikaan varmasti löytäisin maailmalta lajitovereita sankoin joukoin. Mutta se, mikä on varsinainen mietteeni kohde onkin juuri tämä. Paljonko ihminen tarvitsee ympärilleen samoin ajattelevia/toimivia ihmisiä, jonkinlaista vertais(tuki)ryhmää? Kun minulla on jo ystäväpiirini. Ryhmä niin hyviä ja loistavia ihmisiä ettei paremmasta väliä. Onko siis minussa jotain vikaa, kun en aina jaksa innostua homobaareista tai naistenilloista? Vain siksi että kiinnostus kohdistuu omaan sukupuoleen en osaa kuvitella pyöriväni vain "alan baareissa". Olen sillä tavalla simppeli ihminen, että ihastun ihmisissä nimenomaan ajatusmaailmaan ja arvoihin. Ulkonäköön tietysti myös, mutta eri tavoin.
Minulla on tiettyihin hyvin stereotyyppisiin seksuaalivähemmistöihin.. tai siis tarkoitan tiettyihin hyvin steretyyppisiin vähemmistöjen edustajiin hieman ristiriitainen asenne. Koska en voi aina tietää mikä on ironiaa/itseironiaa en voi tietenkään sen enempää tehdä loppupäätelmiä. Mutta aina välillä mietin, että gay-acting ja straight-acting (termit joista keskusteluissa juuri luin) ovat sangen suurta fuulaa. Monessa mielessä. Kun niilläkin termeillä saa ihmiset taas pukattua lokeroihin. Se lokerointi on (täälläkin) kovin yleistä.
Ja kyllä, on minullakin omat lokerot. Kovin löyhät rajoiltaan ja mittavat kooltaan, mutta onpahan kuitenkin.
Olisikin eri kiinnostavaa tietää kuka pitää itseään täysin lokerottomana. Koska hänet minä haluaisin tavata. Ihan kasvotusten. Ja tarjota drinkin.
4 kommenttia
kesäpoika
29.7.2008 00:23
Paljon mielenkiintoisia asioita. :) Aloitetaan alusta. Mäkään en ole joutunut ulemaan kkapista omassa lähipiirissäni. Osittain se johtuu omasta mutkattomuudestani, kun on aina puhunut kaikki tunteensa julki, ne eivät tule kenellekään yllättäen. Toisaalta en voi ottaa kunniaa itselleni; oon kiitollinen siitä ,että oon kasvanut niin hyväksyvässä ympäristössä, että tunteista puhumseeni on reagoitu kuunnellen ja todeten, enkä ole koskaan joutunut oppimaan sitä, että poikien väliseen tykkäämiseen liittyisi jotain pahaa. Koska olen herkkä, koska tahdon sopeutua, sen oppiminen ja syrjinnässä eläminen olisivat voineet tehdä musta hyvin ahdistuneen. Siksi sympatioin niitä, jotka ovat ahdistuneita ja joille homous on vaikeaa.
Mä olen edustanut ryhmää, ja kokenut sen itselleni tärkeäksi, vaikka nykyään vähentyvissä määrin, koska monelta osin oon stereotyyppinen ja kaltaiseni ihmiset löytyvät alakulttuurista. Se on tuntunut kodilta. Jos ei ole stereotyyppinen, se ei varmaan kodiltakaan tunnu, eikä silloin ole mitään syytä sinne hakeutua. Kaltaisiaan löytää muualtakin. Helppoa. Ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat erilaisia asioita. Ei voi olla oikein tai väärin kaivata vain juuri jotain tiettyä asiaa.
Oon monin tavoin stereotyyppinen, 50kiloista tanssijakundia harva mieltää heteroksi. Homojen maneereja en oo koskaan ymmärtänyt, enkä tiedä ovatko ne näyteltyjä vai aitoja, silloin kun mennään ääritapauksiin. Ehkä ne ovat omaksuttuja, mutta tiedostamatta. En tiedä. Sama tietysti lesbonaisten ääristereotypioissa.
Musta lokeroinneissa ei varsinaisesti ole vikaa, sillä lokerot ovat ainut tapa luoda kieltä ja yrittää puhua samasta asiasta. Mä en pidä siitä, että lokerointia käytetään ihmisiä vastaan, asiat pitäisi minusta nimetä ihmisten vuoksi, eikä ihmisiä nimetä lokeroiden vuoksi. Lokerot eivät ole todellisia, ne ovat vain kuvaavia. Eikä kukaan kuulu vain yhteen lokeroon. Mä tunnustan kuuluvani moneen lokeroon, menen määritelmällisesti selvästi lokeron seinien sisään, kuten vaikka lokeroon homo. En koe sitä ahtaaksi, koska oma suutautumiseni on niin ahdas. Siitä huolimatta kuulun muihinkin lokeroihin, kuten uskoviin. Jos ei ymmärrä, miten näitä voi olla yhtä aikaa, antaa joko sanalle uskova tai sanalle homo sellaisia merkityksiä, joita minusta ei pitäisi.
Stereotypioiden ääneen lausuminen ei musta ole väärin. Homoaksentilla puhuva mies on todennäköisesti homo, vaikka ei olisikaan todennäköistä, että homolla on homoaksentti. Yleistyksiä ei tarvi nähdä siellä, missä niitä ei olla esitetty.
Ihminen ajattelee sanoin, ja sanoin ajattelu vaatii ilmiöiden nimeämistä. Niin kauan kun ymmärtää lokeroiden olevan vain nimiä helpottamaan kanssakäymistä, on kaikki hyvin. En usko lokerottomiin ihmisiin, sosiaaliselle eläimelle se ei oikein ole mahdollista, tai jos on tahdon kuulla, miten.
Puhuin tässä itsestäni, mutta tarkoitus oli olla vain esimerkkitapaus, ei uusi sääntö. :)
Mary Bell
29.7.2008 08:35
Tokihan on paljon ihmisiä joille homoseksuaalisuus on ongelma, tavalla tai toisella, ja kaapissa pysyminen on toimiva ratkaisu. Se on valitettavaa mutta myös realiteetti. Toisaalta en myöskään näe siinä mitään pahaa, kukin tyylillään. Mutta jos se alkaa luomaan paineita ja/tai ahdistusta on ikävää. Minäkin olen herkkä, mutta minulla ei ole varsinaisesti tarvetta sopeutua. Tai ehkä sopeutua muttei mukautua.
Kodiksi tunnistan kyllä eri alakulttuurit. Mutta siinäkin on taas se, etten halua leimautua tietyn alakulttuurin edustajaksi. En haluaisi mitään leimoja otsaani koska se on rajoittavaa. Ei minulle itselleni, koska tiedän kuka ja mitä olen, mutta en halua muiden ihmisten pystyvän sanomaan minun olevan "juuri sellainen tai tällainen". Vaikka tälläkin kommentilla suljen itseni yhteen stereotyyppiseen ryhmään..
Noista lokeroista vielä. Ei minulle henk.koht. ole ihme miten lokerot homo ja uskovainen voi olla yhtä aikaa koska siihen voi luoda uuden lokeron uskovainen homo, leima päälle ja paketti postiin. (Eikä uskossa olo ja homous sulje toisiaan pois mitenkään. Enemmän minusta ristiriitaa saattaa olla esim. kirkkoon kuulumisessa tai vastaavassa seikassa.)
Ihmisillä taitaa olla tarve saada lokerot ja niihin ihmiset, koska se on yksi tapa ymmärtää tai ainakin koittaa ymmärtää ja hallita omaa maailmaansa. Ja vaikka tuossa sanoin että minullakin on lokerot, joskin väljät, taisin hieman olla turhan joviaalia. Minulla on muutama lokero jotka on tiukat ahtaat ja niistä ei helposti pois päästä. Mutta jälleen, minun lokeroni ovat minn lokeroni eikä niiden logiikka aina mene yksiin heteronormatiivisen maailman lokeroiden kanssa.
Rokkihomo
29.7.2008 15:27
Lokerothan ovat yleistyksiä ja labeleita, maailmanhahmottamisen apuvälineitä.
"Fuulaa" ne kai yleensä ovat, mutta tuskinpa moisia pakoon pääsee...
Minäkin olen saanut moisia luonnehdintoja vaikka mitä. Yhden mukaan olin jopa "kuin stereotyyppinen heteromies"...
Itse julistan oman lokeron. Olen Rokkihomo.
(Mutta eivätpä senkään assosiaatiot ja stereotypiat ole itseni valittavissa.)
Mary Bell
29.7.2008 21:40
Eräs ystäväni on hanakasti kaikkia lokeroita vastaan, ihan periaatteenkin vuoksi jo. Se on hänen lokeronsa. Mutta hänellä on myös tapana pyrkiä provosoimaan ihmisiä, ihan vain huvin vuoksi. Tavallaan se on hauskaa mutta aika ajoin minusta tuntuu että siltoja poltellaan liikaa, edestä ja takaa.
Rokkihomo, sinun lokerosi on hyvä ja olet oikeassa tuossa "(Mutta eivätpä senkään assosiaatiot ja stereotypiat ole itseni valittavissa.)". Minulle jäi hieman kuva että tuo kommentti stereotyyppisestä heteromiehestä otti sinulle luonnon päälle? Ehkä siinäkin kyseessä samantapainen juttu kuin tuo puhumani yllätys homoseksuaalisuudesta. Ehkei sitä sanota pahalla, mutta silti jälkeen jää monia avoimia kysymyksiä.
Ja vaikket, Rokkihomo, väittänytkään olevasi lokeroton, julistit oman lokeron. Siitä piste ja ilmainen drinkkilippu valitsemaasi anniskeluravintolaan.