Jalkani särkevät koko ajan, siis lihakset ovat väsyneet. Luulin illalla, työpäivän jälkeen, sen olevan vain hetkellinen väsymys, mutta aamulla herätessä sama kolotus jatkuu. Muutenkin vetämätön olo. Minulla on nyt aika paljon töitä ja asioita päällesin, jonka luulen verottavan kuntoani. En oikein saa nukuttua ja syöminenkin on omena silloin, näkkileipä tällöin. Ei sillä että valittaisin. Kehoni toimii paremmin tällä tyylillä, kunnes tulee seinä vastaan (minkä epäilen nyt olevan jo kulman takana). Paino on pudonnut muutaman kilon. En käy vaa'alla oikeastaan koskaan. En jaksa eikä kiinnosta, koska ylipainon/alipainon huomaa ihan ilman vaakaakin, vaatteissa ja olossa.
En haluaisi enää olla laiha. Siis laiha. Hoikka ja/tai normaalivartaloinen toki, jota olenkin, mutta se laihuuden ihannointi joka jäyti mieltäni muutama vuosi sitten on jäänyt taakse. Ja hyvä niin. Vartaloni on sen mallinen (luustot ym. seikat) ettei se näytä hyvältä oikein laihana. Minusta tulee sairaan näköinen. Muutenkin käsitykseni kauniista vartalosta on muuttunut ja silmääni miellyttävä ulkonäkö on hivenen erilainen kuin monet ihmiset kuvittelevat.
Minua on "syytetty" pinnalliseksi monta kertaa ja jos joku niin haluaa ajatella so be it, ei minua lopultakaan jaksa kiinnostaa. Tiedän olevani (ulkonaisesti) aika hyvä saalis vaikken kaikkia kauneuskriteerejä välttämättä täytä. Sisäinen kauneuteni onkin sitten toinen seikka. Kauniit ihmiset ovat ilo silmälle, sitä ei voi kieltää, mutta minä näen kauneutta myös ihmisissä jotka eivät välttämättä ole niin perinteisellä tavalla kauniita. Minä pidän miehekkäistä miehistä ja naisellisista naisista, erityisesti kun miehekkyydessä/naisellisuudessa on joku twist, vaikka montakin. Ystäväpiirissäni on viljalti kauniita ihmisiä joista hyvin harva edustaa klassista kauneutta. Kyse on enemmän kokonaisuudesta; miten he pukeutuvat ja miten suhtautuvat ulkonäköönsä. Jokainen on enemmän tai vähemmän kiinnostunut ulkonäköasioista ja samaan aikaan eivät voisi vähempää välittää.
Ulkonäköön liittyvät asiat ovat olleet mielessäni hetken aikaa jo, koska erinäisistä syistä minua valokuvataan tulevan muutaman viikon aikana. En ole koskaan ollut kameran edessä, yksin ja toisen ihmisen arvioivan silmän alla (ja nyt en laske mukaan koulukuvia). En ole vielä nähnyt yhtäkään kuvaa, edes raakavedosta, mutta kuvaaja oli optimistinen ja innostuneen oloinen. Minua hieman jännittää kyllä nähdä kuvat. Varsinkin kun ne tulee näkemään moni kriittinen silmä. Ei kyse ole sitä että minun tulisi näyttää hyvältä kuvissa (vaikkakin usein näytän, kunhan ei lasketa mukaan kuvia viime kesän Tukholman reissulta..) vaan "isommista" asioista, "asenteesta".
Huomenna pitäisi jatkaa taas iltasella kuvauksia. Toivottavasti tämä väsymys ja särky on ohi siihen mennessä.
2 kommenttia
Mahakas
19.7.2008 18:36
Hmm itse tuon hei kas peilissähän on vallan komea luuranko vaiheen läpikäyneenä voin sanoa että suosittelisin katsomaan vähän mitä syöt. Kuulostaa aikasen huolestuttavalta toi jalkojen väsyminen ja kolotus. Hivenaineet ruokavaliosta hukassa.
Itsellä on kai vallan omituinen kauneus käsite. Kun minulle tuo rinnalla tarpojan sisäinen kauneus on tärkeämpi. Toisekseen itsekeskeisen narsistin kanssa eläminen on yhtä tuskaa :D
Mary Bell
19.7.2008 18:55
Kyllähän minä koitan syödä järkevästi ja tasaisesti, monipuolisesti ym. mutta tähän särkyyn liittyy muitakin asioita. Tai siis minulla on kehossa tiettyjä kroonisia vaivoja jotka ovat alkaneet taas nostaa päätään. Tällä hetkellä minulla on myös stressiä aika lailla mikä vaikuttaa asiaan.
Minulle tuo sisäinen kauneus on juuri tuota "asennetta" josta puhuin. En minä tuijota pelkkää kuorta vaikka samaan aikaan tuijotankin. Se miten ja miksi katson ihmisten ulkonäköä liittyy myös paljon muihin asioihin kuin kiimaan tai parinvalintaan. Minua yhdistää ystäviini samanlainen ajatusmaailma, arvot ja asenteet. Se, että ystäväni myös näyttävät hyvältä on sattumaa. Tai en tiedä.. tokihan sitä ihminen ajautuu sellaisten ihmisten seuraan jotka näyttävät olevan jollain tasolla samoilla pituuksilla.
Ulkonäön perusteella olen aikoinaan tutustunut parhaaseen ystävääni. "Oikeasta" ulkonäöstä tunnistin lajitoverin, eikä ystävyytemme ole viimeisen 15 vuoden aikana hälventynyt yhtään - päinvastoin. Eikä ystäväni ole mitenkään klassisella tavalla kaunis tai komea mutta hän näyttää oikealta, eli hän on siis kaunis/komea.
Ja sain kuvaajalta infoa, että kuvat näyttävät hyviltä, miljöö on täydellinen ja minäkin istun kokonaisuuteen. Ainoastaan valo ja valotus on hieman ongelmallista. Kuvat ovat tällä hetkellä liian keltaisia, eli valot täytyy säätää ja osin vaihtaa.