Eräänä tavallisena tiistaina kello kaksi

Parikymmentä vuotta sitten olin 1,5 kk polttamatta lyötyäni silloisen työkaverin kanssa vetoa asiasta.

Olohuoneen hyllyssä oli silloin pino tupakkarasioita odottamassa hetkeä, jolloin veto olisi voitettu ja voisin taas jatkaa tupakoimista. Niiden tupakoiden näkeminen helpotti monen tiukan kohdan ylitse.

Ei se niin vakavasti otettava lakko muutenkaan ollut. Rozetia suuremmat sikarit olivat sallittuja myös tuon lakon aikana. Eräänä iltana olimme Bellmannissa syömässä, kun entinen työnantajamme tuli kyselemään kuulumisiamme. Kerroimme olevamme molemmat tupakkalakossa ja puhalsimme pullean savupilven Porttinoistamme.

Vapautimme toinen toisemme vedosta eräänä viikonloppuiltana puhelimitse. Lyhyen keskustelun päätteeksi kaivoimme molemmat käsilläolleista tupakka-askeista tupakat ja sytytimme ne palamaan puhelimen eri päissä.

Nyt katselen kirjahyllyssäni olevia sätkäntekotarpeita ja ihmettelen mitä niille tekisi.

Hetki vielä ja viikko täysi.

Jotenkin tuntuu, että kaiken maailman ylimääräistä vastoinkäymistä ja koettelemusta tunkee päälle kuin kiusaukseksi.

Antaa tulla vain, tupakoimattomuus pitää.

Käänteislogiikalla: kaipa noista muistakin ongelmista jotenkin selviää, jos kerran voimat riittävät tähän minä vastaan minä ja tupakka mittelöön.

Mikä loistava excuse selitykseksi mihin tahansa. Ihan sama onko päällä krapula-ahdistus, v-käyrän kohoaminen tai särkynyt sydän; kaiken voi selittää tupakanpolttamisen luopumisesta aiheutuvaksi levottomuudeksi.

Eriyisesti haju- mutta myös makuaistini on ollut poikkeuksellisen hyvä ketjupolttamisestani huolimatta.

Hieman pelottaa, mitä niille tapahtuu tupakanpolton jäätyä nyt pois.

Tänään "haistoin" monta ihmistä kaukaa.

Aiemmin oli hauskaa, kun pystyi haistamaan, milloin joku nainen on kåt. Nyt kun senkin voi haistaa jo paljon kauempaa ja se tulee voimakkaampana nenään - ei naurata yhtään.

Haju- ja makuaistin muutokset ymmärrän oikein hyvin, mutta kuuloaistikin on terästynyt. Ehkä se liittyy kuitenkin vain tuohon hidastuneeseen ajankulkuun.

Kaljakuskit pinoavat korit muistaakseni 7 kpl:n pinoihin. Puolen vuorokauden kuluttua tupakoimattomuutta siis kasassa yksi kaljakoripino =)

Edelleen hetkittäin tekee mieli tupakkaa.

Epäilen jo omaa laskutaitoani, mutta 4x24+4=100

Työnantajaltakin tuli kannustava tekstiviesti: "muista että viikon kuluttua se on jo 11x24"

Jos ei vielä jollekulle ole selvinnyt, niin rakastan numeroita.

Crazy little thing called love...

Sen rinnalla tupakanpolton lopettaminen on lasten leikkiä.

Tulisi tekstari tai edes jotakin...

100 kilahtaa kuitenkin juuri nyt mittariin !

Jokainen tervejärkinen ihminen ymmärtää, ettei tupakanpoltto voi ainakaan terveellistä olla - jopa minä ymmärrän.

En silti ole tupakoimatta minkään kuvitellun terveyshyödyn takia. En tehdäkseni onnelliseksi ketään niistä ihmisistä, jotka ovat toivoneet tupakanpolttamiseni loppumista.

Olen tupakoimatta vain ja ainoastaan siksi, että uskon tahdonvoimiini.

Ei tupakoimattomuus ihan oikeasti pidennä ikää....

Elämä vain tuntuu niin helvetin paljon tylsemmältä ja pidemmältä ilman tupakkaa.

Väitetään, että tupakoimattomana säästää rahaa...

Mulla ainakin kuluu tällä hetkellä sen verran enemmän rahaa baareissa kuin aiemmin, että ei kyllä ainakaan säästöä synny.

Olen yrittänyt tänään analysoida sitä, mikä oikeasti on nikotiinin tuskan aiheuttamaa levottomuutta ja mikä johtuu jostakin aivan muusta.

Luulenpa että levottomuuden todellinen syy ei olekaan tupakka/tupakoimattomuus lähtöistä.

Olen yrittänyt keksiä edes jotakin positiivista tupakoimattomuudestani.

Käsien iho näyttää ja tuntuu terveemmältä (ja nuoremmalta) - tai sitten vain kuvittelen.

Kokouksissa ja palavereissa oli aiemmin helppo karata tupakkarituaalien taakse, kun joku alkoi puhua soopaa. Tupakoidessa saattoi näyttää aivan asialliselta ja kiinnostuneelta paskanjauhannankin keskellä. Nyt, kun ei ole sitä tupakkaa, on pakko päästä karkuun toiseen tilaan, ettei ilmeillään paljasta ajatuksiaan.

Aikaisemmin olin kiukkuinen itselleni aina, kun sorruin tupakoimaan sisällä. Nyt mietin kenet tupakoivan ystäväni kutsuisin kyläilemään, että joku polttaisi täällä sisällä !

Taidan lähteä baariin. Siellä saa ainakin nauttia tupakan hajusta.

Tuohan on jo vähän kuin kolme koria kaljaa ja pullo päälle...

Aika mataa, eikä keksi mitään tekemistä enää. Mihinkään keskittymiskykyä vaativaan ei voi ryhtyä.

Alice Cooperin 70-luvun hillittömät rokit kuulostavat korvissa slovareilta - tällainen aikakäsitys ei voi olla aivan normaali...

Viime yön nikotiinituskien aikana olin onnistunut lyömään sängyn sivulaidoituksen irti.

Alankohan pikkuhiljaa muuttumaan ympäristölle vaaralliseksi.

"mielenhäiriöinen irokeesi riehui msc:n kokouksessa!"

Varokaa! Tankero liikkeellä...