Eräänä tavallisena tiistaina kello kaksi

Tuli hävittyä taistelu, mutta sota jatkuu...

Ensin tuli maistettua tupakka silloin tällöin. Sitten tulikin poltettua jo yksi joka päivä jossakin kohtaa, kerran repesi kaksikin tupakkaa samana iltana...

Tom of Finland näyttelyn avajaisia ennen ja sen aikana paloi jo kolme tupakkaa ja jatkoilla ostin suosiolla pienen askin (tosin senkin taisi kyllä maksaa joku muu).

Ei kaduta, mutta vähän harmittaa.

Nyt täytyy taas sinnitellä uudestaan päivä kerrallaan, onneksi ei sentään tunti kerrallaan kuten aloittaessani tupakoimattomuuden.

Tupakoimattomuus on kuitenkin vahvempi !

Oli aika karmea olo, kun omasta ihosta huokui läpi karmea tumpin haju, jota ei saa pesemällä pois.

Voi olla, että olen sitten looseri, mutta mulla on kuitenkin munaa tunnustaa julkisesti, että tulipa sorruttua pöljyyteen!

"Ja lopulta Jussi taipui. Jumalan kiroaminen oli sentään hänen luonteelleen ylivoimainen tehtävä, ja hän alkoi lieventää äskeisiä sanojaan syyttäen suota niin kuin osoittaakseen että sitä hän oli kironnut.

- Minä tässä Jumalasta tiedä... Eikä siinä mitään Jumalan sallimaa ole. Toi suo sen tekee... Mutta jos se luulee, että minä periksi annan, niin se tyssää..."

Tupakanpoltto on todella tapasidonnaista.

Nyt, kun olen viime päivinä törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joihin tupakka aiemmin kuului, mutta joita ei ole aiempien tupakoimattomuusviikkojen aikana ollut, on taas hetkittäin tehnyt mieli tupakkaa. Tilanteissa on kuitenkin riittänyt, kun on muistunut mieleen, ettei enää tupakoi. (onkohan joitakin koettuja tilanteita, joihin tupakka ei aiemmin olisi kuulunut...)

Terveysterrosristit ja pienet laskutikkumiehet haluaisivat kieltää tupakoinnin kokonaan palkallisena työaikana. Kuvittelevat työtehon näin nousevan - uskallampa epäillä.

Suorittavassa työssä saatta pientä työtehon kasvua syntyäkin, kunhan työntekijä muistaa kuitenkin jollakin tavalla tauottaa työnsä. Tupakoivan työntekijän työteho laskee kuitenkin varmasti työrupeaman pidentyessä häiritsevän pitkäksi - keskittymiskyky heikkenee.

Monissa "luovissa" töissä (tupakka)tauot ovat suorastaan välttämättömiä, jotta mielekästä työtulosta edes voi syntyä - jatkuva tauoton koneen äärellä kykkiminen saa ajatuksen kiertämään kehää, eikä mitään hyödyllistä uutta pääse syntymään. Tämä tuntuu olevan asia, jota pienet työteholaskutikkumiehet eivät kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään.

Itselläni tupakka oli nopea riitti, jonka avulla siirryin erilaisten töiden välillä nopeasti aiheesta toiseen. Tupakan aikana aivot aloittivat pikkuhiljaa työskennellä jo uuden asian parissa samalla kun edellinen työ siirtyi ajatuksissa taka-alalle.

Varsinkin nyt useamman päivän kotikoneen ääressä työskenneltyä on ollut vaikeuksia päästä seuraavaan työaihioon kiinni ilman sopivaa siirtymäriittiä. Ilmanottotauko terassilla ei vain aja samaa asiaa kuin tupakkatauko samassa paikassa