Eräänä tavallisena tiistaina kello kaksi

Näin tämä hidas laskeutuminen pois pahasta tavasta on edennyt:

ti: 19:30 ”viimeinen” tupakka; sen jälkeen illan mittaan 4 kpl nikotiini-imeskelypastilleja 1,5 mg
ke: nikotiinidebotlaastari 21mg; yöllä imeskelypastilli 1,5 mg
to: laastari; yöllä imeskelytabletti 1,5 mg
pe: laastari
la: yöllä 1 tupakka (oli sellainen wicked of Oz-ilta/yö töissä)
su: päivällä imeskelypastilli 1,5 mg
ma: 1 tupakka ennen töiden alkua iltapäivällä
ti: imeskelytabletti 1,5 mg päivällä; 1 tupakka illalla; yöllä taas debotlaastari 21 mg iholle

Tupakka-askissa on jäljellä vielä kaksi. Toisen poltan ilmeisesti taas töiden jälkeen yöllä joko tänään tai torstaina… riippuen siitä, kumpaan iltaan sijoittuu wicked of Oz return ;) – teitä odotetaan. Olen henkisesti valmistautunut.

Ja sen viimeisen poltan sitten perjantai-iltana rapuillallisen päätteeksi.

Jatkossa kikkailen noiden laastareiden avulla (mikäli välttämätöntä). Nuo imeskelytabletit tuhoavat makuaistin useammaksi tunniksi ja niiden kanssa tulee 1-2 tunnin kuluttua samanlainen tarve saada uusi kuin tupakastakin! Noiden poltettujen tupakoiden jälkeen ei ole tullut yhtä suurta pakottavaa tarvetta saada seuraavaa kuin imeskelypastillien jälkeen!!!

Siis ihan implisiittisesti arvioiden nuo pastillit (ja purukumit) ovat vain siirtyminen riippuvuudesta toiseen. Laastarit tasaavat nikotiinin saantia ja tarvepiikit loivenevat aika nopeasti. Tällaiselle superaddiktoituneella nikotinistilla laastarit tuntuivat alkuun lumehoidolta – en kuitenkaan halua edes kuvitella millainen raivohullu olisin ollut ensimmäiset päivät ilman niitä.

Hermot ovat olleet sen verran kireällä, että olen välillä saanut kuulla, että ”polta nyt se tupakka!”.

Vaikka lopullisena tavoitteena onkin luopua kokonaan pahasta tavasta, on tuo kulutuksen tippuminen alle 5 kpl / vko jo melkoinen saavutus verrattuna aiempaan >20 / vrk tahtiin.

On elokuu ja täällä takaisin kuten luvattu.

Tällä kertaa suunnitelmissa uusi yritys, joka alkaa ylihuomeaamuna. Tässä yrityksessä aion käyttää kaikkia mahdollisia apukeinoja tarpeen tullen.

Hyi kauheata miten pahalta tuo tuhkakuppi (parvekkeella) haisee, totesin eilen illalla. "No sä haiset juuri tuollaiselta, kun tuut suoraan tupakalta mun viereen nukkumaan".

Nyt siis ylihuomenna aion antaa lahjaksi - ainoaksi mutta ehkä sitä arvokkaammaksi - tämän YRITYKSEN päästä eroon pahasta tavastani!

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Eikä se vuosi mikään kulunut ole ollut vaan... (Mikä on kuluneen vastakohta?)

En aseta itselleni mitään odotuksia tällä kertaa. En myöskään koe tarvetta ainakaan kovin useasti kuittailla vaiheitani täällä - ehkä kuitenkin silloin tällöin.

Parhaat jutut on edelleenkin tupakkapaikoilla. Moni tupakoinnin lopettanut tuttuni on näyttänyt mallia, että siellä voi olla mukana tupakoimattakin.

Palaan asiaan elokuun puolella.

Jokainen voi mielessään arvata kuinka tässä kävi.

Jostakin piti antaa periksi, kun työaika kasvoi yli tuplaten. Tällä hetkellä työntunteja kuun alusta kasassa yli 160 ja samaa vauhtia jatkuu kuun loppuun asti.

Tupakkaa palaa onneksi vain kohtuuden rajoissa eli 5 - 20 per päivä.

Kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa... hmmm...vähän turhankin helppoa tällä kertaa.

Ja koko ajan mielessä pyöri etteikö sitä nyt yhtä voisi polttaa, kunhan ei sen enempään sitten repeä...

Tästää se taas alkaa.

Ottaen huomioon neljännesvuosisadan yli jatkuneen ketjupolttamiseni ei tuo väliaikainen sortuminen yhteen kahteen päivittäiseen tupakkaan aivan lopullinen kuolinisku ollut tälle lopettamiselle. Oli vain niin helppo polttaa se 1-2 kun se ei sitten heilauttanutkaan mitään. Paitsi, että tuli ne pienten askien päivätkin...

Hyvä kuitenkin, että se varsinainen repsahdus ei johtunut yhdestäkään vastoinkäymisestä vaan "voiton hetkestä", niitä tulee vastaan vähemmän ja vastoinkäymisiä päivittäin.

No niin...

Nollasin sitten tuon laskurin, kun pari viikkoa on ollut sellaista vähintään tupakka päivässä tupruttelua, ettei sitä mitenkään enää voi kutsua tupakoimattomuudeksi.

Tämä on siis uusi alku puhtaalta pöydältä, mutta huomattavasti helpommista lähtökohdista kuin alunperin reilu pari kuukautta sitten. Nythän tiedän, että jopa pahimpien vieroitustuskien yli pääsee, enkä itseasiassa usko varsinaisia oireita tulevankaan.

Tuli hävittyä taistelu, mutta sota jatkuu...

Ensin tuli maistettua tupakka silloin tällöin. Sitten tulikin poltettua jo yksi joka päivä jossakin kohtaa, kerran repesi kaksikin tupakkaa samana iltana...

Tom of Finland näyttelyn avajaisia ennen ja sen aikana paloi jo kolme tupakkaa ja jatkoilla ostin suosiolla pienen askin (tosin senkin taisi kyllä maksaa joku muu).

Ei kaduta, mutta vähän harmittaa.

Nyt täytyy taas sinnitellä uudestaan päivä kerrallaan, onneksi ei sentään tunti kerrallaan kuten aloittaessani tupakoimattomuuden.

Tupakoimattomuus on kuitenkin vahvempi !

Oli aika karmea olo, kun omasta ihosta huokui läpi karmea tumpin haju, jota ei saa pesemällä pois.

Voi olla, että olen sitten looseri, mutta mulla on kuitenkin munaa tunnustaa julkisesti, että tulipa sorruttua pöljyyteen!

"Ja lopulta Jussi taipui. Jumalan kiroaminen oli sentään hänen luonteelleen ylivoimainen tehtävä, ja hän alkoi lieventää äskeisiä sanojaan syyttäen suota niin kuin osoittaakseen että sitä hän oli kironnut.

- Minä tässä Jumalasta tiedä... Eikä siinä mitään Jumalan sallimaa ole. Toi suo sen tekee... Mutta jos se luulee, että minä periksi annan, niin se tyssää..."

Tupakanpoltto on todella tapasidonnaista.

Nyt, kun olen viime päivinä törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joihin tupakka aiemmin kuului, mutta joita ei ole aiempien tupakoimattomuusviikkojen aikana ollut, on taas hetkittäin tehnyt mieli tupakkaa. Tilanteissa on kuitenkin riittänyt, kun on muistunut mieleen, ettei enää tupakoi. (onkohan joitakin koettuja tilanteita, joihin tupakka ei aiemmin olisi kuulunut...)

Terveysterrosristit ja pienet laskutikkumiehet haluaisivat kieltää tupakoinnin kokonaan palkallisena työaikana. Kuvittelevat työtehon näin nousevan - uskallampa epäillä.

Suorittavassa työssä saatta pientä työtehon kasvua syntyäkin, kunhan työntekijä muistaa kuitenkin jollakin tavalla tauottaa työnsä. Tupakoivan työntekijän työteho laskee kuitenkin varmasti työrupeaman pidentyessä häiritsevän pitkäksi - keskittymiskyky heikkenee.

Monissa "luovissa" töissä (tupakka)tauot ovat suorastaan välttämättömiä, jotta mielekästä työtulosta edes voi syntyä - jatkuva tauoton koneen äärellä kykkiminen saa ajatuksen kiertämään kehää, eikä mitään hyödyllistä uutta pääse syntymään. Tämä tuntuu olevan asia, jota pienet työteholaskutikkumiehet eivät kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään.

Itselläni tupakka oli nopea riitti, jonka avulla siirryin erilaisten töiden välillä nopeasti aiheesta toiseen. Tupakan aikana aivot aloittivat pikkuhiljaa työskennellä jo uuden asian parissa samalla kun edellinen työ siirtyi ajatuksissa taka-alalle.

Varsinkin nyt useamman päivän kotikoneen ääressä työskenneltyä on ollut vaikeuksia päästä seuraavaan työaihioon kiinni ilman sopivaa siirtymäriittiä. Ilmanottotauko terassilla ei vain aja samaa asiaa kuin tupakkatauko samassa paikassa