Palaan asiaan elokuun puolella.
Jokainen voi mielessään arvata kuinka tässä kävi.
Jostakin piti antaa periksi, kun työaika kasvoi yli tuplaten. Tällä hetkellä työntunteja kuun alusta kasassa yli 160 ja samaa vauhtia jatkuu kuun loppuun asti.
Tupakkaa palaa onneksi vain kohtuuden rajoissa eli 5 - 20 per päivä.
Kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa... hmmm...vähän turhankin helppoa tällä kertaa.
Ja koko ajan mielessä pyöri etteikö sitä nyt yhtä voisi polttaa, kunhan ei sen enempään sitten repeä...
Tästää se taas alkaa.
Ottaen huomioon neljännesvuosisadan yli jatkuneen ketjupolttamiseni ei tuo väliaikainen sortuminen yhteen kahteen päivittäiseen tupakkaan aivan lopullinen kuolinisku ollut tälle lopettamiselle. Oli vain niin helppo polttaa se 1-2 kun se ei sitten heilauttanutkaan mitään. Paitsi, että tuli ne pienten askien päivätkin...
Hyvä kuitenkin, että se varsinainen repsahdus ei johtunut yhdestäkään vastoinkäymisestä vaan "voiton hetkestä", niitä tulee vastaan vähemmän ja vastoinkäymisiä päivittäin.
No niin...
Nollasin sitten tuon laskurin, kun pari viikkoa on ollut sellaista vähintään tupakka päivässä tupruttelua, ettei sitä mitenkään enää voi kutsua tupakoimattomuudeksi.
Tämä on siis uusi alku puhtaalta pöydältä, mutta huomattavasti helpommista lähtökohdista kuin alunperin reilu pari kuukautta sitten. Nythän tiedän, että jopa pahimpien vieroitustuskien yli pääsee, enkä itseasiassa usko varsinaisia oireita tulevankaan.