Angstipalleron muistelmat

Ostin tänään pari peitevärinappia, ja takoituksena oli liimata ne vanhan piirroslehtiön kansiin. Ongelmaksi kehittyi se, millä liimaan.

Äiti kehotti sitten soittamaan vanhalle kuviksen maikalleni joka paitsi on uskomattoman ihana ihminen ja yhtä uskomattoman hyvä vesiväritöissä, hän on myös töissä samassa koulussa kuin äitini.

Hetken mietittiäni soitin. Sain vastauksen lisäksi hyvän mielen, ja uskoisin opettajani pitäneen puhelusta yhtä paljon, koska vähän puhelun jälkeen äitin puhelimeen tuli seuraava viesti:

"Heissan! Tuntui tosi kivalta kaiken harmaan keskellä, kun sun ihana tyttäresi soitteli pienen puhelun. Kuin enkelin kosketus..."

Pyysin äitiä lähettämään saman viestin miulle että voisin lukea sen myöhemminkin. Asia oli pieni mutta siitä tuli molemmille osapuolille hyvä mieli :)

Kävin suihkussa, äiti käski laittaa kylpyveden valumaan. Minähän laitoin.

Myöhemmin äiti tulee kylvystä tulipunaisena ja kehtaa valittaa että laitoin kuumaa vettä.

Isä meni äsken samoihin vesiin, ja kehtas sekin valittaa ja laitto viellä kylmää vettä sinne :(

Ja kun se oli oikeasti vahinko.... Ainakin melkein....

Kahden ystäväni, joista toinen on paras ystäväni, useita vuosia kestänyt suhde päätty pari päivää sitten. Tää miun paras ystävä on ihan palasina. Sanoin jo, että hän voi puhua mulle millon vaan ja mistä vaan, niin mie kuuntelen.
Haluisin vaan osata auttaa enemmän.

Sain onneksi kerrottua asiasta joka on vaivannut pitkään. Tytsy ei nyt ole (onneksi) "ryntäämässä" edellisen exänsä luokse, kyseinen tyyppi kun teki todella ikäviä asioita sille muutama vuosi takaperin, ja ihan vähä aika sitten teki mulle asioita, jotka eivät olleet vakavia, mutta tuntuivat aika ikäviltä :( Kerroin tuon jälkimmäisen kaverilleni, ja se taisi olla se vaikuttaa mielipiteeseensä aika paljon(onneksi).

Toivottavasti se vaan saa ittensä nyt kasaan...

Nyt onkin vähän taas kerrottavaa enemmänkin. Sen kun viellä osaisi tekstimuotoon laittaa...

Mun ois pitäny olla mökillä perjantai illasta maanantai aamuun, mutta täälläpä mie olen ja koitan hoitaa internetin syöverin juttuja vähän pois alta että voin mennä "tuhoamaan elämäni" eli pelaamaan wowia. Wowista lisää myöhemmin.
Siellä mökillä siis mie sain hoidettua hyvissä ajoin kaikki minulle määrätyt tehtävät(puiden kantoa, lisää puiden kantoa, ja viellä lisää :P ) ja ihana ajakortin ja auton omistava veljeni sitten ehdotti että voisi heittää miut kotio.
Joten täällä sitä sitten ollaan :) Pitäis vaan vaatekaappi laittaa kuntoon. Muutan veljen vanhaan huoneeseen ja molemmat huoneet on kuin pommin jäljiltä...

Ja koska mei tultiin sitte eilen kotio, niin miekin pääsin sitten pelaamaan tuota mielipiteitä jakavaa peliä jota vanhempani vihaavat yli kaiken.
Aluks mie vaan hengasin siellä ja yritin etsiä tuttuja. Sitten kun mie lopulta löysin yhden(käytäni läpi koko pääkaupungin x____x ) sainkin tietää että nyt mennään jonkun miulle täysin tuntemattoman tyypinritarointia katsomaan.

Ja mie olin sitten koko hemmetin seremonian ajan ihan paniikissa kun pelkäsin niin kamalasti että möhlään jotenkin. mie kuitenkin olin vaan 11 levelinen, noin 90% muista oli 70 levelisiä...

Ja sitten pitikin jo mennä nukkumaan. Kun ensin vaan mulle oli annettu lisää paniikin aihetta kun kolme Stormwindin vaikutusvaltaisinta tyyppiä pöllähtää paikalle... Onneks mie onnistuin olemaan kuin en olisikaan...

Killalla on ens viikolla taas syyskokous(Teema: Tomaatti ja yksi banaani). Ja koska olen viellä puoli vuotta alaikäinen, minun piti saada vanehmmat allekirjoittamaan joku tyhmä lupalappu, että mie saan olla paikalla kun isot ihmiset itse kokouksen jälkeen juo alkomahoolia. Saan jäädä kun vanhemmat tietää että juon vain kokista eikä ole mitään intressejä mennä saunaan poikien kanssa. Tyttöporukassa on hauskempaa kun (sokerihumalassa) aletaan hoilata jotain viime vuosituhannen hittibiisejä :3

Viime kokouksessa oli kyl aika hauskaa. Saunassa tietenkin käytiin, juotiin paljon sokeripitoisia juomia ja lopulta päädyin pelaamaan Wiin sporttipelejä jonnekkin neljään aamuyöllä :P
Tänä vuonna luultavimmin paikalle rahdataan Guitar Heroe.

Haluaisin muuten opetella parkouraamaan mutta äiti ei ole samaa mieltä asiasta. Sen mielestä mie olen liian kömpelö ja onnettomuus altis(siis se että bussi törmäs muhun oli ihan sen bussikuskin vika). Minäkö? Kömpelö. Joo, saatan ehkä kompastua lahkeeseeni ja kompastu ja saada kipeän mustelman, mutta se ei tarkoita että olisin sen kömpelömpi kuin muutkaan. Ja tilannehan voi viellä muuttua. Minähän tulen lopun ikääni pysymään "kömpelönä" jos en tee asialle mitään :(

Nyt, teetä ja ruokaa ------------------------------------------------>

-------------------------

Aamupalaksi vihreää minttuteetä ja popcornia. Hyvä Iida \o/

Pitäis ruveta repun maalaukseen.....

------------------------

Repun maalauksen eka osa hoidettu. Nyt odotellaan kuivumista että vois jatkaa.

Perjantaina Killassa muuten tuli käytännössä käsky että "Iida, sä opettelet pyörittelemään poita kunnolla, ens vuoden menneen ajan markkinoilla sä pyörität tulipoita." Apuva.....

Ihmiset hyvät, älkää tehkö samaa kuin minä, ja kompastuko omien housujenne lahkeisiin.
Jos ei mitään murtunu niin ainakin tulee tosi komea mustelma. On meinaan aika helvetin kipeä :(

Kuinka ihanaa. Netti meni lauantai aamuna poikki, ilman mitään varoituksia. Lohjan puhelin taas vaihteen vuoksi kämmännyt pahemman kerran. Tänään joskus päivällä alkoi toimia.

Kiva kyllä että koulun jälkeen pari kaveria tuli käymään. Juteltiin asioita halki, ja ollaan toisen kaverin kanssa samaa mieltä yhdestä yhteisestä kaverista joka on todella hemmoteltu ja todella kuvittelee olevansa aina parempi ja jolla menee kuitenkin huonommin. "minä osaan, sinä et" tuntuu olevan hänen asenteensa.
Kaveri lupasi tulla huomenna juttelemaan; ilman kolmatta pyörää.

Ikävä kyllä myös vanhemmat ovat kotona. Kaverit lähtivät äsken ja äiti ei voi käsittää että mieluummin kulutan aikani kavereiden kanssa jutellessa kuin tietokoneella. Vaikka kuinka olisi viimeinkin toimiva netti.

Alan tosissaan harkita asunnon hankkimista. Menee järki äidin kanssa.

Äiti yrittää selkeästi saada mun uudesta huoneesta viidakkoa. Siellä on jo joku isoiso kasvi joka aiemmin oli alakerrassa, ja mulla on ennestään jo orkidea ja joku roikkukasvi(kuulema juoru). Plus sinne on tulossa akaattikotiloita mikä meinaa sitä että pitää pitää salaattia niiden ruokana.

Selitti että pitää saada sinne paljon kasveja kun mie vietän niin paljon aikaa suljettujen ovien takana tietokoneella. En minä nyt NIIN nörtti ole :P

Jees, äiti kotona, hermot riekaleina.

Keskusteltiin tänään open kanssa koulun käynnistä ja ens jaksosta. Sain kolme ainetta vekka kun suoritin ne jo viime vuonna. Valinnaiseksi otin saksan.
Ens jaksossa tulee olemaan hyvin mielenkiintoista. Tiistaina on enkkua, ruotsia ja saksaa. Torstaina taas koulu alkaa kahdelta, aine on, yllätys yllätys, saksa. Koko Torstai ois ollu mulle vapaa ellen ois ottanu sitä saksaa :D

Koulussa on yks söpis tyttö/nainen. Se pukeutuu tosi poikamaisesti, ja mie tajusin sen olevan tyttö vasta siinä vaiheessa kun se tuli tyttöjen vessasta. Se tosin on ammattikorkean puolella, toiveet edes tutustumisesta ei oo kovin korkealla.

""Me nähdään niin harvoin nykyään, joten voisitko olla pilaamatta yhteisiä hetkiä typerällä käytöksellä."

Niimpä niin. Sehän olen aina minä joka ne hetket pilaa. Minä olen aina huvikseni kiukuttelemassa ja haastamassa riitaa. Minustahan on sangen hupaisaa kun äiti-tytär -suhde on todella huonossa jamassa. Minähän suorastaan rakastan sitä kuinka minut leimataan jatkuvasti huonoksi ihmiseksi koska käytän vääriä sanoja, ilmeitä, äänensävyjä, tunteita, asentoja, jännitän vääriä lihaksia. Minä yksinkertaisesti teen aina kaiken väärin.

Mahtoikohan koskaan käydä mielessä että "väärällä" käytökselläni yritän suojella itseäni enemmiltä kolhuilta, joita tuonne sisimpään on jo kertynyt liian paljon, ja niin sanottu rakkautesi vain satuttaa entisestään. Eipä ole tainnut tulla huomatuksi myöskään ahdistusta jotka jokainen hetki kanssasi, aikataulusi ja määräämäsi asia aiheuttavat. Ahdistuksen myötä tullutta itkua, hengityksen pidätystä huimaukseen asti, hiusten repimistä, sormien vääntelyä, käsien puremista ja muuta ahdistuksesta aiheutuvaa itsensä vahingoittamista ei niitäkään ole kovin helppo nähdä, vai?"

Tommosia tuntemuksia oli eilen. Kirjoitin aikamoisen tunnekuohun aikana.

Ensi kertaa sain kirjoitettua kunnolla tuntemuksia niiltä hetkiltä kun äidin läsnäolo ahdistaa. Ja niitä hetkiä on aina kun äiti sattuu olemaan kotona. Mut on pienestä saakka opetettu että vanhemmille ei saa sanoa vastaan eikä vanhemmille saa suuttua. Vanhemmat on aina oikeassa. En saa koskaan näyttää nyrpeää naamaa, osoittaa olevani vihainen tai huonolla tuulella. Jos on sattunut jotain joka ei voisi paskaakaan kuulua huoltajilleni, on minun silti pakko kertoa.
JUMALAUTA MÄ OON JO 17 VUOTTA, EN 7!!!!!!

Nyt osaan suuttua, mutta vielläkään ei ole sanoja joilla kertoa äidille suoraan että haluan pois. Että useita kertoja on olen pakannut repun valmiiksi lähteäkseni tuulettamaan ajatuksiani.
Usein olen yrittänyt eri keinoin purkaa negatiivisia asioita mieleni perukoilta. Olen koittanut puhua, piirtää, kirjoittaa niin tarinoita, lauluja kuin runojakin. Mutta se muuri joka estää ulkomaailmaa pääsemästä sisälle, estää myös minua pääsemästä ulos. En pysty kertomaan miltä tuntuu elää perheessä jossa asiat eivät ehkä ole niin huonosti kuin joillakin on, mutta tarpeeksi huonosti, että joka kerta kun äiti huutaa minua alas tekemään vaihteeksi jotain, purskahdan itkuun.
Ja koska tiedän että monilla muilla menee tavalla tai toisella minua huonommin, tuntuu jotenkin väärältä kertoa näistä asioista, oli ne kuinka kipeitä tahansa.

Tänään oli melkeen kiva päivä. Koulussa katottiin eka joku dokkari jostain taidemaalarista jonka jälkeen alotettiin Linnunradan käsikirja liftareille-leffan kattominen. Käytiin yhen luokkakaverin kanssa jossain välissä peruskoulussa palauttamassa yhelle pojalle sen takki. Sen miun luokkalaisen kanssa on kiva jutella. Se ymmärsi hyvin yskän kun aloin valittaa että kaikki Lohjan kivat tytöt on joko heteroita tai varattuja ja pojat on melkeen kaikki idiootteja.
Sitte ruokalu(johon en osallistunu 'cause pitkät jonot and paha ruoka :P ) ja Seppälän ja Prisman kautta kotio.

Seppälästä mukaan tarttui kaksi mustaa pipoa ja mustaa luomiväriä silmien rajaamiseen(niillä rajauskynillä/tusseilla mie heitän vesilintua) ja kaksi huisin halpaa pipoa. Alennuslootat \o/
Sit kokiksen ja mp3-soittimen kanssa venasin bussia jotain puoltoista tuntia, tapasin kaverin jota en oo nähny kuukausiin ja palelin vaikka paitojakin oli kolmessa kerroksessa.

Äiti ja isä tulee tänäänkin kotiin. Se siitä toivosta että saisin pelata wowia rauhassa("Iida, sä oot ollu siellä koneella jo viistoista minuuttia, nyt siivoomaan!")

oh, I wanna sing in band <3 But I'm too lazy to find some. And too stupid to learn english.