Kävi vähän hassusti. Edelleenkin viisari osoittaa enempi tyttöihin päin, mutta jotenkin huomasin seurustelevani kohtuu vakavasti itseäni seitsemän vuotta vanhemman(ikuisen kakaran) miehen kanssa. Tavallaan hämmentävä tilanne, kun määrittelisin itteni edelleenkin lesboksi, jos määrittelyä tarvitaan, mutta empä minä vastaankaan pistä. Antaa tän nyt mennä omalla painollaan ja antaa tulevaisuuden tuoda mukanaan sen mikä on tullakseen :)
Vaan on tää siirappi kyl aika ihanaa <3
Mietityttää...
En oo ikinä tosissani seurustellut kenenkään kanssa, eikä kukaan ole osoittanut olevansa edes kiinnostunut minusta.
Vuosia mun annettiin ymmärtää että olen friikki, itkupilli, ruma, että mun koskeminen teki sairaaksi tai jotain. Sanottiin jälkeen jäänneeksi ja läskiksikin. Ajan myötä lakkasin välittämästä siitä mitä sanottiin, vaikka joka sana sattui. Osittain aloin uskoa siihen miksi minua väitettiin, enkä yhtään ihmetellyt ettei kukaan ollut kiinnostunut minusta seurustelumielessä. Muutenkin ihmissuhteet olivat aika rajalliset. Enkä todellakaan osaa ottaa suoraan itseeni kohdistuvia kehuja vastaan.
Samoista syistä en oikein ole halunnut ihastua keneenkään, juttu on aina päättynyt omiin kyyneliini.
Nyt huomaankin, että oon samaan aikaan ihastunu kolmeen eri henkilöön, ja mulla ois jopa vientiä.
Mulla ei ole hajuakaan miten mun pitäisi toimia. Yksi useamman vuoden vanhempi miehen alku, kertoi koko päivän olevani hänen mielestään kaunis ja että mun kanssa on helppo olla. Päivän päätteeksi kertoi olevansa ihastunut. Ja vaikka vakaana aikomuskena oli, etten ala hänen kanssaan mihinkään kaveruutta enempään, niin en ole enää niinkään varma.
Toissapäivänä taas tapasin ikäiseni tytön johon hieman tykästyin, ja joka tuntui hieman pitävän minustakin(sanoi että olen hottis O___o enenenenole).
Koulussa on sitten muutaman vuoden vanhempi tyttö johon olen ollut liiankin epätoivoisen ihastunut, eikä hän edes tiedä olemassa olostani. Hänen suhteensa olen jo ymmärtänyt luopua toivosta.
Mulla menee kohta aivot solmuun .___.
(hieman sekavaa tekstiä........)
Oon ihastunu. Tästä saattaa jopa tulla jotakin.
En oo pitkään aikaan ollu näin ilonen :)
Joo, vanhemmat koittaa saada mua enneagrammi-kurssille : D
Mulla on aiheeseen liittyen paksu nivaska monisteita ja juttu on mulle aika siansaksaa. Sen kuitenkin ymmärsin että joku itsetutkiskelu-juttu(?) ja mitä todennäköisimmin valehtelisin siinä tai ainakin kaunistelisin totuutta. Tai arpoisin "vastaukset".
Kerroin tämän äidille ja hän totesi sen kuuluvan prosessiin.
...en taida olla kovin kärsivällinen...
Edit. Kohdassa jossa esiteltiin enneagrammia:
"-syventää suhdetta Jumalaan"
En tod. ole menossa!!!!
Ärsyttää taas kaikki ne ihmiset jotka mulle on vuosien varrella sanonu, ettei saa raapia vaikka kuinka kutittais. Perkele! Joskus tekis mieli sanoa että puhu sitten kun oot kokenu sen kun koko kehoa kutittaa niin pahasti että ihan mieluusti vaikka murtais pari sormea tai varvasta kunhan se kutina vaan loppuis...
Kuten joku viisas on Wikipediaan kirjoittanut: "Kutina on kipuun verrattavissa oleva aistimus, joka tavallisesti herättää halun raapia kutisevaa kohtaa."
Joskus tuntuu, että useimmat mieltää kutinan siksi kutittamisesta syntyväksi kutinaksi joka useimiten naurattaa, eikä tuu lainkaan ajatelleeksi, että joillekkin kutina on ihan arkipäiväistä ja usein myös tuskallista. Vaikka tosi moni tietääkin sen, niin silti tuntuu, ettei kaikki tajua sitä vaikka kuinka koittais selittää.
Mielestäni tilannetta kuvaa jotenkin myös se, että särkyyn otan särkylääkettä vasta kun tiedän etten todellakaan kykene mihinkään kivun vuoksi, mutta heti kun alkaa hiemankin tavallsita enemmän kutiamaan, niin oon saman tien vetämässä antihistamiinia nassuun.
Joo, parhaillaan tavallista pahemmat ihottumat tavallista laajemmalla alueella(uusina aluevaltauksina suurin osa kasvoista ja sisäreidet) joten tunteet hieman pinnassa.
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tillie&comments=17059
Päätin yrittää unohtaa sen tytön josta tuossa bloggauksessa puhuin. Vaan helpommin sanottu kuin tehty... Täällä melkein väännän itkua kun tuntuu niin pahalta. Eikä helpota että olen täysin tietoinen siitä, että on ihan omaa syytäni ettei ko. henkilö edes tiedä olemassa olostani. Toisaalta ihan hyvä ettei tiedä.
Omasta mielestäni olen aika kusipää....
En ookkaan vähään aikaan mitään kirjottanu, joten koitan tässä kertoa tiivistetysti mitä on tapahtunu.
Olen neulonut sukat. Ekat villasukkani. Ihan itse. Äiti kyl autto ekassa sukass aihan vähän kun kantalapun kavennukse tmeni yli hilseen :D Ja ne sukat on kokonaan eri paria, raidat menee eri tavalla ja toinen sukka on isompi kuin toinen, ja molemmat on mulle liian isoja :D
Ja mie neulon taas villapaitaa. Jos tää edes onnistuis, kun edellinen meni ihan päin honkia, ja kelpaa nipin napin penkin pehmusteeksi. Langat kyl uhkaa loppu, pitää mankua äidiltä jos se huomenna suostuis ostaa lisää, kun haluan jatkaa tätä viellä viikonloppuna. Kumma kun se mieluummin ostaa mulle kurkon sixpackin kuin lankaa O.o
Jajajajaja.... Mie oon päikkärissä töissä!!! TET:issä vaan tosin ja se ryhmäkin on joku virike-ryhmä... Mut silti. Tänään oli "vaan" kahdet itku-potku -raivarit. Huomenna tosin pitää mennä kouluun kun on aivoimet ovet ja miun pitää mennä sinne hölöttämään jotakin kasiluokkalaisille =________=
Ps. Haluun Turkuun Sofian luo. Mei ei olla nähty elokuun jälkeen ja mulla on ihan kamalan kauhea ikävä sitä. Ja on mulla ite Turkuakin ikävä. Mahtava paikka ja muuttaisin sinne vaikka saman tien jos se vain olis mahdollista...
Setan foorumille kirjoittamaani viestiä lainaten:
"Ottaa taas pahemman kerran päähän erään henkilön itsekkyys ja tekopyhyys. Kyseessä on siis eräs, tällä hetkellä entinen(käyttäytymisensä vuoksi) ystäväni, joka on toisne parhaan ystäväni entinen tyttöystävä. Ehtivät olla etäsuhteessa monta vuotta, kunnes saman tytön ex jälleen kerran käytti hyväkseen sitä, että tämä ystäväni oli etäsuhteesta aivan palasina. Tämä toinen exä, joka myös oli ihastunut suhteen aikana toiseen, sitten syyttää ystävääni koko sotkusta. Tästä syystä ystäväni syyttää itseään.
Tätä "pahis-exää" mie vihaan jo kyllin, mutta tälle toiselle annan todella vakavan puhuttelun jahka se tähän osaan maata uskaltautuu. Ja jos ei uskalla niin soitan sille hyvin, hyvin vihaisen puhelun.
Ja kuin bensana liekeissäni, tämä ystäväni rakastaa yhä tuota tekopyhää marttyyria joka ei poissaolonsa vuoksi ole koskaan kyennyt näkemään koko palapeliä, ja teki silti omat johtopäätöksensä."
Tämä ystävä on minulle ihan mielettömän tärkeä, ja on ollut todella tuskallista kun on vain kyennyt katsomaan vierestä kun toinen murtuu.
Päätin juuri, että sähköposti saattaisi olla puhelua tehokkaampi keino, jos ko. henkilö ei tähän suomen kolkkaan suostu itsepäisyyttään tulemaan.
Sapettaa taas oma saamattomuus. Koulussa, ammattikorkean puolella tosin, on tyttö johon oon ollu niin sanotusti pihkassa jo pari kuukautta. Muutamakin ihminen tietää tästä, ja kovin patistellaan juttusille. Kovin mieli tekisi, mutta mielessä pyörii "Entä jos..." Entä jos se onkin hetero? Entä jos se onkin varattu? Entä jos se pitää mua ihan kakarana? Entä jos se ei vaan pidä minusta? Entä jos se osoittautuukin ihan idiootiksi?
Ja minä tiedän siitä harmillisen vähän. Nimi, mahdollinen asuinpaikka, pari harrastusta ja ala jota se opiskelee.
Vastaan tulee myös ihanasti omat aiemmat kokemukset siitä kun olen ollut ihastunut johonkuhun. Yksikään juttu ei ole päättynyt hyvin. Ei yksikään. Miksi siis tästä seuraisi jotain kivaa?
Talven eka lumipallo heitetty <3
Mulle on tullu tavaksi katsoa ikkunasta ulos heti herättyäni, sänky kun on ihan ikkunassa kiinni, ja oli ihana yllätys kun tänä aamuna katoin ulos. Ikkunasta näkyvät takapiha, pelto ja metsä oli ihan lumen peitossa.
Ja pari päivää sitten toivoin että tulis nyt kunnolla lunta niin olis aamuisin kiva kattoa ulos <3