Äiti, murheideni pääpaha, ja isä ovat taas kotona. Isän kanssa alkaa mennä sukset ristiin, äidin kanssa ne on jo täysin vastakkain. Nykyisin yhteiselo äidin kanssa sujuu riidoitta maksimissaan puolituntia, usein vähemmän.
Tällä hetkellä suurin syy tähän lienee(vanhojen kaunojen lisäksi) se, että olen kolmen kuukauden ajan käytännössä asunut kotona yksin ja muodostanut oman arkeni ja omat rutiinini. Äiti ja isä ovat enimmäkseen olleet mökillä, ulkoilmaihmisiä kun ovat(toisin kuin minä). Nyt alkavat vanhemmat pikkuhiljaa nukkua enemmän ja enemmän kotona, ja yrittävät väkisin saada minut omaksumaan vanhat rutiinit ja tavat, ilman totutteluaikaa. Ja mä viellä puhuin siitä äidille!!! Uskoiko se? No eipä tietenkään.
Mutta jotta ei kukaan sais sellasta mielikuvaa että mulla menee täysin paskasti, niin siirryn positiivisempiin aiheisiin. Tänään kun olin kirjastossa tappamassa aikaa(lue: lintsaamassa), yks muutaman vuodne nuormepi tytsy kysy että saako halata. TOTTA KAI SAA! Mulla oli meinaan laukussa padge jossa luki "TARVITSEN HALAUSTA!" Sitten kun näki muut padgeni, alkoi juttu luistaa siihen malliin että vartin päästä tytöllä oli meseosoitteeni ja puhelinnumeroni. Joo, ehkei ois kannattanu antaa ensitapaamisella numeroa, mutta jostain syystä sen pelkkä olemus herätti mun luottamuksen. Kasiluokkalainen tyttö joka uskaltaa kysyä hali-lupaa tuoki tuntemattomalta tytöltä(joka saataa ensisilmäyksellä näyttää pojalta). Ei se voi olla läpeensä paha. Plussaa oli myös se, ettei se oo mitenkään homofoobinen. Miten vois ollakkaan, se tykkää yaoista(kuten minäkin).
Yh, tahdon lisää vaatteita. Ja oman kämpän -__________-