Angstipalleron muistelmat

Sapettaa taas oma saamattomuus. Koulussa, ammattikorkean puolella tosin, on tyttö johon oon ollu niin sanotusti pihkassa jo pari kuukautta. Muutamakin ihminen tietää tästä, ja kovin patistellaan juttusille. Kovin mieli tekisi, mutta mielessä pyörii "Entä jos..." Entä jos se onkin hetero? Entä jos se onkin varattu? Entä jos se pitää mua ihan kakarana? Entä jos se ei vaan pidä minusta? Entä jos se osoittautuukin ihan idiootiksi?

Ja minä tiedän siitä harmillisen vähän. Nimi, mahdollinen asuinpaikka, pari harrastusta ja ala jota se opiskelee.

Vastaan tulee myös ihanasti omat aiemmat kokemukset siitä kun olen ollut ihastunut johonkuhun. Yksikään juttu ei ole päättynyt hyvin. Ei yksikään. Miksi siis tästä seuraisi jotain kivaa?

Talven eka lumipallo heitetty <3
Mulle on tullu tavaksi katsoa ikkunasta ulos heti herättyäni, sänky kun on ihan ikkunassa kiinni, ja oli ihana yllätys kun tänä aamuna katoin ulos. Ikkunasta näkyvät takapiha, pelto ja metsä oli ihan lumen peitossa.
Ja pari päivää sitten toivoin että tulis nyt kunnolla lunta niin olis aamuisin kiva kattoa ulos <3

Mummu nukkui pois tänä aamuna seitsemän aikoihin. Vaikea uskoa etten näe sitä enää koskaan...

Isoäiti on kuolemaisillaan. Se on jo pitkään olla huonossa kunnossa, en tiedä tarkkaan miksi. Sillä on kai joku tulehdus, mutta enempää en tiedä.
Pari tuntia sitten äiti soitti ja kertoi rttä Mummu on nyt tosi huonossa kunnossa. Ei sen edes tarvinnu ääneen sanoa ettei Mummu elä enää pitkään, saattaa olla kiinni parista päivästä tai jopa tunneista.

Äiti meni sairaalaan hyvästelemään Mummun ja ymmärsi hyvin etten halunnut tulla mukaan. Haluan muistaa Mummun sellaisena kuin se oli noin kuukausi sitten kun näin sen viimeksi.

En vaan jaksa uskoa että Mummu jaksaisi yön yli. Ehkä sne on jopa parempi nukkua pian pois, ettei tarvitsisi enää kärsiä.

Tulee ihan mieletön ikävä...