Politiikkaan 1980-luvulta lähtien seurannut, Helsingin Sanomissa, Yleisradiossa ja Talouselämä-julkaisussa tehdyn uran jälkeen eläköitynyt toimittaja Matti Virtanen, FK, on julkaissut Ääripäät. Miten identiteettipolitiikka hajottaa Suomea? -kirjan. Docendon kustantama 312-sivuinen teos koettaa valottaa sitä, miksi Suomessa keskustelu on polarisoitunut, mikä vahvistaa vastakkainasattelua - ja toisaalta pyrkii etsimään pienintä yhteistä nimittäjää suomalaiselle 2020-luvun identiteetille.
Kirjan esittelytekstissä kuvataan, että ennen vanhaan politiikan selvät ääripäät olivat kommunistit ja porvarit, mutta nyt ääripäitä näyttää olevan vähän joka ilmansuunnassa. Entisen jakolinjan tilalle on tullut uusia ulottuvuuksia, identiteettipolitiikkaa. Kuilu erottaa nykyisin syvimmin kansallismielisiä konservatiiveja ja liberaaleja globalisteja, joita puolueista edustavat vahvimmin perussuomalaiset ja vihreät. Viime vuosina on puhuttu jakautumisesta leireihin, kupliin, siiloihin tai barrikaadeille. Ihmisten kokemuksista nostetaan esiin väärin puhumisen kyttäämisestä sosiaalisessa mediassa sekä huoli siitä, ettei mitään enää saa sanoa. Ja se, ettei keskustelusta kieltäytymistäkään aina katsota hyvällä.
Jakolinjan eri puolilla suhtautuminen vaihtelee paitsi ihmisten tapoihin ajatella myös ihmisten ominaisuuksiin. Näin aihe koskettaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Erityisesti poliittinen keskustelu hlbti-vähemmistöjen asemasta sekä näitä erityisesti koskettavista lakihankkeista on yksi niistä yhteiskunnallisista teemoista, joissa mielipiteet jakautuvat kovasti.
Helsingin Sanomille Virtanen kuvaa käsittelevänsä melkein kaikkia identiteettipolitiikan osa-alueita: puoluepolitiikkaa, ulkoparlamentaarista politikointia, rähinöintiä, rasismia ja antirasismia, seksuaalipolitiikkaa, feminismiä, kielikysymystä ja sosiaalisen median merkitystä. Taustatyössään ja aineistoa hankkiessaan hän on kohdannut erilaisissa asemissa olevia ihmisiä yhteiskunnan monilta laidoilta. Helsingin Sanomien jutussa todetaan tekstin olevan suomea, mutta sisältävän runsaasti aihepiirin vierasperäistä sanastoa. Kirjan lopussa on "identiteettipolitiikan sanakirja" tueksi.
Helsingin Sanomien mukaan Virtanen antaa haastateltavien puhua puolestaan, antaa haastateltavien opettaa häntä itseään. Haastateltaviin kuuluu myös Setan puheenjohtaja Sakris Kupila, jonka haastattelu turhien tulkintojen välttämiseksi esitetään kysymys-vastausvastausmuodossa.
Helsingin Sanomien esittelyjutussa mainitaan, että haastatteluista kieltäytyivät Naisasialiitto Unioni sekä Varisverkosto, joka kertoo taistelevansa fasismia vastaan.
Kirjan esitellyt Unto Hämäläinen toteaa jutun lopuksi, että epäilemättä identiteettipolitiikan syväosaajat löytävät kirjasta väärinymmärryksiä ja pinnallisuutta, vaikka kaltaiselleen tavalliselle lukijalle Matti Virtasen journalistinen raportti riittää oikein hyvin.
Rajusti kahtiajakautuneessa keskustelukulttuurissa yritys ymmärtää jommankumman osapuolen - niiden väärässä olevien - näkemystä ja mielenliikkeitä voi synnyttää rajujakin reaktoita niiden oikeassa olevien suunnalta. Virtanen toteaa kirjassaan, ettei itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen näpäilleen saamisen pelossa suhtaudu identiteettipolitiikkaan neutraalin uteliaasti. Helsingin Sanomien jutussa tilannetta kuvataan leiman lyömisenä:
- Jos yrittää ymmärtää äärioikeiston ajattelua, on öyhöttäjä, rasisti tai natsi. Jos suvaitsee punavihreitä, on rajakki, vajakki, suvakki, mädättäjä tai peräti kommunisti.
Esimerkkinä kriittisiä huomioita saaneesta julkituodusta yrityksestä ymmärtää eri tavoin ajattelevia ovat Pirkko Saision kokemukset. Saisio on lukuisia kertoja ottanut esiin ajatuksen siitä, että toista mieltä olevia pitäisi kaikesta huolimatta kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään näiden ajattelun taustalla olevia syitä ja perusteluita.
