Huutelua kuplista vs. pyrkimys vuoropuheluun

Helsingin Sanomat julkaisi lauantaina kulttuurisivuillaan Pirkko Saision haastattelun ( http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005207819.html ). Saisio kertoo jutussa "eläneensä vuosikymmenet punavihreässä kuplassa, mutta ei voi enää ymmärtää, miksi se kuvittelee olevansa aina oikeassa". Saisio toteaa kahtiajaon olevan yksi Suomen suurimmista ongelmista. Hän myös toteaa olevan "kuin keskusteleminen olisi loppunut kokonaan – jos sillä tarkoitetaan erilaisten mielipiteiden esittämistä, pohdintaa ja analyysia".

Saision mielestä pitäisi lakata ajattelemasta niin kuin monet suvaitsevaisiksi itsensä mieltävät ihmiset nyt tekevät: että oma maailmankuva on ainoa oikea, että kaikki muulla lailla ajattelevat ovat ikään kuin matkalla sitä kohti ja pääsevät kyllä perille, kunhan saavat tarpeeksi tietoa. Sellaista ajatusmaailmaa Saisio kritisoi. Saisio nostaa esiin esimerkiksi islaminuskoiset, joiden mielestä suvaitsevaisten eurooppalaisten maailmakuvassa ei ole mitään tavoiteltavaa.

Saisio sanoo, että "silti eri ryhmien pitäisi kyetä keskustelemaan keskenään". Saisio toteaa, että "punavihreässä kuplassa pitää hyväksyä myös ne tosiasiat, jotka ovat toisenlaisen ajattelun perusta".

Saisio peräänkuuluttaa haastattelussa suomalaisten kansallista itsetuntoa, jonka pohjalla ovat kieli, mytologia, historia, kulttuuripohja. Ilman arvostusta omaa kansakuntaa kohtaan ollaan epävarmoja, kyräillään, pelätään ja hyökätään. Saisio sanoo, että "vasta itseään arvostava osaa ottaa vaikutteita vastaan, suvaita ja oppia uutta".

Saision näkemykset herättivät myös kritiikkiä:

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin maanantaina Ruotsin Götebortissa asuvan kansainvälisen politiikan opiskelijan ja aktivistin Riikka Yrttiahon vastine otsikolla "Pirkko Saisio meni populistien ansaan – ei äärioikeiston kanssa voi keskustella" ( http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005210732.html ).

Yrttiaho kirjoittaa, että "äärioikeiston kanssa ei voi keskustella" ja kertoo suunsa siihen suuntaan avatessaan saaneensa osakseen "väkivaltauhkauksia, raiskausfantasiointia ja uhkaavaa painostusta".

Jotenkin tuntuu, että Yrttiaholta on jäänyt aika tavalla ymmärtämättä Saision huomiot - ja reaktionsa edustaa samaa maisemaa kuin yleisesti some-raivoon antautuvilla. Käsiteltävän aiheen laajempaa tarkastelua peräänkuuluttava leimataan vähintään "vihollisen huijaukseen sortuneeksi" ja joskus jopa suoranaisesti "vihollisen kelkkaan hypänneeksi".

Yrttiaho oikeastaan antautui "keskusteluun" juuri niillä elementeillä, joista Saisio haastattelussa esitti huolensa: suoranaisesti demonisoidaan vastakkaista mieltä oleva osapuoli ja kieltäydytään edes yrittämästä tarkastaella vastakkaista mieltä olevien näkökulman taustoja.

Some-raivossa huudetaan suu päälaella "väärää" mieltä olevien silkkaa pahantahtoisuutta. Leimataan vastapuoli vain sen äärimmäisimpien toimintatapojen perusteella. Yritys sulkea "väärää" mieltä olevat keskustelusta johtaa vain siihen, että heidän näkökulmaan liittyvät todelliset taustat ja motiivit jäävät pimentoon ja ymmärtämättä - ja vahvistuva vastakkainasettelu lisää katkeruutta molemmin puolin.

Taustojen ja motiivien ymmärtäminen voisi aidosti auttaa ratkomaan ongelmia.

Minulle jäi jutusta vaikutelma, että Saision mielestä rasisteihin pitäisi suhtautua lempeämmin ja kunnioittaa heidän mielipiteitään. Saisio itse korostaa (FB), että vain "lainausmerkeissä" olevat kommentit ovat hänen aitoja mielipiteitään, enkä hännet tuntien usko, että hän oikeasti haluaisi rasismia vähätellä. Minun, Yrttiahon ja monien muiden vaikutelma on kuitenkin se mikä se on. Maan johtavan sanomalehden näkyvästi julkaistussa jutussa tunnettu taiteilija pitää suurena ongelmana rasistien kritisointia! En tiedä mikä on se kupla jossa Saisio elää, miten paljon pitäisi keskustella, jotta se riittäisi, kuka on vaiennettu? Ei ainakaan niitä, jotka heittävät polttopulloja vastaanottokeskuksiin tai uhkaavat raiskata ihmisoikeuspuolustajat.

Itse edustan ääripäätä: en hyväksy rasimia ja syrjintää missään muodossa ja mielestäni ihmisoikeudet ovat luovuttamatomia. Kutsun rasistisia tekoja tekevät ja rasistista vihapuhetta käyttävät rasiteiksi: onko se some-raivoa? Jos ryhdyn ymmärtävään keskusteluun, niin mikä on lopputulema, kompromissina sopiva määrä rasimia?

Amnestyn Sateenkaariverkosto järjestää Amnestyn toimistolla tilaisuuden kansainvälisen IDAHOT-päivän johdosta.

Tällä kertaa keskitymme Venäjän ihmisoikeustilanteeseen. Aluksi käymme läpi Tsetsenian tilanteen tuoreimmat uutiset. Sen jälkeen katsomme tuoreen transpakolaisesta kertova dokumentti.
Reetta Aallon ohjaama Gray Violet - Odd One Out seuraa venäläisen transnaisen, kansalaisaktivistin, performanssitaiteilijan ja matemaatikon elämää ja turvapaikanhakuprosessia.


https://www.facebook.com/events/1441739599202591/

Minä taas yhä enemmän katson edustavani jotain, jonka voi määritellä seuraavasti: minusta "väärässä" oleviakin kannattaa kuunnella ja yrittää ymmärtää näiden ajatusten taustalla olevia syitä ja perusteita. Minusta pyrkimys kuunnella ja ymmärtää ei ole rasismin vähättelyä, saati sen hyväksymistä. Perustelen asiaa siten, että paremman ymmärryksen "väärässä" olevien motiiveista saatuaan on huomattavasti helpompi perustella omaa näkemystään.

Maailma ei muutu kestävästi paukuttamalla muiden äänen vaientavaa rumpua ja pyörittämällä "väärässä" olevien näkökulmasta irralliseksi jäävää ihmisoikeusjargonia. Vain kuuntelemalla ja ymmärtämällä on mahdollisuus esittää aidosti vaihtoehtoisia näkökulmia.

Huomasitko muuten Krister, että itsekin lähestyt asiaa juuri Saision varoittamalla tavalla? Tarkastelet koko ilmiötä vain sen äärimmäisimpien ilmentymien kautta. Ymmärrätkö, että tuollainen toiminta heikentää keinoja puuttua yhdenvertaisuuteen liittyvään laajaan ongelmaan? Suurin osa ihmisistä kyllä näkee tällaiset Rautatientorilla telttaa pitävät "Suomi ensin" -tyyppiset porukat. Sitten ylireagoivat tahot antavat ymmärtää näidenkin olevan polttopulloja heittelevää ja raiskauksilla uhkaavaa joukkoa, tai ainakin samassa veneessä. Ristiriita nähdyn todellisuuden ja syytösten välillä on varsin näkyvä.

Krister, jos ymmärrät ryhtyä ymmärtävään keskusteluun, niin lopputulema voi hyvinkin olla ihmisten yhdenvertaisuutta koskevan ongelman selättäminen.

Saisio sitten hyppäsi kylpemään äärioikeistolais-kansallissosialistis-kristillis-nationalistiseen persu-kupla-vaahtoon, demonisoimalla:

"Saisio nostaa esiin esimerkiksi islaminuskoiset, joiden mielestä suvaitsevaisten eurooppalaisten maailmakuvassa ei ole mitään tavoiteltavaa."

Vaikka tunnettu fakta on se että pääosin islaminuskoinen Turkki poisti Saision seksuaalista suuntautumista omaavien ihmisten tuomiot laeistaan jo 1850-luvulla ja Jordania 1950-luvulla, mutta evalnelis-luterilais-kristittyjen sodomia-kupla kykeni samaan kuplastaan poispulikointiin Suomessa vasta 1971

Joten mistähän ?kristinuskovainen Saisio on kuplaantunut sellaiseen joukkopsykoosi-kupla-uskomukseensa, ettei islaminusoisissakin olisi suvaitsevaisen monikulttuurisuuden arvostajia? (vastaan Saision hlökuvatiedoista: "Vanhempiensa kommunismi-uskonnollisuudesta huolimatta Saisio kasvoi hyvin kristinuskonnolliseksi" ... joten siitähän abrahamisesta kupla-syystä ne omat hirtensä ovat näkymättömissä ).

"Saisio peräänkuuluttaa haastattelussa suomalaisten kansallista itsetuntoa, jonka pohjalla ovat kieli, mytologia, historia, kulttuuripohja."

Saisio on kyllä persu-kuplassa aika lailla, kun puhuu kielestä yksikössä, vaikka Suomessakin vaikuttavat useammatkin kielet, joista saamelaiskielet kulttuurisesti vanhimpina. Ja miten niin mytologiakin yksikössä? Ja ihan umpi-kuplassa on kyllä jos kuplii että Suomen kulttuurikeitos olisi muka edes keskeisimmiltä aineksiltaan vain täkäläisistä aineksista rakennettua - kyllä pienten ja etenkin pitkän aikaa siirtomaina tai osakuvernöörikuntina olleiden maiden kulttuuri on keitos monelta muultakin suunnalta. Ainoastaan sukupuolten tasa-arvoisempi kulttuuri vs patriarkaalis-kuplat on enempi täkäläistä omaa peruakin.

"Yrttiaho kirjoittaa, että "äärioikeiston kanssa ei voi keskustella" ja kertoo suunsa siihen suuntaan avatessaan saaneensa osakseen "väkivaltauhkauksia, raiskausfantasiointia ja uhkaavaa painostusta"."

Tuo on ihan karu tilanne, sillä ihan kaikki etenkin naiset, jotka persu-umpikupla on kokenut vihollisikseen, ovat saaneet osakseen tuota persujen some-raivoa ihan raiskaus- ja tappouhkauksia myöten sekä uhkauksia vahingoittaa heidän läheisiään, eli persu-kuplassa vihaummetusta riittää ja siellä persu-kuplassa huudetaan suu päälaella "väärää" mieltä oleville silkkaa pahantahtoisuutta.

persu-kuplaisia kohtaan on äärimmäien vaikeaa olla laupiaita ja kaiken anteeksiantavia, kun persu-ääriuskovaisessa kuplassa elävillä ei ole harmainta aavistustakaan laupeudesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Tai kertokaahan kuka persu-kuplassa elävä olisi noita kyennyt esittämään? Nimetkäähän persu-kuplalainen, joka olisi ehdottanut että persu-kuplalaisten pilkka-kirveellä hakattua "suvakkia" tai "vihervassaria" tai "Virhettä" pitäisi ymmärtää?
Kyllä se persu-kupla on semmoista kuin umpi-kristityillälkin, jotka kupla-tunnetusti tuomitsevat muita siitä, mitä itse harrastavat tai vaativat muilta sellaisia, mihin itse eivät persu-kuplalaisina ole valmiita laisinkaan.

Saisiotakin vinkkaisin kritisoimaan sitä isä-jumala-kuplaa, jossa eräät elävät, eivätkä suostu keskustelemaankaan, saatikaa ymmärtämään äiti-jumalia, puhumattakaan jumalattoman tervehenkisistä ihmisistä. Nuo uskomuksethan liittyvät syvältä rasismi- ja väärä-kupla-ajatteluihin, koska uskomuksssa on kiveenkirjoitetusti lanseerattu se dualismi-oppi, "taivaallisesti" oikeassa olemisista vs "helvetillisesti" väärässä olemisista.

- - -

Saision kuplinnasta ihan eri asiaan itse kommentoin sen, että esim. turvapaikanhakijoiden kahvittamiseen ja majoittamiseen ei pitäisi typistyä, vaan ihan oikeasti paneutua siihenkin, miten heidän elämisen mahdollisuuksiaaan täällä voisi edesauttaa, miten avittaa heidän suomen oppimistaan, miten avittaa heitä täkäläisen byrokratian ymmärtämisessä ja sen kanssa luovimisessa, miten ehkäistä etteivät joudu palkkariistoon yms riistoihin. Ja mikä tärkeintä, on syytä ihan aktiivisesti kertoa pakolaisille että heidän elämänsä menee vain ojasta allikkoon, jos he vain kääntyvät islamista kristinuskomukseen, eli heille ehdottomasti parasta on päästä kokonaan vapaaksi abrahamisesta kuplasta.

Ja vastaavsti persu-kuplalaisten pitäisi panostaa sen kupla-väkensä tuskinnan itsesyiden avittamiseen, eikä kupla-mesoa syytellä niistä muita.
persu-kuplalaisethan eivät ole kepilläkään koskeneet siihenkään jäähänsä, miksi persu-kuplalaiset ukot tekevät niin paljon raiskauksia, seksuaalisia pahantekoja alaikäisiä kohtaan (äskettäin rikostilasto kertoi että aikuisten raiskauksista on ilmoituksia määrällisesti vähemmän viime vuonna, kuin alakikäsiiin kohdistuneita seksuaalisen pahaksikäytön tapauksia, n. 500 vs 700, mikä on vakava asia), raiskausuhkauksia naisille some-raivonaan? ja niin paljon väkivaltauhkauksia erimielis-"synneistä" tuomitsemiaan kohtaan? Huomautan, että ihmiset, jotka eivät ole persu-kuplalaisia, eivät tee raiskaus- eivätkä väkivaltauhkauksia persu-kuplalaisia kohtaan.

Ihan mielenkiinnolla, mutta henkeäni pidättelemättä, odotan, mitä mieltä Saisio mahtaa olla helluntailais-kristityn persun Sampo Terhon tendensseistä uutena kulttuuriministerinä, joita hän on tuonut esiin "kansallisen kultuurin tukemiseen painottumisen", "kulttuuriyrittäjien eli kustantajien ja elokuvatuottajien tukemiseen painottumisen" (eikä kirjaiilijoiden, näyttelijöiden tai näytelmäkirjailijoiden tukemiseen) teemoilta. Samalla Sampo Terho kylläkin jopa on todennut että koettaa perehtyä ministerialueensa substanssiin. Jä hänen musasuosikkejaanhan ovat erityisesti muutamat ei-suomalaiset raskaamman rockin yhtyeet.

Noh, yrittäkäämme ymmärtää, jos Sampo Terho kuplastaan käsin leikkaa sekä kesäkuun alun brassi-afrikkalais-peräisen Helsinki Samba-karnevaalin että kesäkuun lopun Helsinki Priden tukemista - Terhohan voi noihin vaikuttaa, ensi vuodelle.

Tähän keskusteluun liittyvä haastattelu viime vuodelta.

Noin viikon radion vieraana koomikko ja toimittaja Ali Jahangiri. Keskustelua huumorista, yhteiskunnasta, rasismista ja rauhasta. Turpa kiinni! Me tarvitsemme dialogia!
http://areena.yle.fi/1-3528884

Nyt Yle on julkaissut jatkoa tälle Saisio-aiheelle. Ylen jutussa kerrotaan, että Saision mukaan Suomessa on edelleen valtava määrä tabuja, joista ei voi keskustella sivistyneesti ja rauhallisesti ( http://yle.fi/uutiset/3-9624830 ). Tässäkin keskusteluketjussa Saision havainnot ovat osaltaan muuttuneet lihaksi - osaltaan siksi, ettei Saision näkemyksiä ole luettu ajatuksella, kokonaisina. On takerruttu asiayhteydestään irrotettuihin yksityiskohtiin.

Aiemmin suhtautumiseni Saisioon on ollut vähän määrittelemätön. Tiedän taiteelliset ja kulttuuriin liittyvät ansionsa. Myös poliittisesta näkemyksestään minulla on käsitys.

Saision ulostulo aiemmin Hesarissa ja nyt Ylessä nosti ainakin minun silmissäni pisteitään reippaasti - nimenomaan siitä syystä, että tämä sohaisi kunnolla "murkkupesää".

Tämän viestiketjun otsikkoon sisältyy hienoista ironiaa, kun miettii, miten täysin vastakkaisilla tavoilla "kuplista"-sanan sijamuodon voi ymmärtää.

"Huutelua kuplista"

1. Huudellaan kuplan sisältä niille, jotka ovat sen ulkopuolella

2. Huudellaan kuplan ulkopuollella kuplasta ja niistä, jotka ovat sen sisäpuolella

Jos "huutelua kuplista" olisi tulkittu jälkimmäisen merkityksen mukaan, tämä ketju olisi voinut käsitellä sitä, miten perussuomalainen populismi vääristää yhteiskunnallista keskustelua puhumalla kuplasta, jonka sisällä elää väärässä olevia vihervasemmistolaisia. "Vihervasemmistoa" syytetään kuplassa elämisestä, mutta yhtä hyvin voisi kysyä, mitä arvostelijoiden omalle todellisuuskäsitykselle kuuluu. On nimittäin alkanut näyttää siltä, että oikeistopopulismin retoriikasta alkunsa saanut puhe "punavihreästä kuplasta" on muuttunut samanmielisten nyökyttelykerhoksi, omaksi kuplakseen, jonka sisällä ylläpidetään yhteishenkeä puhumalla jatkuvasti siitä, miten vastapuoli elää kuplassa, eli kärsii niin sanotusti väärästä tietoisuudesta. Tekopyhyyden kruunaa se, että tällaisen retoriikan väitetään vielä edistävän sananvapautta ja "avointa keskustelua", mitä se nimenomaan ei tee, ja minkä torjumiseksi se alun alkaenkin otettiin käyttöön.

En syytä Saisiota rasismisympatioista, mutta olen pettynyt tapaan, jolla hän päätti osallistua meneillään olevaan keskusteluun. Hän olisi voinut asettua keskustelun ulkopuolelle, ottaa kriittistä etäisyyttä koko keskusteluun asettumalla analyyttisen tarkkailijan rooliin, ja se olisi tuntunut luontevalta valinnalta hänen tasoiselleen kulttuurivaikuttajalle. Taiteen tarkoitus on käsitellä todellisuutta tavalla, joka nousee automatisoituneen arkikielen yläpuolelle ja avaa mahdollisuuksia ilmiöiden näkemiseen uusista ja yllättävistä näkökulmista. Saisio valitsi toisin ja päätti lähteä mukaan tympäisevään oikeistopopulistiseen kielipeliin, jossa tietyt näkemykset ammutaan alas jo ennen kuin niitä on ehditty esittää yhdistämällä ne "punavihreään kuplaan" tai "suvaitsevaistoksi" kutsuttuun poliittiseen paarialuokkaan.

Erityisen harmillista on se, miten Saisio vastasi hänelle esitettyyn kritiikkiin Yle Uutisten jutussa, joka julkaistiin pian Helsingin Sanomien haastattelun jälkeen. Helsingin Sanomissa hän näytti vain kevyesti myötäilevän populismin retoriikkaa käyttämällä ilmaisuja, joita on tavallista käyttää keskusteltaessa maahanmuutosta ja siihen littyvästä kulttuurisodasta. Ylen jutussa hän vaikutti suivaantuneen saamastaan kritiikistä ja puhui niin kuin haluaisi nokitella arvostelijoita kallistamalla diskurssinsa entistä selvemmin populismin suuntaan. Saisio esimerkiksi kummastelee sitä, että käsitettä "tolkun ihminen" on alettu käyttää pilkkakirveenä, mikä osoittaa, ettei hän ole perillä keskustelun nyansseista. Tolkun ihmisillähän viitataan kuvitteelliseen tervejärkisten enemmistöön, joka ei allekirjoita niin kutsutun vihervasemmiston arvoja. Tolkun ihminen on oikeistopopulismin luoma mielikuva terveestä maalaisjärjestä, joka asettuu kaikkea sitä vastaan, mitä vihervasemmisto edustaa. Termi on siis peräisin oikeistopopulisteilta, mutta vasemmisto alkoi käyttää sitä ironisesti ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa ideologiattomia ja pelkästään järkeviä vastustaessaan maahanmuuttoa tai tasa-arvoista avioliittolakia. Se, ettei Saisio ymmärrä tätä, saa hänen kritiikkinsä näyttämään naiivilta ja siltä niin kuin se olisi oikeistolaisempaa kuin se tosiasiassa onkaan.

Minusta nimenomaan on hienoa, että Saisio ei pyrkinyt asettautumaan keskustelun ulkopuolelle (joka käytännössä tarkoittaisi yläpuolelle asettautumusta). Siitä pisteet. Toki ymmärrän joidenkin pettymyksen, kun omaakin kuplaa vähän pöyhitään. Uskon Saision valinneen näkökulmansa hyvin tietoisesti - ja miettineen aihetta sitä ennen paljonkin. Uskon, että Saisio ymmärtää nyansseja oikein hyvin.

Kyllähän me kaikki mielellämme huutelemme kuplistamme toisiin kupliin, sen sijaan, että yrittäisimme hahmottaa niiden toisten kuplien todellisuutta ja niissä sompailevien ihmisten motiiveita paremmin. Saisio yrittää saada meitä näillä raukoilla rajoilla eläviä ymmärtämään toisiamme paremmin - ja sitä kautta palaamaan oikeaan keskusteluyhteyteen.

Ei meistä kukaan ole sen erinomaisempi kuin toinen. Sen tajuaminen tekee joskus kipeää.

" Maahanmuuttoon liittyy ongelmia kuten monikulttuurisuuteenkin. Näistä ongelmista olisi kiva käydä keskustelua ilman, että se koetaan hyökkäykseksi. Olisi mukava saada punnittua faktaa siitä, kuinka paljon pakolaisia tai maahanmuuttajia on mahdollista ottaa ja onko olemassa jonkinlaisia resurssirajoja. Valitettavasti tämä on kielletty kysymys "

Ymmärrän tämän hyvin, koska teen työtä monikulttuurisessa työpaikassa. Saudeissa on mm huomattu, että filippiiniläisten sairaanhoitajien määrä vaikuttaa terveydenhuollon tasoon. Heitä ei tulisi ottaa kuin max 25%. Tämä tarkoittaa mm. yhteiskunnan toimivuutta. Toimiiko mm. palvelu sillä lailla kuin oletetaan tai haluttaisiin. Mistä maksetaan? Nyt on tullut monin paikoin ongelmia postilaitoksen toimivuudessa. Ruotsissa asiakas otti videokuvaa, kun työntekijä heitteli postia miten sattuu pakettiautoon. Postia katoaa. Kreikassa postia availlaan, jos sinne on laittanut rahaa. Minä tein kerran testin: laitoin 20 euroa kirjekuoreen, valokuvia ja kortin, missä luki, että laitoin rahaa 20 euroa. Raha ja kortti katosivat: perille meni vain valokuvat. Sitten mun tuttu kaveri oli töissä Ruotsissa esimiehenä puutarha-alan yrityksessä ja siinä oli tällainen sikhiryhmä, niin ne eivät erottaneet mikä on rikkaruoho ja kukkaistutus ja tuhos näitä pihoja ja istutuksia vaikka piti kitkeä rikkaruohoja.

Pohjoismaissa on kova työtahti ja laatu pitää olla korkea. Ylitöitä teetetään paljon. Tähän ei moni pysty koskaan, koska työelämä on raakaa. Tehtaat taitavat olla ainoita paikkoja, missä lakkoilulla on voitu vaikuttaa mm. työn määrään.

Oletan, että Saisiolle ollaan vain kateellisia: liian menestynyt julkilesbo-nyt löytyi keinoa mustamaalata ja tuhota maine!

Lähdetkö kahville, rasisti? Reetta Räty haluaa uskoa dialogiin, koska vaihtoehdot ovat huonoja. Se on otsikko Imagessa julkaistussa kirjoituksessa
( http://www.image.fi/image-lehti/lahdetko-kahville-rasisti-reetta-raty-haluaa-uskoa-dialogiin-koska-vaihtoehdot-ovat ), joka sivuaa varsin vahvasti tätä samaa aihetta.

- Dialogin tavoite ei ole kompromissi, vaan kohtaaminen. Jos ymmärtää toisen kokemusta maailmasta, saattaa löytää tapoja edistää omaa asiaansa ja samalla voi korjata omia ennakkoluulojaan, kirjoittaa Räty.

Kuplissa on minun nähdäkseni kyse siitä, että erilaisissa todellisuuksissa elävät eivät ymmärrä toisissa todellisuuksissa eläviä, ja sitten esitetään vaatimuksia enempään kuin ihmisillä on valmiuksia. Saisiokin mielestäni yritti nostaa esiin juuri tuota asiaa.

On paljon ihmisiä, jotka ovat rakentaneet elämäänsä olemassaolevista lähtökohdista ponnistaen. Nämä ovat tunteneet huolta vanhemmistaan, lapsistaan, muista läheisistään ja toimeentulostaan. Vaikeissakin tilanteissa vaikkapa tottumukset, perinteet ja usko ovat viimeisinä oljenkorsina kantaneet. Sitten yhä kiihtyvän muutoksen tuulet puhaltavat tomuksi sitä, mihin ovat kasvaneet ja mitä ehkä ovat kokeneet olleensa rakentamassa.

Ei tällaisia ihmisiä voi tuosta noin vain vaatia näkemään asioita uusin silmin.

Yksi monien eteen vasta tullut aihepiiri on hlbti-vähemmistöt ja näiden yhdenvertaisuus. Moni kokee epäluuloa ja pelkoa asiaa kohtaan - ei ilkeyttään, vaan koska ei vain kertakaikkisesti ole eväitä käsitellä asiaa. Ns. tasa-arvojargonia esittävän hlbti-aktivistin viesti kuulostaa siltä, että kaikki tähän asti eletty on ollut väärin, kaikki pitäisi muuttaa ja mullistaa.

Koska kokemusmaailmat eivät kohtaa, jää dialogi syntymättä. Sen sijaan toinen saa kokemuksen vaatimuksesta romuttaa kaikki tuttu ja toinen saa kokemuksen ymmärtämättömyydestä.

Jotta asiat muuttuisivat hlbti-vähemmistöille paremmiksi, on meidän itsemme rakentavasti selitettävä, kerrottava, opastettava - ja vain olla osa arkea. Meidän on yritettävä ymmärtää muiden todellisuutta ja osoitettava, että oikeasti kaikki ei ole muuttumassa eikä mullistumassa.

Kuplat on syytä puhkoa.

Jos puhutaan kuplista niin mielestäni ne sateenkaarihihhulit ovat ihan saatanan rajottuneita ja kapeakatseisia idiootteja. Luulevat olevansa jotenkin kultturelleja, kun noudattavat jotain hipstermuotia, matkailevat ja käyvät Flow -festareilla tms. Suurin osa homoista on just sellasta geneeristä massaa, joiden ainoa erikoisuus on se, että tekevät kaiken perässä mitä sateenkaarihihhuliraamatussa käsketään. He eivät kykene sitoutumaan yhteen ihmiseen, koska tarve irtoseksin harrastamiseen on ihan seksiaddiktin luokkaa.
Minusta tuntuu siltä, homot eivät nykypäivänä halua mitään muuta kuin 24/7 puhua siitä, mikä on heidän seksuaalinen mielenkiinnon kohteensa. Me olemme pieni prosentuaalinen vähemmistö ja sen asian kanssa on vain elettävä. Minun ei esim. tarvitse asioida erikseen jossain sateenkaaripankissa saadakseni parempaa palvelua, koska yksinkertaisesti seksuaalisella suuntautumisella ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa.

Kiitos edellisille sukupolville siitä, että olette tehneet hyvää työtä edistäessänne seksuaalivähemmistöjen asioita, mutta minä en suostu perimään uhripääomaa lokeroitumalla johonkin politisoituihin sateenkaarihihhulikarsinoihin.

Sateenkaarihihhuleiden ydinporukka taas lopulta täyttäisi nuo ryhmät, joissa sitten poliittisesti korrektilla kielellä päivitellään asioita sen sijaan, että niille tehtäisiin yhtään mitään.
Ei minusta nyt ole kovinkaan paha loukkaus ketään kohtaan todeta, että tuollaiset joutavat sateenkaarikerhot eivät palvele oikeastaan enää sitä ajatusta, mikä sateenkaaritoiminnassa oli joskus pointtina: tulla kohdelluksi missä tahansa samalla tavalla kuin muutkin ihmiset.

Jussi Nissinen olisi varmaan oikea henkilö kommentoimaan tätä, koska hän on nähnyt kaiken alusta alkaen.

Minä taas toivoisin, että seksuaalisten vähemmistön perustamia yrityksiä tulisi enemmän ja sitä myös valtiovalta tukisi ERIKSEEN. Miksi? Koska on niin, että monilla on ongelmia työpaikkakiusaamisen kanssa ja nimenomaan kunnallisissa työpaikoissa.

Voin kertoa, että sain työnantajani kiinni siitä että minua avoimesti homona kohdeltiin eri tavalla kuin toisia: esimies määräsi minua töihin, kun toisilta kysyttiin haluaako vai ei. Siitä sitten kokoustettiin.....

Saa siellä kaapissa haista miten kauan huvittaa! Saa sinne kuollakin.

Uskaltakaa olla avoimia joka paikassa, jos uskallatte: se vaatii rohkeutta! Kaikilla ei ole pokkaa.

Voin suoraan kirjoittaa, että minua vituttaa kaappihomot ja kaappilesbot. Saisivat painua helvettiin. Toiset ovat laittaneet itsensä likoon ja laittavat.

Jos tämä aihe nostaa homojen keskuudessa olevat ongelmakohdat esille, on niistä mielestäni ihan aiheellista keskustella ilman harhaanjohtamista, jollaista sinä yrität siirtämällä huomion joidenkin "kaappihomojen ja kaappilesbojen" niskaan. Näköjään vielä teet omat oletuksesi olenko kaapissa vai en, koska minulla on jokin kriittinen näkemys asioista? Kyllä minä itse parhaten tiedän sen, mikä minä olen; ihan 99% homomies olen.

Olet tainnut nyt vähän liikaa jumittua näille homopalstoille. Kaikki sinun kanssa eri mieltä olevat ja asioita kriittisesti tarkastelevat ihmiset eivät ole mitään kaappihomoliliskoihmisten salaliittoa sinua tai kaltaisiasi kohtaan.

No sen verran vahingollista on toimintani ollut, että olen saanut useamman ihmisen kohdalla revittyä alas niitä stereotypiota, joita homoihin liitetään. Ja minä olen ihan fine oman homouteni kanssa. Entä sinä, kun tuntuu olevan niin suuri juttu sulle? Olisin siksi mielummin hetero, koska naisissa olis varaa valita, kun ja jos suhde sattuisikin päättymään. Ei nimittäin houkuta pienet homopiirit.

Sen lisäksi, että tekstissäsi käyt lähes ainoastaan henkilön, eikä itse asian kimppuun ja se on tahallisen ja ylilyövän vääristelevä.

No teille sateenkaarihihhuleille ihan normaalia elämää ja muiden kanssa toimeentulemiseen tähtäävä ihminen edustaa kaappihomoa. Täällä kukaan ole mitään heteronormatiivisuutta ylistänyt. Sen sijaan sehän on nyt päivän selvää homojen keskuudessakin, kumpi saa helpommin seuraa: ranteita vispaava neiti, jolla ulkoa opitut maneerit vai sellainen, jolla tuollaiset ominaisuudet eivät ulospäin paista.

Pride kulkue on harmiton. Joissakin maissa missä demokratiaa ei ole siinä laajudessa kuin Euroopassa, se mielletään anarkistiseksi kuten Turkissa. Euroopan sisällä on myös valtioita missä ei ole sanan-ja kokoontumisen vapautta.

Minusta Pride kulkue on yksi demokratian mittareista: että se toimii. Kannattaisi olla ylpeä sellaisesta yhteiskunnasta, että saa heiluttaa sateenkaarilippua vapaasti ilman että ammutaan kadulle!

Kolmoisritti: "Minä taas toivoisin, että seksuaalisten vähemmistön perustamia yrityksiä tulisi enemmän ja sitä myös valtiovalta tukisi ERIKSEEN."

Paljastat tuolla lausumallasi kirkkaasti sen, ettei sinulla ole hajuakaan yrittämisestä ja yrityksen pyörittämisestä. Jos yrityksen perustamisen lähtökohtana on työpaikkakiusaamisen estäminen, sellainen yritys menee metsään oikopäätä. Lopeta tuollainen narina. Se ei johda mihinkään.

Seksuaalisten vähemmistöjen perustamia ja pyörittämiä menestyviä yrityksiä on Suomessa luultavasti aika paljon. Niiden liikeideat lähtevät jostakin aivan muusta kuin omasta seksuaalisesta identiteetistä.

Minä ajattelen utopistisesti, kun nyt kovasti kirjoitettiin tästä ns. pinkistä rahasta, että sateenkaariyrittäjyyttä toivoisin valtiovallan tukevan aivan samalla lailla kun tuetaan naisten yrittäjyyttä. Mietin tätä taloudellisen turvallisuuden käsitettä ja mitä kaikkea se voisikaan sisältää.

Voi olla, että ns.pinkki raha onkin kupla ts. ettei sillä ole mitään todellisuuspohjaa.

Yrittäminen on haastavaa.

Sateenkaariyrittäjyys voi olla mitä vain. Haluaisin tai toivoisin, että siihen tulisi ERIKSEEN rahallista tukea, koska rahaa on. Miksei seksuaalivähemmistöjen tekemää yritystoimintaa ei voisi helpottaa erikseen annetuilla tuilla?

Onko olemassa ns sateenkaariyhteisöä ollenkaan, kun vaikuttaisi, ettei sitä ole.

"He eivät kykene sitoutumaan yhteen ihmiseen, koska tarve irtoseksin harrastamiseen on ihan seksiaddiktin luokkaa. "

Tää em. on tyhmä - ihan kuin heterot ei harrastaisi irtojuttuja. Minä olen nimittäin ollut kuuntelemassa sitäkin, kun heteromies valittaa ( siis minulle ), kun on 2 naista eikä tiedä miten päin olisi ja kun on loppu, kun on pitänyt juosta yhtenään kahdessa sängyssä. Homojen sekstailu ei vedä mitään vertoja heterojen vastaavaan. Homojen seksuaalisuutta liioitellaan - ja rankasti: urbaani legenda.

Toisaalta tällainen addiktio voi johtua yksinäisyydestä, masentuneisuudesta, stressistä tms. Siinä voi jäädä koukkuun tähän adrenaalihuippuun kehossa.
Sellaista voi tapahtua ja se on inhimillistä.

Tulipa törmättyä mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen: http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/07/seta-hyodyntaa-assosiaatioharhaa.html
Sivun olisi voinut linkata moneen muuhunkin täällä menossa olevaan ketjuun, mutta minusta tämä ketju on kuitenkin osuvin. Kirjoittaja paljastaa Mr. Gay Finland -kilpailun mielenkiintoisia taustoja ja miksi Persut eivät olleet mukana Pridessa. Kuplia selkeästi pidetään väkisin yllä.

Olen samaa mieltä, että jos kerran halutaan tasa-arvoista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa, niin sen tulisi näkyä myös yhdistysten hallitusten kokoonpanoissa, että kuinka monta miestä ja naista siellä istuu. Olen samaa mieltä, että SETA ry:n toiminnassa painottuu liikaa naisten/trans asiat. Olisi paljon muutakin tehtävää, mutta oletan että näillä agendoilla saadaan toimintaan varoja.

Olen samaa mieltä, että tasa-arvo ei voi mennä vain yhteen suuntaan eli kasvatetaan vain naisten etuja, kuten on nähty, miten valtavasti valtiovalta tukee yksipiippuisesti feminismi-agendaa. Moniarvoisessa yhteiskunnassa ei voi olla ainoastaan heteroinormeista kysymys. Vihreät puolueena on mennyt tähän mukaan, koska sillä saadaan kannatusta ja varoja.

Sitäpaitsi olen sitä mieltä, että seksuaalisten vähemmistöjen tilanne on niin paha, että heidän turavpaikanhakemuksiaan tulisi ottaa vakavasti. Mitä pahaa siinä olisi, jos syntyisi venäläisten hlbtqi ihmisten isompi ryhmä Helsinkiin. Voisi olla aika metkaa. Maahanmuuttoasiaa on paisutettu liikaa. Suomi ottaa niin vähän kun vertaa vaikka Saksaan....voi hellanlettas.

Jotkut ovat puhuneet vihapuheen ja rasismin suhteen "nollatoleranssista". Usein ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, millaiseen puheeseen/ilmaisuun tuolla nollatoleranssilla lopulta viitataan. Sopimattomuuden raja näyttää elävän asiaan kantaa ottavan mukaan.

Niputin suhtautujat neljään ryhmään.

"Kun on sananvapaus!": Toisessa ääripäässä olevien mukaan mitä tahansa pitää saada sanoa, koska: sananvapaus - ja vastuu sanoistaan on tuiki tuntematon ulottuvuus. Asiattomimpienkin tölväisyjen kritisoiminen aiheuttaa valitusta sananvapauden loukkaamisesta.

"Kriittiset": Joidenkin mielestä vihapuheessa/rasismissa kyse on vain sellaisesta puheesta/ilmaisusta, jossa selvästi vaaditaan rajoittamaan jonkin kansanryhmän oikeuksia tai kehotetaan toimimaan selvästi jotain kansanryhmää vastaan - mutta panetteleva puhe/ilmaisu ei itsestään selvästi ole sopimatonta.

"Tolkun ihmiset": Useimpien mukaan edellisen lisäksi myös kaikenlainen kansanryhmään kohdistuva halventaminen täyttää vihapuheen ja rasistisen ilmaisun tunnusmerkit.

"Nollatoleranssilaiset": Sitten on ryhmä, joka triggeröityy välittömästi, jos esillä on esimerkiksi maahanpääsyn rajoittamiseen liittyvät kysymykset tai joidenkin pakolaisen statuksella maahan pyrkivien motiivien kyseenalaistaminen. Myös hlbti-vähemmistöihin liittyvässä keskustelussa esimerkiksi tietämättömyydestä johtuneet tölväisyinä koetut ovat aiheuttaneet ulosteen osumisen tuulettimeen. Punainen lamppu alkaa vilkkua, sireeni rupea ulvomaan - ja aitaa kaatuu.

Ryhmien välistä dynamiikkaa:

Ryhmän "Nollatoleranssilaiset" voi nähdä osasyyllisenä siihen, että "Tolkun ihmiset" eivät selvemmin asetu vastustamaan asiatonta puhetta/ilmaisua. Syynä on haluttomuus tulla sotketuksi ryhmään, joka tuntuu reagoivan mitättömiinkin asioihin, esimerkiksi nostamalla ja nostattamalla someraivoa.

"Nollatoleranssilaisten" ylireagointi esimerkiksi taannoiseen Lidl-kauppaketjun "Vihdoin uskalsin tulla ulos maitokaapista" ja "Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä" -kampanjoihin ( https://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=15047 ) oli omiaan vaientamaan "Tolkun ihmisiä" entisestäänkin myös niissä tapauksissa, missä reagointi olisi paikallaan - ja olisivat muuten valmiita paheksumaan.

Ryhmään "Kriittiset" kuuluvatkin saattaisivat jossain tapauksessa toppuutella "Kun on sananvapaus!" -ryhmää, jos puuttuminen asiattomuuksiin ei olisi niin "Nollatoleranssilaisten" ylireagoinnin leimaamaa.

Hyvin uskottavan tuntuinen analyysi smoolta, johon siis voin yhtyä. Nostaisin esiin kolme muuta ulottuvuutta otsikon teemaan: lainsäädäntö, kirjoittamattomat normit ja "filosofinen" puoli. Nyt meillä vallitsee lainsäädännössä linja, että julkaista "saa", mutta sanoista voi joutua vastaamaan sakkojen tai jopa vankeuden muodossa. Siis laki ei vaadi ennakkosensuuria. Täydellisen sananvapaus mielestäni vaatii, että mitä vain voi sanoa ilman riskiä leivättömän pöydän ääreen joutumisesta tai edes sakoista. Tätä taitaa loppujen lopuksi harva kannattaa. Minusta idea on kyllä viehättävä, mutta ymmärrän että ongelmia siihen liittyy.

Kirjoittamattomat normit ovat merkittävämpi keskustelua ohjaava tekijä. Noiden sanktiona toimii yhteisöllinen paheksunta eli yksittäisten jostain sanomisesta loukkaantuneiden antama samansuuntainen palaute. Moderoinnissa lainsäädäntö asettaa lähtökohdan, mutta se missä määrin kirjoittamattomat normit vaikuttavat moderoijan toimintaan, on sitten häilyvämpää, ja jossain määrin saitin käytössääntöihin ylöskirjattua (eli kirjoitettua, vaan ei lakiin kirjoitettua). Ovatko kirjoittamattomat normit sitten 'oikein'? Mitä on olla 'oikein'? Mennäänkin sitten "filosofiselle" puolelle, moraalifilosofiaan eli etiikkaan. Sanonnan "ei haukku haavaa tee" taitaa aika harva allekirjoittaa, mutta eikö kaikki muu ole veteen piirrettyä viivaa? Eikö sosiaalinen paheksunta ja kritiikki riitä tasapainon saavuttamiseen? Vai pitäisikö meidän kenties suvaita kaikenlaista kirjoittelua yksilötasollakin? Ainakin se helpottaisi monen ahdistusta kun ohittaisi haukun tuon vanhan suomalaisen sanonnan hengessä.

Yhdysvalloissa ajatellaan, että suuri enemmistö saa päättää. Mielipiteitä ja näkemyksiä saa vapaasti tuoda esille ja jos niitä ei tuo esille tai sallita, niin silloin niitä ei voi edes kohdata ja ottaa niihin kantaa. Raja laitetaan siihen, jos käy kiinni. Väkivaltaa ei sallita. Enemmistö tekee aina valinnan, mitä se haluaa kuulla ja mihin kallistuu.

Ei siellä USA:ssakaan mitä tahansa mielipiteitä ja näkemyksiä voi seurauksitta tuoda esille. Tietyissä asioissa voi siellä ilmaisuaan toki viedä yleisesti pidemmälle kuin mihin meillä on totuttu. Osavaltoidenkin välillä on eroja siinä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Itseni asemoin "Tolkun ihmisestä" hivenen "Kriittisen" suuntaan. Omassa ilmaisussani kyllä pitäydyn ns. tolkun rajoissa, mutta häilyvään rajaan asti siedän ns. kriittisyyttäkin; sitä paremmin, mitä perustellummin ja muodollisesti asiallisemmin puheenvuoro pidetään. Toisaalta annan mielelläni kriittistä palautetta some-raivoamisesta ja muusta mielestäni perusteettomasta seinille hyppelystä.

Pirkko Saisio oli yksi torstai-iltaisen Yle Forum -ohjelman vieraista. Saisio on saanut tässä edellä mainituista näkemyksistään kertomansa mukaan kyytiä niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Ohjelmassa aiheena oli myös someraivo (tai somekohut), esimerkiksi Aleksi Valavuoren twiittien ja potkujen kautta ( https://yle.fi/uutiset/3-9892357 | https://ranneliike.net/teema/valavuori-heitti-loylya-lidl-maitokeskustelun-jalkilammossa-pyysi-anteeksi-ylilyontiaan?aid=12616 | https://ranneliike.net/teema/espoo-united-erotti-aleksi-valavuoren-homoaiheisten-viestien-vuoksi?aid=12617 ). Tyypillistähän näissä someraivo-tapauksissa on se, että asiat etenevät kuin lumipallo vieriessään rinnettä alas; kiihtyvällä vauhdilla, koko ajan kasvaen.

Someraivo on yksisilmäistä hetkessä elämistä.

Someraivo-episodeille tunnusomaista on, että liitytään mukaan muiden paheksuntaan, välittämättä asioiden taustoista tai tosiasioista. Eikä mukaan nykyajan lynkkauspartioon lähtenyt välttämättä alkuunkaan tiedetä, mistä alun alkuaan oli kyse. Olennaista on saada someraivon kohde poljettua maanrakoon. Moni ulkopuolinenkin saa asiasta lopulta sometuomioistuimen käsittelyssä syntyneen kokonaiskuvan. Edelleenkään taustoilla tai faktoilla ei ole väliä.

Tätä someraivon mekaniikkaa osaltaan kuvasi Yle Forum -ohjelmassa ollut bloggaaja Hanna Sumari, joka totesi Valavuoren taustoitettua tapahtumia, että "minä tein sinusta heti vähemmistöjen vihaajan. Vasta täällä kuulin, että se ei ole totta."

Kun someraivon virtaan päätyy, sitä reagoi johonkin aivan muuhun kuin tosiasioihin. Sumari kertoo vain lukeneensa asian ja lakanneensa seuraamasta. Hän kertoo nähneensä Valavuoren pyytäneen anteeksi ja ajatelleensa, että tietenkin pitää pyytää anteeksi.

Someraivo-viestiketju on oma kontekstinsa, kuplansa. Siihen ei yleensä ole tosiasioilla asiaa. Ja siihen kuplaan ei kuulu lähdekritiikki tai analyyttinen suhtautuminen. Vain raivo. Punainen lamppu alkaa vilkkua ja sireeni ulista.

Someraivo-tapausten syntymekaniikasta saatiin tällä viikolla myös sellainen virkistävä poikkeus, jossa someraivoon tukeutuvan kampanjan käynnistämisyritys epäonnistui. Kyse on valtamediaankin päässeestä tapauksesta, jossa Stockmannin Hullut päivät -kampanjaa vaadittiin lopetettavaksi. Kampanjaa viritellyt katsoi hullu-sanan käyttämisen loukkaavan mielenterveyskuntoutujia. Tempussa yritettiin käyttää hyväksi Stockmannin tunnettuutta - ja saada ihmiset raivostumaan tavarataloketjulle.

Yritys oli melko ruma.

Faktat olivat liian selkeät, ja yritys ammuttiin alas. Kohua viritellyt pyysi anteeksi mielenterveytensä kanssa kamppailevilta, koska moni koko hullu-sanan tällaisen yhdistämisen mielenterveysongelmiin loukkaavana. Keppihevosekseen himoamalleen Stockmannille anteeksipyyntö taisi jäädä kevyemmäksi.

Periaatteessa vastaavanlaisilla pelimerkeillä ollut Lidl-kauppaketjun maitokampanja sai osakseen somekohun ( https://ranneliike.net/teema/kauppaketju-lidl-keskeytti-hlbti-aihepiiria-sivuavan-mainoskampanjan-kohun-vuoksi?aid=12611 | https://ranneliike.net/teema/veiko-some-raivo-mahdollisuuden-edistaa-hlbti-yhdenvertaisuutta?aid=12612 ). Kampanjan viesteissä toki yhteys hlbti-tematiikkaan oli selvempi, mutta se oli jokseenkin yhtä vähän ketään loukkaava kuin Stockmannin Hullut päivät.

Someraivo on yhdenlainen kupla.

Edellisen myötä muistui vielä mieleeni jo aikaa sitten saamani viesti, jonka lähettäjä oli nähnyt vaivaa kaivelemalla minun kirjoitelmiani täältä ranneliike.netistä suunnilleen vuodesta 2001 lukien.

Kirjoittaja pyrki saattamaan tietooni eri tekstieni välillä näkemiään ristiriitoja, suivaantuneena jostain tekstistä, jossa katsoi minun olleen väärässä. Itse en hahmottanut suoranaisia ristiriitoja, mutta kylläkin ajatteluni jonkinlaista kehittymistä. Olen muuttanut joidenkin asioiden suhteen ajan myötä mieltäni ja olen alkanut ajatella joistain asioista toisin. Syynä mielen muutokseen on yleensä se, että olen joutunut tarkastelemaan aiempia käsityksiäni kriittisesti, itselleni ehkä uusien tai uudella tavoin omaksuttujen tietojen valossa.

Se on minun tapani ratkoa oman mieleni ja tosiasioiden välisiä ristariitatilanteita.

Olen tietoisesti pyrkinyt antautumaan tilanteeseen, jossa käsitykseni tulevat haastetuiksi. Omien käsitysten kyseenalaistaminen voi tuntua epämiellyttävältä ja tilanne tuntua mukavuusalueelta pois joutumiselta. Yleensä kuitenkin uteliaisuus voittaa - ja etenkin tietoisuus siitä, että joko voin ymmärtää jotain uutta tai toisaalta mahdollisesti saada jonkun muun ymmärtämään jotain uutta. Kun tällainen vuorovaikutus lakkaa, olemme tyhjyydessä leijuvien kuplien sisällä.

Mitä muuta kupla on kuin paikka, jonne kokoonnutaan samanmielisten ympäröimäksi, suojaan omasta ajattelusta poikkeavan ajattelun synnyttämiltä ristiriidoilta.

"Someraivo" on pelkkää pintakuohuntaa, se näkyy kauas ja kuuluukin ja sen kohottamat laineet vellovat aikansa. Usein myös sen kuohuja hämmentävät samat ihmiset, aiheesta riippumatta. Paljon merkittävämpi on pinnan alle jäävä ilmiö, jonka edustajana Sumari tuskin oli ainoa: ne "tolkun ihmiset", jotka huomaavat jonkin asian silloin kun se pulpahtaa pintaan, tekevät siitä johtopäätöksensä eivätkä sen jälkeen välitä seurata asiaa sen pitemmälle, ellei asia enempää itseä koske.

Valavuori näytti ottaneen asiasta opikseen. Hän tajusi kantapään kautta virheelliseksi kuvitelmansa, jonka mukaan kaikki hänen twiittejään yms. seuraavat tuntisivat hänet niin hyvin, että hän voi läpällä heittää jonkin omia ajatuksiaan reippaasti ironisoivan viestin tuosta vaan, ja jokainen tajuaa sen olevan läppä. Sosiaalinen media on siitä ovela kanava, että sitä seuraavat monet muutkin kuin twiittaajan kanssa aktiivisessa kommunikaatiosuhteessa olevat ihmiset. Twiittaajan mielessä syntyy kuitenkin helposti harha, että se rajallinen piiri, jonka kanssa kommentteja ja tykkäyksiä vaihdellaan, vastaa koko seuraajajoukkoa. Näin ei todellakaan ole, eikä valtaosalla ihmisistä ole jonkin puheenvuoron nähtyään vähääkään intoa eikä aikaakaan alkaa penkoa sanojan taustoja ja etsimään viestistä jotain salattuja sivumerkityksiä, kun viesti muuten näyttää hyvin selkeältä. Valavuori oppi sen, että enemmistöön kuuluvana "valkoisena heteromiehenä" (joiden ongelmat Pirkko Saisio jostain kumman syystä näki tarpeelliseksi ottaa erityisesti esiin saamatta kuitenkaan suurempaa vastakaikua) on syytä olla hyvin varovainen heittäessään julkista läppää vähemmistöön kuuluvista kanssaihmisistään.

Samaan kategoriaan luen edelleenkin sen Lidlin mainosmaakarien kuningasajatuksen, jonka mukaan seksuaalivähemmistöjen aseman vähittäistä valtavirtaistumista voidaan tuosta vaan hyödyntää lanseerattaessa maitopurkkibrändin muutosta. Liian moni on edelleen vereslihalla eikä tunne itseään tasa-arvoiseksi valtaenemmistön kanssa osatakseen iloita oman aiemman, nykyisen tai tulevankin elämäntilanteensa banalisoimisesta naurunpyrskähdyksiä kalastelevaksi kaupalliseksi mainosideaksi.

Sosiaalisen median alustoissa on erinäisiä ominaisuuksia, jotka toimivat someraivoa voimistavasti. Valavuoren tapauksessa on olemassa seuraajajoukko, joka oletettavasti tuntee henkilön hyvin ja osaa asettaa asiat mittasuhteisiinsa ja taustaansa. Viestit ovat tietenkin myös muiden nähtävissä. Merkittävä kynnys ylitetään, kun joku jakaa viestin eteenpäin. Silloin se todennäköisesti näkyy sellaisillekin, jotka eivät edes tiedä, kuka Valavuori on.

Selvää on, että Valavuori ei menetellyt fiksusti - ja kenties otti opikseen. Silti... vaikka siellä somessa tulee eteen ärsyttäviä, ilkeitä, loukkaavia yms. postauksia, niin kyllä reaktiot kertovat eniten siitä, kuka kulloinkin jotenkin reagoi - ei niinkään tarinan juuresta.

On kummallista puolustella mitenkään käyttäytymistä, jossa jonkin triggeröivän puheenvuoron nähtyään ei ole vähääkään intoa eikä aikaa penkoa sanojan ja sanotun taustoja, vaikka viesti näyttäisikin hyvin selkeältä - etenkin jos intoa ja aikaa on kuitenkin osallistua someraivo-lumipallon kiilusilmäiseen pyörittämiseen. Jos heti kättelyssä alkaa punainen valo vilkkua ja sireeni ulvoa, niin ihan ok. Jos ei sen jälkeen malta vetää henkeä laskiessaan kymmeneen, tutki hieman asian taustaa ja mieti vielä kerran, mihin on itse lähtemässä mukaan, niin minun mielestäni on syytä katsoa vakavin silmin peiliin. Ei sellainen käyttäytyminen ole perusteltua.

Lidl-maitokampanjaan viitaten: meillä kaikilla on kipupisteitä, sitä en kiellä. Loputon varominen kuitenkin toimii itseään vastaan ja tulppaa asian arkipäiväistymistä. Eikös tässä nyt nimenomaan pitäisi olla pyrkimyksenä saada hlbti-aihepiiriä arkipäiväistymään?

Vihreässä langassa julkaistiin mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla "Vuoteni konservatiivina". Siinä on mielestäni aika hyvin kuvattu sellainen itsensä kohtaaminen prosessi, jossa lopputulemana on jotain samanlaista kuin Pirkko Saision esittämä. Kirjoitus on luettavissa osoitteessa http://www.vihrealanka.fi/essee/vuoteni-konservatiivina

Viitaten smo:n linkittämään artikkeliin:

Minullekin auktoriteetin ja perinteiden kunnioitus, puhtauden ja pyhyyden vaaliminen (on kyllä hyvin altis subjektiivisille tulkinnoille tämä ilmaisu, mutta tulkitsen sen lähinnä jonkinlaiseksi koskemattomuuden hyväksymiseksi) ja lojaalisuus omia kohtaan ovat tärkeitä arvoja. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan enemmän välinearvoja kuin itseisarvoja: nautin tietynlaisesta järjestyksestä ja tietyt viiteryhmät ovat minulle tärkeitä.

Vielä tärkeämpiä, itseisarvoja, minulle ovat kuitenkin oikeudenmukaisuus, reiluus (jotka tapaan määritellä mahdollisimman laajaksi, tasapuoliseksi ja kestäväksi hyväksi) ja järki (käytäntöjen perusteleminen johdonmukaisesti olemassa olevalla tiedolla ja niiden muuttaminen paremman tiedon valossa). Auktoriteetti ja perinne pitää olla perusteltavissa ainakin moraaliselta kannalta: mihin niillä pyritään, mitä niillä saadaan aikaan, ovatko mahdolliset haitat pienempiä kuin hyödyt ja millä perusteella? Mitä seurauksia on jonkin asian pitämisestä "pyhänä"? Ovatko ne kohtuullisia? Entä jos "omani" tekevätkin väärin?

Minun näkökulmastani näiden niin sanottujen arvokonservatiivien ajatuksenkulku etenee päin vastoin: oikeudenmukaisuus, reiluus ja järki kuulostavat kauniilta, mutta ne saavat väistyä saadessaan jonkin pyhän lehmän näyttämään rumalta. Niin sanottujen sanon siksi, että uskon arvokonservatismiin taipuvaisten enemmistön kuitenkin pyrkivän tietynlaiseen tasapainoon. Samoin arvoliberaalienkin piirissä on ylilyöntejä.

Minä en näe (arvo)konservatiivisuuden ja (arvo)liberaalisuuden eroa ainakaan tässä yhteydessä ihan noin.

Lyhyestihän konservatiivisuudessa on kyse olemassaolevan (maailman)järjestyksen säilyttämistä, jatkuvuuden korostamisesta. Ilmiötä voidaan toki tarkastella historiallisessa (Ranskan suuren vallankumouksen) viitekehyksessä, jolloin se näyttäytyy ensisijaisesti vapausaatteita ja sosialismia vastustavana. Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa konservatiivisuus tarttuu osittain toisenlaisiin asioihin.

Ja (nyky)maailmassa poliittisten aatesuuntausten kartta on yleisestikin moniulotteisempi kuin konservatismi vs. liberalismi.

Mainittua (arvo)konservatiivisuutta voi perustella myös samaisilla oikeudenmukaisuudella, reiluudella sekä järjellä: historiallisen kehitys on menneiden sukupolvien järjenkäytön tulosta, jolla taataan oikeudenmukaisuutta ja reiluutta.

Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa konservatiivisuus on oikeastaan sitä, että muutoksia ei tehdä muutoksen vuoksi, vaan kulloisestakin käytännön tarpeesta; käydään laaja yhteiskunnallinen keskustelu muutosta kaipaavasta yksityiskohdasta - ja mikäli keskustelun tulos puoltaa muuttamista, niin sitten käydään toimeen.

Minä näkisin, että Saision ja Vihreän langan esille ottamaa konservatiivisuutta synnyttää ennen kaikkea huoli (omasta) tulevaisuudesta. Tuolloin konservatiivisuuden taustalla eivät ole itseisarvoina auktoriteetin ja perinteiden kunnioitus, puhtauden ja pyhyyden vaaliminen sekä lojaalisuus - vaan ihan samalla tavoin välinearvoina, takaamassa turvalliseksi koettua pysyvyyttä.

Yritin kommenttini lopussa kenties epäonnistuneesti tähdentää, että edellä mainittu yksisilmäisyys oli lähinnä julkisuudessa esiintyneisiin järjenjättiläisiin pohjautuva kärjistys.

Yhdyn kyllä periaatteessa smo:n ajatukseen turvallisuudesta arvokonservatiivien itseisarvona. Toisaalta minun on vaikea keksiä tapausta, jossa arvokonservatiiveiksi julistautuvat olisivat olleet jonkin suuren yhteiskunnallisen uudistuksen puoltajia. Näin ollen pohdin, onko koskaan ollut sellaista suurta yhteiskunnallista keskustelua, jonka tulokseksi arvokonservatiivit olisivat päätyneet muutoksen kannalle.

Tässäkin tapauksessa pitäisi varmasti erotella maltilliset änkyröistä.

Viime presidentin vaalissa kaikki ehdokkaat Laura Huhtasaarta lukuun ottamatta kannattivat translain uudistamista. Arvokonservatiiviksi luen esimerkiksi Paavo Väyrysen, jonka käsityksen oletan olevan peräisin nimenomaan asian esilläolosta (l. yhteiskunnallisesta keskustelusta).

Niin, pitäisi varmaan jotenkin huomioida arvokonservatiiveiksi julistautuvien ja sellaisiksi syystä tai toisesta luokiteltujen väliset mahdolliset erot. Sekin kannattaisi huomioida, että toisten arvokonservatiivien kiivas vastarinta yhtäällä ja/tai menneisyydessä saattaa olla selityksenä maltillisemmille kannoille toisaalla ja nykyaikana.

Mielestäni nimenomaan arvokonservatiiveiksi julistautuvilla on kyllä kiistatta tapana kroonisesti kokea, etteivät yhteiskunnalliset muutokset ja niistä käydyt keskustelut saa heitä puoltamaan niitä: lähtökohta tuntuu olevan yksioikoisesti se, että menneiden sukupolvien järjenkäyttöön ja moraaliin perustuvat käytännöt ovat jotenkin mystisesti nykyihmisiin nähden ylivertaisia, yleisesti jopa siinä määrin, ettei niiden tarvitse täyttää automaattisesti rappiollisten nykyajan kotkotusten järjen ja oikeuden kriteerejä.

Tai pitäisi keskittyä vaikuttamispyrkimyksissä niihin konservatiivisesti ajatteleviin, joihin voi järkiargumenteilla vaikuttaa.

Suoranaisesti "arvokonservatiiveiksi julistautuvia" on oikeasti kourallinen - ja itse kutsun tällaista ryhmää nimellä "menetetyt tapaukset". Tuolle ryhmälle jää sitä vähemmän liikkumatilaa, mitä enemmän pyritään vuoropuheluun "maltillisempien" arvokonservatiivien kanssa. Ei Värtö Vihreässä langassa sen paremmin kuin Saisiokaan puhunut (ainakaan yksinomaan) siitä ryhmästä, joka ei suostu antautumaan keskusteluun.

Avarakatseisten kuplissa tulee välillä vähän turhan ilkeästi demonisoitua itseä konservatiivisemmin asioista ajattelevia ryhmiä, esimerkiksi niputtamalla kaikki konservatiivisemmin ajattelevat yhteen ja samaan "umpiluupäiseen" porukkaan. Samalla juuri tuo konservatiivisuudessaan "ehdottomin" klikki saa öljyä rattaisiinsa - kun vastapuoli keskusteluhaluttomuudessaan näyttää seinille hyppiessään täydeltä pelleltä.

En ole ihan varma siitä onko historiaa luotu järkiargumenteille. Toinen maailmansota? Rasismi ja homofobia, ja orjuus? Kaikki järkevien ihmisten mielipiteitä.

Minusta toinen maailmansota ei ole kenenkään mielipide. Se on lähihistoriassa tapahtunut tosiasia, ja sen taustat ovat pitkälti ensimmäisen maailmansodan jälkihoidossa tapahtuneissa virheissä ja erinäisissä historiallisissa sattumissa tai sattumatta jäämisissä. Rasismi ja läheisesti sen kanssa liitossa ollut orjuus ovat oikeasti (länsimaissa) vähemmän hyväksyttyjä kuin varmaan koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Näin vähintään merkittävästi järkiargumentoinnin ansiosta. Samoin taitaa olla homoseksuaalisuuden kohdalla; homokielteiset asenteet sulavat sitä mukaa kuin järkiargumentoinnin voimin asia asettuu todellisiin mittasuhteisiinsa ihmisten mielissä.

Arno Kotro käsittelee maanantaina julkaisemassaan blogikirjoituksessa sukupuolisuuteen liittyvän vastakkainasettelun rakentamista otsikolla "On helppoa olla mies" ( http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257734-on-helppoa-olla-mies ). Hän käy kirjoituksessaan läpi erilaisia sukupuoliin (ja näiden edustajien toimintaan) liitettyjä stereotypioita. Aihepiirillä on mielestäni vahva yhteys kupliin - ja vuoropuhelun puutteeseen.

Myös Pirkko Saisio on sukupuoliin (ja myös hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuuteen) liittyvässä keskustelussa yhä pinnalla. Verkkouutisten uutisoimassa Nykypäivä-lehden haastattelussa ( https://www.verkkouutiset.fi/pirkko-saisio-arvostelee-me-too-kampanjaa-ei-ole-kauhean-rohkeaa-huutaa-kuorossa/ ) hän toteaa, että #metoo-kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa. Kampanjan yhteydessä hän toteaa tapahtuneen "aika sekaisin monista asioista" puhumista.

Saisiohan on jo pitkään puhunut sitä vastaan, että homoja (ja muita hlbti-vähemmistöjä) pitäisi tarkastella irrallaan heteroista, eräällä tavoin omana luokkanaan ( https://ranneliike.net/uutiset/6001/pirkko-saisio-yllattyi-radikaalien-suomalaisten-homoaktivistien-ajatuksista ), johon liittyen havaitsen, että en vielä vuosikymmenen alussa ollut kovin tarkkanäköinen, enkä hahmottanut sitä, että "virallinen homoliikekin" oli kulkemassa täyden yhdenvertaisuuden tavoittelusta radikaalimpaan suuntaan. Silloin asetin radikaalisuuden lähinnä erinäisiin kuppikuntiin - jotka näkyvästi toimivat hlbti-järjestöistä pääosin irrallaan. Nyt hlbti-järjestötoiminnassa kuplii kaikenlaisia hlbti-aihepiiriin liittymättömiä virtauksia.

Itse näkisin, että kestävin tapa edistää yhdenvertaisuutta olisi korjata rakenteita, käytäntöjä ja muita asioita ketään ylentämättä tai ketään alentamatta - ryhminä tai yksilöinä. Minulle puheet rakenteiden rikkomisesta, instituutioiden kaatamisesta ja "vallankumouksesta" ovat vastenmielisiä. Minusta havaittuja ongelmia pitäisi korjata pala kerrallaan, perustellen ja keskustellen.

Myös sukupuolten välinen yhdenvertaisuus on asia, jota pitäisi edistää pitämällä mielessä kuitenkin se, että sukupuoli on biologinen tosiasia ei pelkkä kulttuurin tuote. Kulttuurilla on toki iso vaikutus sukupuolirooleihin ja käsityksiin sukupuolisuudesta. Kulttuurin sukupuoleen liittyvillä ilmiöillä on lopulta taustaa biologiassa. Tasa-arvolle ja sukupuolen moninaisuudelle pitäisi raivata tilaa mieluummin nimenomaan korjaamalla, ei hajottamalla. Hajottamisvimmaa ja sen taustalla olevaa "luokka-ajattelua" on valitettavan paljon havaittavissa.

Ehkä tästä saadaan vielä Saision toivomaa vuoropuhelua - ja kaikenlainen someraivoaminen jäisi hiljakseen vähemmälle. Toivottavasti Facebookin ja muun sosiaalisen median algoritmeihin sidoksissa oleva kuplautuminen alkaisivat olla mennyttä. Ehkä kuplautumisen vaikutuksista (vaikkapa jo Trumpin nousu ja erinäisten kampanjoiden suoranaiset uhrit) on otettu opiksi. Josko triggeröityjien toiminta alettaisiin nähdä vain sinä massahysteriana, mitä se lähinnä on.

Tähän samaan sarjaan sopii Henry Vistbackan kirjoitus Uuden Suomen Puheenvuorossa ( http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille ). Hän toteaa jyrkän uskontokielteisyydem sopivan ainakin teineille ja älyllisesti laiskoille.

- Mielestäni uskonnollisten ihmisten pitäminen urpoina vain siksi, että he uskovat asioihin, joihin en itse usko, ilmentää useimpien aikuisten tapauksessa silkkaa älyllistä laiskuutta, kirjoittaa Vistbacka.

Minä näen vahvan yhteyden Saision ajatuksiin (ja omiin ajatuksiinikin) siinä, että kritiikin kohteena on pyrkimättömyys erilaisen ajattelun perustan tosiasioiden ja taustojen ymmärtämiseen. Vistbacka kiteyttää tällaisen seurauksen mielestäni hyvin:

- Jos emme ymmärrä, miksi erilaiset liikkeet puhuttelevat ihmisiä ja miksi ihmiset niissä päätyvät toisinaan äärimmäisyyksiin, emme myöskään tule löytämään keinoja tuhoisan radikalisoitumisen käsittelyyn ja ehkäisyyn.

Suosittelen eräiden täälläkin toisinaan uskonnollisuuteen aggressiivisesti ja pilkallisesti suhtautuvien lukevan kyseisen puheenvuoron.

Kirkko ja kaupunki -julkaisussa on Samuli Suonpään pohdiskelua siitä, onko netti pilannut yhteiskunnallisen keskustelun ( https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-netti-ei-ole-pilannut-yhteiskunnallista-keskustelua ). Suonpää on sitä mieltä, ettei. Kirjoitus oli tavallaan vastine Ylen sivuilla julkaistuun Jukka Relanderin kirjoitukseen ( https://yle.fi/uutiset/3-10410547 ), jossa tämä esitti, ettei netistä olisi yhteiskunnallisen keskustelun kanavaksi. Hän kehotti käymään tupailloissa ja puhumaan politiikkaa baareissa. Suonpää taas muistuttaa, ettei päätöksiä voi jättää niille, jotka kykenevät argumentoimaan sivistyneesti ja analyyttisesti.

Jälleen kerran tullaan siihen, että keskustelusta tulee mielekkäämpää ja asioita edistävämpää, kun kuplautumisen asemesta yritetään ymmärtää myös toisenlaisen ajattelun taustasyitä.

Helsingin Sanomissa ( https://www.hs.fi/nyt/art-2000006216706.html?share=de77a5bb7bd2bd77a77e738ad12a8b39 ) julkaistu Veikka Lahtisen kirjoitus "Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen" liittyy tähän teemaan.

Esimerkiksi siihen, mitä vaikkapa Pirkko Saisio yritti pari vuotta sitten sanoa.

Itsekin jouduin sen yhteydessä pienimuotoisen "myrskyn silmään", kun arvostelin eräässä sosiaalisen median keskustelussa sitä loanheittoa ja (tarkoituksellistakin) väärinymmärtämistä, mitä Saisio sai avautumisestaan osakseen. Saisiota mielestäni epäoikeudenmukaisesti pilkkaava pilakuva oli sattunut omassa uutisvirrassani vastaan, ja siihen sitten päädyin kommentoimaan. Vasta jälkikäteen tajusin, että kommentistani ja rautalangantaivuttelusta triggeröityneet olivat ilmeisesti nähneet vain lyhyen klipin Saision televisiohaastattelusta, eivätkä olleet katsoneet koko keskustelua. Heiltä oli jäänyt konteksti ymmärtämättä, eivätkä sittemmin enää halunneet myöntää, että olivat vähän kevein eväin pillastuneet.

Yhtä kaikki, minusta Lahtisen kirjoituksen olennainen kiteytyy seuraaviin lainauksiin:

- Mikäli monet kokevat, että liikkeessä ei ole heille tilaa itsenäisinä ja omaa asiaansa ajavina toimijoina sen vuoksi että joku muu on katsonut että heillä on etuoikeuksia, he kyllä löytävät tiensä muualle. Myös kaikki ne ihmiset, jotka jättäytyivät keskustelujen ulkopuolelle, koska pelkäsivät sanovansa jotain ”väärää”, ovat intersektionaalisen verkkofeminismin kannalta menetettyjä ihmisiä.

- Se, mihin kuitenkin teen pesäeron, on hyvää tarkoittavien mutta kömpelöiden ihmisten nopea tuomitseminen, sääntöjen laatiminen toisille, ja identiteetteihin perustuvien hierarkioiden muodostaminen ihmisten välille.

Lahtinen myös kertoo esimerkkiin viitaten, että rahan vaatimisen olleen "feministisessä verkossa" käytetty retorinen keino.

- Sen taustalla on ajatus, että jos joku ei ymmärrä jotakin vaikkapa rasismiin tai seksismiin liittyvää ilmiötä, asiasta puhuvilla aktivisteilla ei ole velvollisuutta "tehdä työtä", kuten asia usein ilmaistiin, ja kuormittaa itseään selittämällä asiaa.

Viite tällaisesta rahan vaatimisesta on valitettavasti ollut erinäisiä kertoja läsnä myös hlbti-aktivismissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan keskusteluun liittyen peräänkuulutin taannoin opastamisen merkitystä esimerkiksi syyllistämisen asemesta ( https://ranneliike.net/nakokulmat/14996/syyllistaminen-hlbti-aktivismin-toimintamuotona-saisiko-mieluummin-tietoa ).

Olisi hienoa, jos yhdenvertaisuuteen pyrkivät yritämme tulla toimeen muiden samaan suuntaan kulkijoiden kanssa, eikä ryhtyä riitelemään ja vaatimaan muita orjallisesti omaksumaan omia toimintatapoja. Rohkenen jopa toivoa sitä, että eri suuntaan kulkijoihin suhtaudutaan asiallisesti, mutta tiukasti.

T. nimim ei sukupuolittuneesti feministi vaan ekvalisti tai egalitaristi.