Britannian pääministeri David Cameron on pohtinut tulevan kehitysavun ehdollistamista ihmisoikeuskehitykseen yhteistyömaissa, mukaan luettuna homojen ja lesbojen perusoikeudet. Cameronin yritys saada muutosta aikaan Kansainyhteisön kautta epäonnistuttua kehitysyhteistyöseula on seuraava mahdollisuus.
Cameron tarkoittaa kuitenkin ilmeisesti vain valtioiden välistä yhteistyötä. Järjestöpohjainen ja kansainvälisten toimijoiden apu jatkuisi myös homofobiamaihin entiseen tapaan.
Afrikan tiukan linjan maissa tämä ihmisoikeuslinja nähdään kuitenkin itsenäisten maiden asioihin sekaantumisena ja kolonialismin kaikuina. Tällaisia ääniä on kuulunut Zimbabwen, Ugandan, Sambian ja Ghanan suunnilta. Nigeria kuuluisi samaan sarjaan, mutta suurten öljytulojen ansiosta kehitysyhteistyöllä ei ole maalle suurta merkitystä.
Cameron on ehtinyt kyllä jo todeta ymmärtävänsä, että Afrikan maiden on tehtävä pitkä matka ihmisoikeuksien saralla, ja että vaiheesta ”homoseksi on laitonta” ei voi siirtyä suoraan tasa-arvoisiin avioliittolakeihin. Eihän sellaista ole vielä Britanniassakaan.
Myönteisiin uutisiin Afrikasta kuului Zimbabwen pääministeri Tsvangirain ajatus ottaa homo- ja lesbo-oikeudet mukaan tulevaan perustuslakiin. Presidentti Mugabea lähellä oleva media hyökkäsi kuitenkin heti voimakkaasti ajatusta vastaan väittäen Tsvangirain toimineen vain länttä miellyttääkseen.
On epäselvää, miksi Cameron on suunnannut puheensa ilmeisesti vain Afrikan maille. Esimerkiksi entiseltä Britannian takapihalta Karibialla löytyy samaa asennetta: Anti-gay –maita ovat siellä ainakin Jamaika, Trinidad ja Tobago, Belize, Barbados, St Kitts ja Nevis, St Vincent ja Grenadiinit sekä Guyana.