Kirjailija E.M Forster eli kaapissa, mutta osasi kyllä nauttia elämästä

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • jnsto
  • 1

Uutta tietoa kirjailija E. M. Forsterista (1879-1970) on Wendy Moffatin laatimassa elämäkerrassa. Se perustuu Forsterin varsin äskettäin käyttöön saatuun kirjeenvaihtoon. Forster oli vapaamielinen brittikirjailija ja kuului ns Bloomsburyn ryhmään.

Forster ei kirjoittanut juuri mitään teoksen A passage to India (Matka Intiaan, suom Väinö Nyman 1985, Gummerus) ilmestyttyä 1924. Hän olisi voinut nauttia kirjallisista piireistä, mutta sen sijaan Forster hankki työväenluokkaisia kavereita, teki vapaaehtoistyötä ja harrasti seksiä. Koko elämänsä ajan Forster kaipasi kestävää homorakkautta. Hän onnistui kuitenkin luomaan kolmoissuhteen suureen rakkauteensa konstaapeli Bob Buckinghamiin siten, että tämän vaimo May ja Forster jakoivat viikonloput.

Forster oli jo 37, kun ensimmäisen kerran vietti yönsä miehen kanssa. Tuo myöhäinen aktivoituminen harmitti kirjailijaa, mutta hän ei jäänyt suremaan, vaan otti vahingon takaisin. Niinpä esimerkiksi vuonna 1916 uimarannalla Alexandriassa (Egyptin A) hän oli löytänyt sotilaan, joka oli yhtä puutteessa kuin kirjailija itse ja päätti unohtaa kunniallisuuden heti sillä paikalla.

Moffat katsoo, että kaapissa eläminen ja paljastumisen pelko olivat niitä voimia, jotka ajoivat Forsterin kuvaamaan luokkataistelua kirjoissaan.

Matka Intiaan –teoksen lisäksi keskeisiä teoksia olivat A Room with a View (1908, Huone Firenzessä) ja Howard´s End (1910, Talo jalavan varjossa, suom Eila Pennanen, 1954, WSOY) sekä homorakkaudelle happy endin antava Maurice, jonka Forster kuitenkin jätti postuumina julkaistavaksi.


Tiedot teoksesta: A Great Unrecorded History: A New Life of EM Forster, kirjoittanut Wendy Moffat.
Kustantaja: Farrar, Straus & Giroux. Britannniassa: Bloomsbury.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Kirjan nettisivu

1 kommenttia

Forster jatkoi kirjoittamista Matka Intiaan teoksen jälkeenkin, mutta ei julkaissut mitään. Hän kirjoitti homoteemoista, mm. romaanin Maurice ja lukuisia novelleja, jotka kaikki julkaistiin postuumisti vasta 1970 luvulla.

Forster itse kertoi, että kun melkein kaikki kuvittelivat vain hänen luomisvoimansa loppuneen, kyse oli siitä, että hän ei voinut tai halunnut enää kirjopittaa muusta kuin homouteen liittyvistä aiheista. Se ei Englannissa ollut sopivaa eikä yksikään kustantaja olisi voinut tekstejä julkaista.