Brittihallitus saattaa pakottaa Gibraltarin muuttamaan suojaikärajat kaikille samoiksi
Gibraltarilla homomiehillä on eri suojaikäraja kuin kaikilla muilla kansalaisilla. Perusteina terveydelliset seikat ja uskonnolliset syyt.
Gibraltarin seksuaalipoliittinen tilanne on erikoinen. Heteroilla ja lesboilla suojaikäraja on 16 vuotta, mutta homomiehillä se onkin 18 vuotta. Heteroilta on puolestaan kielletty anaaliseksi kokonaan.
Gibraltarin hallitus on perustellut erilaisen suojaikärajan säilyttämistä homomiehille. Viime viikolla julkistetussa hallituksen tiedotteessa todetaa:
"Uskonnolla on tärkeä rooli yhteisössämme. Se on myös tärkeä osa sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta, joka saattaisi vaarantua."
Nuorten [miesten] seksuaalikäyttäytyminen pakottuu aktiivisemmaksi ja "...eikä ole epäilystä siitä, että anaaliseksissä on suurempi terveysriski kuin heteroseksuaalisessa yhdynnässä".
Hallitus on myös sitä mieltä, että homomiesten sijasta heteroita diskriminoidaan, koska heille anaaliyhdyntä on kielletty.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Brittihallitus on ilmoittanut selväsanaisesti puuttuvansa tilanteeseen, ellei Gibraltarin hallitus muuta lakia koskemaan tasavertaisesti kaikkia.
Lähde: PinkNews
Lukijakommenteissa todetaan, että oikeastaan Espanja voisi julistaa sodan Gibraltarille [ja valloittaa sen]. Britithän varastivat 6 neliökilometrin maapalan Espanjalta 700 vuotta sitten. Espanjalla on voimassa täydellinen avioliitto myös homoille, eikä vain Englannin näennäisavioliitto, jota myös rekisteröidyksi parisuhteeksi kutsutaan.
On niitä "Karjaloita" muillakin valtioilla kiistakapuloina.
Joissain Britannian merentakaisilla alueilla on vielä näitä "paikallisia erikoisuuksia", mutta Lontoo on puuttunut paikallisiin lainsäädäntöihin melko harvoin ja sen sijaan keskittynyt lähinnä alueiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamiseen. Juridisesti Gibraltar voisi olla hyvin kaukaista sukua Ahvenanmaalle.
Britannialla on 14 merentakaista aluetta, mutta osalla niistä ei ole realistisia edellytyksiä tai edes tarvetta pyrkiä itsenäiseksi de facto.
Näillä pienillä merentakaisilla alueilla on tavoitteena usein (muttei aina) konsensuspolitiikka, ja hallitus/oppositio -asetelma voi vaihtua huomattavan paljon harvemmin kuin monissa täysin itsenäisissä ja väkiluvultaan suuremmissa valtioissa. Tällöin haluttomuus päivittää säädöksiä voi oikeasti jarruttaa muutoksia todella pitkään. Lisäksi merentakaiset alueet ovat saaneet 2000-luvulla omia, autonomisia perustuslakejaan ja siten erkaantuneet vanhentuneesta siirtokunta-ajattelusta ja useimmissa kysymyksissä ne ovatkin jo autonomisia. Tosin nimellisesti ylin valta ratkaista säädöksiä ei ole äänestäjillä vaan Hänen Majesteettinsa mitä erinomaisimmalla valtakunnanneuvostolla.
