Itä-Berliinin homoelämä oli melko näkymätöntä DDR:n aikana. Norjalainen Gaysir-lehti on käynyt etsimässä merkkejä DDR:n homoista. Jürgen Lemke on kirjoittanut kirjan DDR:n homoista. Berliinissä oli helpompi elää kuin muissa osissa DDR:ää. Berliinissä oli baareja ja kohtauspaikkoja. Maalla asuvat eivät tienneet mitään homopiireistä. Sama ongelma oli Suomessa vuoteen 1970 saakka. Erityisesti ei homoja ilmeisesti vainottu, mutta syrjintää ja urkintaa oli paljon.
Vuoteen 1968 saakka oli ollut gayravintola Friedrichstrassella, mutta kun sen toiminta lopetettiin. Homopiirit siirtyivät Prenzlauer Bergiin hieman ydinkeskustasta pohjoiseen. Keskeinen aukio oli Senefelderplatz. Siellä päin liikkui myös muita: boheemeja ja oppostitiota.Yöelämä oli vilkasta. Altberliner Bierstube oli homopaikkana vielä 1990-luvulla ja Länsi-Berliinin homoalueelta pääsi sinne suoraan U2-metrolla. Nykyään baarin nimi on Courage.
Kuvia Gaysir-lehden nettisivulla
http://www.gaysir.no/artikkel.cfm?CID=13859
Stasi ja homot
Altberliner Bierstuben omistaja oli homo. Lähitienoilla oli yhteensä kuusi homopaikkaa. Stasi tiesi tarkalleen, missä baareissa ja mukavuuslaitoksissa homot liikkuivat ja mihin aikaan illasta Friedrichshainin puiston satusuihkulähteellä homoliikenne oli vilkaimmillaan. Virallisesti homoja pidettiin "valtiota hajottavana voimana". 1983 kyttääminen oli huipussaan. Viranomaisia, psykologeja ja poliiseja vadittiin laatimaan mustia listoja homoista. Mitä listoille tapahtui muurin kaatumisen jälkeen - siitä ei ole varmaa tietoa. Myöhemmin Stasin virkamiehet ovat perusteelleet, että kaikki normista poikkeavat olivat Stasin tarkkailun alla. Stasi myös solutti urkkijoita. Schoppenstube-ravintolan työntekijöistä kolme oli Stasin palkkalistoilla. Se oli yksi homopaikka.
Oli myös joitakin viranomaisoperaatioita. 1978 tehtiin tutkimus Prenzlauer Bergin alueella "homoseksuaalien kriminaaleista riskiryhmistä". Kansanpoliisin avustuksella 849 ihmistä ja 225 asuntoa rekisteröitiin. Stasin yhteyshenkilöt raportoivat myös yksityisistä bileistä. Tosin tulokset jäivät vähäisiksi. "Siellä keskityttiin vain nauttimaan alkoholia ja myöhemmin jotkut menivät seksipuuhiin". Ei siis järin vaarallista valtiolle. Mutta Stasille aiheutti huolta se, että monet homot halusivat jättää DDR:n ja heillä oli länsimaisia tuttuja.
Homopiireihin ujuttauduttiin homourkkijoiden avulla. Joitakin kaapissa olevia homoja myös painostetiiin yhteistyöhenkilöiksi. Stasi myös käytti homokorttia joihinkin hetero-julkisuuden henkilöihin. Esim Länsi-Berliiniin matkustanutta kirjailijaa Jürgen Fuchsia painostettiin niin, että perhe hajoaa, jos Stasi paljastaa kirjailijan homokontakteja.
Siitä ei ole tietoa, painostiko Stasi 1960-luvun lopulla sulkemaan monia homopaikkoja. Ensimmäiset selkeät Stasin merkinnät homoista ovat vuodelta 1973. Silloin joukko homoja ja lesboja oli maailman nuorisofestivaaleilla liikkeellä omien banderolliensa kanssa. Ne takavarikoitiin, mutta Stasi ei pitänyt tapausta hälyyttävänä.
Kirkon ryhmät 1980-luvulla
Suuremmaksi ongelmaksi Stasille homot ja lesbot tulivat vasta 1980-luvun alkupuolella, kun HLBTI-ihmiset menivät kirkon hoiviin. Teologi Eddi Stapelia, homoliikeen johtavaa aktivistia, alettiin seurata öin ja päivin. Hänet laskettiin samaan joukkoon kuin ne, jotka halusivat kaataa DDR:n. Oli myös sellaista homoliikettä, joka halusi yhteistyöhön valtion kanssa. Kuitenkin heidänkin johtohenkilöitään kuten Uschi Sillgeä Sonntagsklubista urkittiin ja seurattiin. 12 Stasin virkamiestä seurasi tämän ryhmän toimintaa.
Evankelinen kikrkko alkoi järjestää homoseksuaalleille keskustelutilaisuuksia kirkon hoivissa. Mukaan tuli poliittisesti aktiivista väkeä.Monelle ei-uskonnollisellekin nämä kokoontumiset olivat käänteentekeviä. Gaysir-lehdessä esitellän yksi pappi, Peter Bickhardt. Hänellä oli paljon siviilirohkeutta, vaikka Stasi seurasi häntäkin.
1980-luvun loppupuolella monet valtion viranomaiset halusivat jo yhteistyötä homoliikkeen kanssa, mutta Stasissa oli edelleen piirejä, jotka vaativat, että homojen yhteiskunnallinen toiminta on saatava loppumaan.
Lähteet: Gaysir-lehti ja kirja: Homopolis,das schwule Berlin (1997)