James Bidgoodista on ilmestynyt hieno kuvateos Taschen-sarjassa vuonna 1998. Sitä on myyty Keski-Euroopassa alennushyllyillä. Nyt on tullut uusi erikoispainos. Bidgoodin kuvat ovat täynnä pieniä, värikkäitä yksityiskohtia. Pierre & Gilles -taiteilijapari ja Kenneth Anger ovat luultavasti saaneet vaikutteita Bidgoodista.
Bidgood tuli New Yorkiin 1951 18-vuotiaana.Hän toimi trans-tähtenä Club 82:ssa. Samaan aikaan hän oli somistaja, räätäli ja tuotevalokuvaaja. Bidgood innostui kokeilemaan filmiä vuonna 1963. Kahdeksan vuoden ajan hän valmisteli ja kuvasi Pink Narcissus -elokuvaansa. Kaikki tapahtui hänen Manhattan-asunnossaan. Keskeistä oli nuorten miesten vartaloiden esittely eri valaistuksissa ja eri kuvakulmissa. Vaatteet ovat ihonmyötäisiä, ja muodot korostuvat. Avointa pornoa ei silloin vielä hyväksytty. Tavoitteena oli luoda mielikuvitusmaailma, eräänlainen homoparatiisi, joka on värikäs ja täynnä yksityiskohtia. Voi vain kuvitella, millaista oli elää kuukausikaupalla näiden lavasteiden keskellä. Jo lapsena Bidgood oli ollut kiinnostunut vaatteista ja niiden tekemisestä, ja kaikki lavasteet ja puvut ovat hänen käsialaansa.
Hänen "päätähtensä" olivat Jay Garvin ja Bobby Kendall. Kendallin hän tapasi vuonna 1962. Bidgoodiin vaikuttivat erityisesti Kendallin täyteläiset huulet ja surumieliset silmät. Vuosien ajan he olivat yhdessä. Kendall asui pitkään Bidgoodin luona keskellä mielikuvituslavasteita. Kendall toimi mallina ja Bidgood teki kuvauskokeiluja. Monet kuvat päätyivät myös senaikaisiin poseerauslehtiin, kuten Muscleboy, The Young Physique ja Demi-Gods. Nämä lehdet ovat kysyttyä keräilytavaraa. Valtaosa lehdistä on kadonnut, kun edesmenneiden suvut ovat vieneet kaiken "epäilyttävän" roskalavalle.
Nykyäänkin hämmästyttää kuvissa niiden viimeistely ja idearikkaus. Bidgood ei kuitenkaan ollut tyytyväinen Pink Narcissus -elokuvaansa, eikä filmiin tullut mainintaa hänestä ohjaajana, vaan ohjaaja on "tuntematon". Sen jälkeen Bidgood ei itse ole halunnut enää julkisuuteen. Bidgood kärsi pahasta masennuksesta vuonna 1985, kun hänen pitkäaikainen ystävänsä kuoli. Hän tuhosi Pink Narcissus -kopiot, joita hänellä oli. Sattumalta yksi negatiivi on säilynyt, ja filmistä on tullut "kulttitavaraa". Vuoden 1998 kirjassa kerrottiin hänen valmistelevan filmiä omasta elämästään.
Youtubessa on lyhyitä näytteitä Pink Narcissus -elokuvasta.
Toinen videonäyte
Kuvia uudesta kirjasta