Levoton Balkan

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 8

Sarajevo: Bosnia-Hertsegovinassa Q-niminen järjestö on tehnyt tempauksen, jotta HLBTI-väki tulisi näkyvämmäksi. Sarajevossa on monet seinien ammuskuopat peitetty sateenkaaritarroilla. Titon patsas sai ylleen sateenkaarislipsit. Niissä oli teksti "Vapaus". Q-järjestö perustettiin vuonna 2001, kun lakiuudistuksen jälkeen tarvittiin vain 3 henkeä järjestön perustamiseen. Sen jälkeen on toimittu näkyvyyden lisäämiseksi. On tehty akateemista tutkimusta ja on ollut juhlia ja sateenkaarikuvia.

Katutaiteessa oli tarkoitus ei-väkivaltaisin menetelmin tulla näkyviin, sanoo Svetlana Durkovic. Järjestönimi Q viittaa queeriin, mutta sitä nimeä ei haluta käyttää, koska yleisö ymmärtäisi sen homoseksuaalien yhdistykseksi.

Hallitus on hiljaa, eikä HLBTI-väen ongelmat ole esityslistoilla. Jos trans-ihminen tarvitsee hormonihoitoja, hän joutuu menemään Sloveniaan. Maa on nyt EU-kokelaiden joukossa, mutta EU:hun liittymisen ei uskota muuttavan lainsäädäntöä HLBTI-väen hyväksi.

Millaista on toimia maassa, jonka lähihistoria on täynnä vihaa ja sisällissotaa? Q-järjestön sisällä ei ole ollut ristiriitoja, vaikka mukana on ihmisiä eri etnisistä ryhmistä. Kansallisuuksia ja uskontoja selvitettiin järjestön sisällä. 40% ei kuulunut mielestään mihinkään uskontokuntaan ja 50% ei kuulunut mihinkään etniseen ryhmään. Luvut kuvaavat hyvin Sarajevon tilannetta. Useimmat järjestön jäsenet ovat sarajevolaisia. Sisällissodan aikana ei monikaan noussut toinen toistaan vastaan vaan puolustettiin yhdessä omaa kaupunkia. Aikoinaan moskeijat ja kirkot olivat vanhassa kaupungissa vieri vieressä. Nyt Q-järjestö edustaa uudenlaista maailmaa, johon mahtuu erilaisia ihmisiä, eri taustoilla ja erilaisilla tarpeilla. Ja on yhteiset intressit, joita puolustetaan.

(RFSL, Lisa Olofsson)

8 kommenttia

HLBTI-väen elämäntilanne Belgradissa


Serbiassa on ollut presidentin vaalien ensimmäinen osa. Voittaja on kansallismielinen. Pääseekö Serbia EUhun, jos äärikansallismieliset voittavat?

=====

Münchenin gay-radiossa kaksi Belgradissa vieraillutta kertoi kokemuksiaan.


Belgradissa pidettiin Queer Beograd -filmijuhlat lokakuussa. Siellä näytetiin mm. elokuva ensimmäisestä pride-marssista Belgradissa. Ja kuinka siinä kävikään? Vuonna 2001 demokratia oli juuri palannut maahan. Suuri kristillinen järjestö kutsui kannattajiaan vastamielenosoitukseen. Paikalla oli monta tuhatta jalkapallohuligaania ja koko marssi päättyi hyvin verisesti. Loukkaantuneita oli runsaasti ja kuvamateriaali oli brutaalia. Yhden maassa makaavan kimppuun kävi potkien kymmenenkin ihmistä. Poliiseja oli kaksi ja hekin aluksi katselivat ja tarttuivat toimiin vasta, kun huligaanit hyökkäsivät näiden poliisien kimppuun.

Tapahtumat aiheuttivat sen, että pitkään aikaan ei ole yritetty julkisia esiintymisiä. Lokakuussa järjestettiin filmijuhlat ja siinä yhteydessä yritettiin julkista esiintymistä. Puistoon suunniteltiin yhteispiknikiä. Kävi kuitenkin niin, että samaksi päiväksi oli naapurikaupunkiin ilmoitettu suuri natsimarssi. Päätettiin siis matkustaa naapurikaupunkiin ja osoittaa mieltä natseja vastaan. Vaikka natsitoiminta onkin kielletty jo kommunismin aikana, he kuitenkin voivat toimia. Nyt kaksi mielenosoitusmarssia kohtasi toisensa. Vastamielenosoituksessa homot ja lesbot muodostivat yhden mielenosoitusryhmän.

Serbia on säätänyt syrjintäsuojalain vuonna 2005, ja hallitus on ollut jonkin verran Eurooppaan suuntautunut. Suuri yleisö muodostaa kuitenkin suuren uhkan julkisille esiintymisille.

Julkisuudessa homoseksuaalisuudesta ei puhuta, Sen takia ei järjestetä myöskään julkisia tilaisuuksia. Serbian kielessä ei ole edes ilmausta queer-sanalle. Ei ole myöskään kunnollisia haukkumasanoja.

Lokakuun elokuvajuhlaa poliisit suojelivat hyvin. Tilaisuuksia ei mitenkään mainostettu muualla kuin gaybaareissa. Päivien aikana oli monenlaisia keskustelu- ja kulttuuritilaisuuksia, mutta esim. kaupungin viranomaisia ei ollut mukana. Tilaisuudet lähinnä oli tarkoitettu lujittamaan gay-yhteisöä. Yleisö oli hyvin kansainvälistä. Oli ihmisiä Englannista, Saksasta , Espanjasta, Australiasta ja Serbian naapurimaista. Ja tietenkin Belgradista. Yksi saksalainen lesbo piti belgradilaisille naisille itsepuolustuskurssin juhlien aikaan.

Päivien aikana tuli esiin myös etniseen alkuperään liittyviä ongelmia. Esim. aidsiin liittyvässä keskustelussa tuli esiin romanien vaikea tilanne. He ovat yhteiskunnassa kaikkein alistetuimpia.

Belgradisssa on yksi homoklubi keskustassa hyvin huomaamattomana. Sinne meno on kovin hankalaa, koska turvallisuustoimenpiteet ovat tiukat. Kaikki tutkittiin, esim. aseiden varalta. Sisustus on kuin jazz-klubilla. Julisteita ei ole seinillä. Siellä oli myös paljon naisia. Mutta tunnelma oli kuin missä maailman kolkassa tahansa homoklubilla.
Ei ole "kunnollisia" haukkumasanoja? Mitäs ne sellaiset on?
Ei suomessakaan ole kunnollisia haukkumasanoja eikä "queer" taivu suomeksikaan.