Kansainvälinen tutkijaryhmä on selvittänyt suomalaisaineistolla tehdyssä tutkimuksessa viiden erilaisen ihmisryhmän käsityksiä siitä, mitkä esitetyistä 20 mielenterveyteen liittyvästä tilasta ovat sairauksia ja mitkä eivät.
Asiasta kertovan Helsingin Yliopiston verkkosivuilla todetaan, että mielenterveyden häiriöiden ja psykiatristen sairauksien määrittely ei ole yksinkertaista. Käsitykset siitä, milloin kysymys on sairaudesta tai mielenterveyden häiriöstä ja milloin normaalista tunne-elämän vaihtelusta tai persoonallisuuspiirteistä, ovatkin vuosien mittaan muuttuneet paljon ja muuttuvat edelleen.
- On vaikea vetää täsmällistä rajaa siihen, missä käyttäytyminen muuttuu normaalista poikkeavaksi tai milloin mielenterveyden oireilua tulee kutsua sairaudeksi. Esimerkiksi suru ja ahdistuneisuus voivat olla normaali reaktio vaikeassa elämäntilanteessa, mutta niiden taustalla voi olla myös vakava masennus tai ahdistuneisuushäiriö, sanoo artikkelin vastaava kirjoittaja, Suomen Akatemian kliininen tutkija, dosentti Kari Tikkinen Helsingin yliopistosta.
Kaikissa ryhmissä vastaajista useampi kuin kolme neljästä ei pitänyt homoseksuaalisuutta sairautena. Harvimmin sitä pitivät sairautena lääkärit, toiseksi harvimmin psykiatrit ja sen jälkeen sairaanhoitajat. Kansanedustajat katsoivat homoseksuaalisuuden sairaudeksi selvästi useammin kuin ammattilaiset, ja kaikkein useimmin homoseksuaalisuutta piti sairautena tavallinen väestö. Sen sijaan transsukupuolisuutta erityisesti psykiatrit pitivät sairautena. Vain noin puolet katsoi, ettei se ole sairaus. Harvimmin transsukupuolisuutta sairautena pitivät sairaanhoitajat.
Yleisesti psykiatrit olivat kaikkein taipuvaisempia luokittelemaan esitetyt tilat sairauksiksi. Seuraavina tulivat muut lääkärit, hoitajat, kansanedustajat ja maallikot.
Vastaajilta kysyttiin 20 erilaisesta asiasta asiasta omaa määrittelyä siitä, onko kyse sairaudesta vai ei. Homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden (kyselyssä transseksuaalisuus) lisäksi kysyttyjä asioita olivat ADHD, alkoholismi, anoreksia, autismi, bulimia, ennenaikainen siemensyöksy, huumeriippuvuus, masennus, paniikkihäiriö, peliriippuvuus, persoonallisuushäiriö, seksuaalinen haluttomuus, skitsofrenia, sosiaalisten tilanteiden pelko, suru, työuupumus, unettomuus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Kysely lähetettiin 6 200 henkilölle, joista 3 000 oli Väestörekisteristä satunnaisesti valittuja suomalaisia, 1 500 lääkäreitä – osa psykiatreja ja osa muita lääkäreitä – 1 500 sairaanhoitajia ja lisäksi kysely lähetettiin kaikille 200 kansanedustajalle. Kyselyyn vastasi 3 259 henkilöä (53 %).
YK:n alainen Maailman terveysjärjestö WHO hyväksyi 25. toukokuuta 2019 uuden ICD-11 -tautiluokituksen, jossa transsukupuolisuus ei ole enää määritelty mielenterveyden häiriöksi. Uuden luokituksen on määrä tulla kansainvälisesti käyttöön vuoteen 2022 mennessä. WHO poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta 17. toukokuuta 1990.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvilla asenteilla on todettu olevan merkittävää vaikutusta näihin vähemmistöihin kuuluvien henkiseen hyvinvointiin ja muuhun terveyteen. Asiaa on selvitetty useilla tutkimuksilla.