Tutkijaryhmä on esitellyt teorian, jonka mukaan butch- ja femme-lesbojen jaon taustalla olisi biologinen ero. Jakoon vaikuttaisi sikiöajan altistus sukupuolihormoneille. Helsingin Sanomat kertoo, että evoluutiobiologeina Turun yliopistossa työskentelevä Markus J. Rantala, Aucklandin yliopistossa työskentelevä Severi Luoto ja Tarton yliopistossa työskentelevä Indrikis Krams ovat esitelleet teoriaansa Archives of Sexual Behavior -tiedejulkaisussa.
Tutkijoiden mukaan naispuolisista homoseksuaaleista on havaittavissa kaksi ryhmää, joihin merkittävä osa myös osaa sijoittaa itsensä: maskuliinisemmat butchit ja feminiinisemmät femmet. Taustalla ilmiöön on tutkijoiden mukaan se, että tyttösikiöt altistuvat äidin kohdussa eri vahvuisesti testosteroni- ja estrogeeni-hormoneille. Butch-lesbisyyden taustalla on suurempi annos testosteronia ja femme-lesbisyyden taustalla suurempi annos estrogeenia.
Sikiöajan hormonialtistus vaikuttaa siihen, miten väliaivoissa sijaitseva hypotalamuksen inah3-alue kehittyy. Alue vaikuttaa siihen, tunteeko ihminen seksuaalista mielenkiintoa naisia vai miehiä kohtaan. On havaittu, että suuren inah3-alueen omaavat tuntevat vetoa naisiin ja pienen inah3-alueen omaavat kiinnostuvat miehistä. Naisilla se on tyypillisesti pienempi kuin miehillä.
Tutkimuksessa havaittiin naisista kiinnostuvien naisten kohdalla tilastollisia lainalaisuuksia inah3-alueen, ulkonäön piirteiden ja käyttäytymisen kohdalla.
Butch-lesbojen kohdalla aivoissa havaittiin maskuliinisempia piirteitä, ja se näkyy käytöksessä suurempana riskinottona, seksikumppanien määrässä ja avaruudellisena hahmotuskykynä. He olivat nuorena monasti "poikatyttöjä" ja jo varhaisessa vaiheessa tietoisia homoseksuaalisuudestaan.
Femme-lesbot taas korostavat naisellisuuttaan ja ovat usein biseksuaaleja. He havahtuvat kiinnostukseensa naisiin usein vasta parikymppisenä ja ovat monasti alkaneet suhde-elämänsä miehen kanssa.
Homomiehillä inah3-alueen on huomattu olevan keskimäärin pienempi kuin heteromiehillä.
Aivojen hypotalamuksen inah3-alue kehittyy sikiössä noin 6-8 viikon iässä. Sen kasvuun vaikuttaa testosteronin saanti, jota poikasikiö saa etenkin omista kiveksistään, mutta testosteronia tulee myös äidiltä. Määrään vaikuttavat geneettiset tekijät ja esimerkiksi äidin terveydentila. Tyttösikiö ei yleensä tuota itse testosteronia. Helsingin Sanomien jutussa naiseus kuvataan “ihmisen tehdasasetukseksi”: ihminen kehittyy fyysisesti naiseksi, jos kivesten tuottamat hormonit eivät “toisin komenna”. Esillä on myös estrogeenialtistukseen mahdollisesti vaikuttavat erilaisten kemikaalien ainesosat.
Testosteroni ei kuitenkaan vaikuta suoraan inah3-alueen kasvuun, vaan testosteroni muuttuu ensin naishormonina tunnetuksi estrogeeniksi, joka saa inah3-alueen kasvamaan. Jos estrogeenialtistus on erityisen suuri, kehittyvät niin aivot kuin kehokin erityisen feminiinisiksi, mutta inah3-alue kehittyy suuremmaksi. Jos taas testosteronialtistus on erityisen suuri, niin sekä keho että aivot kehittyvät maskuliinisemmiksi ja inah3-alueesta tulee tällöinkin suurempi. Molemmissa tapauksissa seksuaalinen kiinnostus naisia kohtaan on suurempaa.
Butcheiksi itsensä kokevien vartalon on havaittu olevan keskimäärin miesmäisemmän kuin femmeiksi itsensä kokevien. Butcheilla leuan on havaittu olevan jykevämmän ja nimettömän sormen keskimäärin pidemmän ja etusormen lyhyemmän. Molemmat liitetään tilastoissa maskuliinisuuteen. Helsingin Sanomien jutussa todetaan, että naispareissa monesti toinen on butch, toinen femme, ja lastenhankinnassa usein nimenomaan femme on aloitteellinen ja tämä on useammin synnyttävä äiti.
Helsingin Sanomat kertoo, että tutkijat kirjoittivat artikkelia kolme vuotta. Rantala näkee seksuaaliseen suuntautuneisuuden synnynnäisyyteen liittyvän ymmärryksen lisääntymisen hyväksi vähemmistön asemalle. Lisäksi hän katsoo butch- ja femme-ilmiöiden välisen eron olevan tieteellisesti hyödyllinen. Yhden lesbo-käsitteen alaisuuteen niputettuna naisten seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvät löydökset voivat olla joskus keskenään ristiriitaisia.
