Tutkijoilta teoria: lesbojen butch- ja femme-jaon taustalla erilainen sikiöajan hormonialtistus (juttukommentit)

Lisää uusi viesti
Sama mekanismi, mutta eri aivoalue ja raskausviikot transsukupuolisuuden takana tutkitusti.
Kyllähän tällaiset huomiot tuntuisivat vahvistavan käsitystä seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuden synnynnäisyydestä, jonka taustalla on sikiöajan hormonialtistus. Hormonialtistuksen laatuun ja voimakkuuteen sitten vaikuttavat niin perintötekijät kuin erinäiset muutkin yksityiskohdat.

Minun mielestäni tämä myös vahvistaa käsitystä siitä, että sukupuoleen liittyvät käyttäytymisen piirteet ja myös vaikkapa monet ulkonäköön liittyvät piirteet ovat sidoksissa sukupuoleen ja miksi ei seksuaalisuuteenkin. Sukupuolisuudessa ja seksuaalisessa suuntautuneisuudessa ei yksilön ominaisuutena ole kyse kulttuurista tai kasvatuksesta.

Ja edelleen... puhutaan tilastollisista yhteyksistä, joita ei parane yleistää yksilöihin. Ja toki mekanismeja voi (yksittäin ja vahvistavina/heikentävinä) olla muitakin. Ehkäpä altistuksen ajoitus ja kesto vaikuttavat paljon siihen, kuinka laajalti altistus vaikuttaa eri ominaisuuksiin ja voimakkuus siihen, kuinka merkittävä vaikutus kussakin yksilössä on.

Miesten kohdallahan sama ilmiö toimisi sitten tavallaan vain yhteen suuntaan, toisin kuin naisten kohdalla.
Seta on twiitannut ( https://twitter.com/seta_ry/status/1037309053150609409 ) asiasta ja tuota asiaa koskevasta (odotetustakin) kritiiksistä:

***
Odottaessa kantaamme @hsfi artikkelista: "Suomalaiset tutkijat loivat teorian butch- ja femme-lesbouden biologisesta alkuperästä –" (maksumuurin takana) suosittelemme lukemaan Riikka Taavetin blogivastauksen aiheesta. Se on täyttä asiaa! http://riikkataavetti.fi/butcheista-femmeista-ja-lesbouden-syista/
***

Tuossa Riikka Taavetin blogivastauksessa on ihan hyviä huomioita. Vähän sivupoluille mennään ilmauksia "merkittävä osa" ja "monesti" koskevassa kritiikissä. Noissa riittää se, että ilmiö on havaittavissa. Sen sijaan "useammin" vaatisi kyllä jo selkeää näyttöä ja tarkempaa käsitystä vähemmistön suuruudesta. Toisaalta jutussa moneen kertaan korostettiin tilastollisuutta ja sitä, ettei asiaa voi viedä yksilötasolle.

Minä olen Riikka Taavetin kanssa eri mieltä tiedon vaikutuksesta asenteisiin. Toki tietoa voidaan käyttää väärinkin, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että ilmiön tunteminen helpottaa sen hyväksymistä.

Minusta ei voi lähteä siitä, että jokaisen olemassa olevan ilmiön pitäisi automaattisesti nauttia hyväksyntää. Olennaista on, että ilmiön pitää olla ympäristölle (ja itselle) vaaraton. Ilmiön syntysyy ei tietenkään sinänsä pidä vaikuttaa sen hyväksyttävyyteen, mutta se antaa perspektiiviä.

Tieto voi ehkä lisätä tuskaa, mutta se myös auttaa ymmärtämään.
Sukupuolihormonikaskadi ja näihin liittyvien reseptorien ja inhibiittoreiden pitoisuudet ovat huikean hienoviritteinen ja monimuotoinen järjestelmä. Syy-seuraussuhteiden metsästäminen eri komponenttien suhteellisten pitoisuuksien suosta on hyvin monimutkainen tehtävä.

Riikka Taavetti: "Jos homoutta, lesboutta, butchiutta ja femmeyttä (noin esimerkiksi) pidettäisiin yhteiskunnassa heterouden kanssa yhdenvertaisina ihmisten ominaisuuksina, poistuisi oikeuksien vastustaminen. Täysin riippumatta siitä, mistä jonkin yksittäisen ihmisen seksuaalinen suuntautuminen mahdollisesti johtuu."

Erilaisuuden syy vaikuttaa arvioon sen harmittomuudesta. Johtaa esim. täysin eri käytäntöihin, jos homoseksuaalisuus nähdään tartuntatautinta kuin, jos se nähdään synnynnäisenä ominaisuutena.
Riikka Taavetti myös unohtaa ktitisoidessaan eheytysideologian olemassaolon. Sukupuolisen ja seksuaalisen moninaisuuden synnynnäisyyden parempi ymmärtäminen on aivan parasta vastalääkettä niitä kuvitelmia vastaan, että ihmisen seksuaalinen suuntautuneisuus tai tietoisuus sukupuolesta olisi jotenkin muokattavissa. Todellisuudessahan eheytystoiminta on henkistä väkivaltaa, ja sitä ilmenee yhä erinäisissä uskonnollis-konservatiivisissa ympyröissä.
Helsingin Sanomissa on huomioitu tutkimukseen ja siitä kertovaan juttuun kohdistunut kritiikki ( https://www.hs.fi/tiede/art-2000005816801.html ). Juttuun haastatellut sosiologi Anna Rotkirch ja evoluutiobiologi Tuomas Aivelo pitävät teoriaa siitä, kuinka sikiön äidiltä saama hormonialtistus vaikuttaa lesbouden kehitykseen, luonnontieteellisesti pätevänä ja perusteltuna.

Aivelo sanoo, ettei uskalla kommentoida yksityiskohtia, mutta katsoo teorian vaikuttavan järkevältä ääneen esittää ja julkaista. Hän sanoo tulevien tutkimusten sitten vahvistavan sitä tai heikentävän sen uskottavuutta.

Rotkirch puolestaan sanoo, ettei tämä ole homoseksuaaleja syrjivää, vaan ymmärrys biologiasta auttaa ymmärtämään ihmisen seksuaalisuuden moninaisuutta ja rikkautta. Rotkirchin mukaan tutkimuksen saama vastaanotto johtuu siitä, että Suomessa ihmistieteistä puuttuu poikkitieteellisyys. Hän myös viittaa "pieneen osaan tutkimuskenttää", joka näkee sukupuolen ja seksuaalisuuden etupäässä diskursiivisena ja sosiaalisena konstruktiona.

- Akateemisen sukupuolentutkimuksen edustajat väittävät – ilman empiiristä todistusta – että sukupuoli ja seksuaalisuus eivät merkittävällä tavalla liity biologisiin mekanismeihin ja evoluutioon.

Rotkirch arvioi tällaisen tutkimuksen olevan tälle ryhmälle ongelmallinen, koska se haastaa heidän väitteensä.
Riikka Taavettilta erinomainen näkökulma. Markus J. Rantala & Co. ei ole tieteellisesti todistanut yhtään mitään homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden puolesta. Toki teorioita voi aina pyöritellä, mutta se ei auta asiaa, kun ei ole ns. kovaa dataa eli tässä tapauksessa kiistattomia todisteita siitä, että sikiöaikainen hormoni(epä)tasapaino vaikuttaa ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Tutkimusryhmä ei ole myöskään tuonut esiin mitään uutta, vaan teoria vaikuttaisi olevan kuin suoraan peräisin Simon LeVayltä (1991), joka väitti, että homoilla aivojen INAH 3-alue on pienempi kuin heteroilla. Kävi ilmi, että LeVayn homot olivat kaikki AIDS-potilaita. Toivottavasti Markus J. Rantala & Co. on tehnyt uuden tutkimuksen terveillä miehillä?

Markus J. Rantala väittää myös, että identtisiä kaksosia tutkittaessa kummatkin ovat homoja 50 % todennäköisyydellä. Tämä ei pidä paikkaansa. Oikea luku (metatutkimuksessa, jossa on huomioitu kaikki vastaavat tutkimukset) on 11 %, mikä kielii siitä, että homoseksuaalinen taipumus ei ole synnynnäinen.

Markus J. Rantala ei selvästikään ole perehtynyt aiheeseen, jonka väittää tuntevansa. Mutta tuollaisia "tutkimuspapereita" ja "dosentteja" tehtailevat yliopistot yhteiskunnassa, jossa vallitsee sotatila ja kamppailu ideologisesta hegemoniasta.
Tai sitten tämä näkökulma kiskaisee mattoa alta yhtäläisesti 1) eheytysideologiaa tukevilta ja muiltakin seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttamismahdollisuuksiin uskovilta ja 2) queer-ideologioihin uskovilta. Jälkimmäinen on näkynyt ärhäkkänä kuplintana sosiaalisessa mediassa.
Eheytysideologiaan uskovilta eikä muiltakaan ei-synnynnäiseen ominaisuuteen uskovilta ei löydy mitään vahvaa näyttöä mielipiteelleen. Jumala-kortti on yleisin tai joku lapsuuden trauma. Tällaisten ihmisten pitäisi tuoda esiin konkreettisia hoitokeinoja niin heidän puheilleen olisi edes jotain katetta. Eikä uskovaisetkaan tyhmiä ole, mutta vakaumuksesta on pidettävä kiinni vaikka se vähän sotisikin maalaisjärkeä vastaan. Tiedon puute ei ole koskaan ollut tai ainakaan todella pitkään aikaan ollut syrjinnän syy, vaan joku muu. Mistä sitten johtuukaan että "homo"-sanaa on kiva käyttää haukkumasanana ja että homoksi olettamaa henkilöä on kiva osoittaa sormella?
Helsinkiläinen toimittaja Tiina Tuppurainen kritisoi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005821085.html ) Markus J. Rantalan esittämää teoriaa ja peräänkuuluttaa lähdekritiikkiä.

Tuppurainen katsoo, ettei lähteinä käytetyjä aineistoja voi käyttää butch- ja femme-kategorioihin jakamisen taustana. Tuppurainen myös katsoo, että "stereotyyppisten väitteiden esittäminen vähemmistöryhmistä on haitallista".

Minusta on kuitenkin niin, että asioita ei voi tutkia, jollei ilmiöistä etsitä "ääripäitä", ja jos niiden sisältä ei etsitä yhteyksiä sekä niiden väliltä eroja. Voi olla, ettei enemmistö lesboista tunnistaudu butchiksi tai femmeksi sillä tavoin, että tämä identiteetti olisi merkittävä itselle. Kuitenkin on ihan relevanttia "pakottaa" kysyttävä valitesemaan näistä toinen. Näin saadaan ryhmät, joita tutkia.

Tämä on eri asia kuin yksilön itsemäärittely(oikeude)n yli käyminen.

Esitetty teoria samalla kuvaa taustaa yleiselle seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihtelulle. Heteroudelle ja homoudellekin. Homomiehenä minua ei jostain syystä ärsytä ajatus, että teorian perusteella jotain on kohdallani jäänyt "maskulinisoitumatta" sikiöaikanani.

Minusta esitetty teoria perustuu loogisesti siihen, että sukupuoli ja kaikessa moninaisuudessaan on synnynnäinen ja biologinen asia. Siihenkin liittyvät biologiset ominaisuudet vaikuttavat kaikkeen ulkonäöstä tempperamenttiin. Identiteetti sukupuoleen liittyvine ulottuvuuksineen on biologisten ominaisuuksien päälle vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa elämän myötä kasvava ohut kerros. Kulttuuriin ja identiteettiin liittyvät asiat sitten jossain vaiheessa jossain mitassa palautuvat myös perintötekijöihin.

On toki tarpeen osoittaa teoriasta mahdollisia virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Minusta suuri osa teoriaa kohtaan osoitettua kritiikkiä on kuitenkin sävyltään "näin ei saa olla" -henkistä, ja sen perusteella alettu kaivaa yksityiskohtia, joilla kyseenalaistaa suoranaisesti koko teoriaa. Edelleen, varmasti tarpeen toki haastaa.

Olen myös vahvasti eri mieltä Tuppuraisen esittämästä väitteestä, josta voisi päätellä, että biologiaan liittyvän ymmärryksen kasvaminen ei olisi hyvästä vähemmistöihin kuuluvien asemalle. Esimerkiksi eheytystoiminta on myös yksi syrjinnän muoto, ja nimenomaan siihen biologian tutkimus antaa "kättä pidempää". On siis virheellistä väittää, etteikö biologinen tutkimus poistaisi "homofobiaa".
Setan verkkosivujen blogissa asiaan otettaa kantaa koulutussuunnittelija Marita Karvinen ( https://seta.fi/2018/09/10/femmet-butchit-ja-tutkimuksen-tekemisen-vaikeus/ ) otsikolla "Femmet, butchit ja tutkimuksen tekemisen vaikeus". Kritiikkiä saa "butch-femme -kategorisoinnin perusta", joka hänen mukaansa on heteronormatiivisessa ajattelussa sekä sukupuolen ymmärtämisessä vain binäärisenä. Hän myös katsoo näiden kategorioiden olevan "vahvasti kulttuurisesti tuotettuja ja ajassa muuttuvia".

***

Ongelmaksi Setan viestinnässä nousee syrjinnän muotona tunnetun haitallisen eheytysideologian unohtaminen. Siihen tarvittavaa vastalääkettä ovat biologisten mekanismien parempi ymmärtäminen.
Meneillään oleva julkinen keskustelu toistaa eriasteisen ja -luonteisen asiantuntijuuden tai asiantuntemattomuuden haasteita. Kommunikaatio- ja varmuusaste-erojen ymmärtämisen haastetta.

Markus J. Rantala sanoi jo 6.9. julkaistussa haastattelussa : "Kun tiedettä popularisoidaan, niin siinä usein toimittajatkin joutuvat hieman yksinkertaistamaan näitä, ja senpä takia suosittelenkin, että ennen kuin ihmiset vetävät herneet nenään mistään haastattelusta, niin kannattaa lukea se alkuperäinen tutkimus, missä näihin viitataan"

Heidän kokooma-artikkelinsa alkaa näillä sanoilla, joka on lainaus: "[E]ven the most flexible models have artificial assumptions. […] Therefore, we attempt to treat the same problem with several alternative models each with different simplifications but with a common biological assumption."

Markus J. Rantala on dosentti Turun yliopiston biologian laitoksella. 150 artikkelia, tohtorin väitöskirjat sekä biologiasta että psykologiasta.

Marita Karvista (VTT) kuvaillaan Setan sivuillä näin: "työskentelee Setan koulutussuunnittelijana ja on laajasti perehtynyt sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden kysymyksiin."

Tiina Tuppurainen on toimittaja. Käydessään läpi lähteitä, hän jätti huomioimatta, että butch-femme-artikkelissa todetaan, etteivät kaikki luokittele itseään butch-femme kategorialla. "Percentages vary as to the proportion of nonheterosexual women identifying themselves within the butch/femme categories as opposed to an “androgynous” or “independent” one (Rosario et al., 2009). For instance, when
asked to rate the degree to which women identify as butch/femme, 26% of women rated themselves as equally butch and femme and 73% rated themselves as at least somewhat butch or femme (Loulan & Thomas, 1990)."

Markus J. Rantala on kyllä rohkea mies, kun uskaltaa asettua tässä asiassa ja tällä otteella valokeilaan tämän hetkisessä henkisessä ilmariirissä.
Minua yhä enemmän ihmetyttää, mikä tässä teoriassa aiheuttaa Setan piirissä hermostusta niin kamalasti. Tulkitaanko teoriaa kenties jotenkin yksisilmäisesti. Jotenkin sellaisia(kin) johtopäätöksiä olen tehnyt. On jo aiemmin tiedetty sikiöajan hormonialtistuksen vaikutuksesta seksuaaliseen suuntautuneisuuteen. Ihan kuin haluttaisiin vain jäädä tuohon käsitykseen selvittämättä tarkempia mekanismeja.

Hyvinkin butch/femme -jako voi olla kulttuurinen ilmiö, mutta minusta suljetaan silmät, jos käydään esittämään, ettei sillä olisi yhtymäkohtia biologiaan. Kenties pariutumisen osalta Rantala on mennyt metsään, mutta se on teorian kannalta sivuseikka. Varmasti tällainen täsmentyy jatkossa.

Ja biseksuaalisuus, että se jotenkin olisi tullut mitätöidyksi ja väheksytyksi. Teoriassa kuitenkin haettiin tavallaan ääripäitä.
- naisten kohdalla sikiöajan hormonialtistukseen liittyvä mekanismi voi vetää kahteen suuntaan: tuloksena molemmissa tapauksissa kiinnostus miehiin, mutta toisessa tapauksessa muuten feminisoivaa ja toisessa muuten maskulinisoivaa
- miesten kohdalla samalla mekanismilla suuntia onkin vain yksi

Minusta tässä ratkottiin yhtä mekanismia - ja saatiin kasaan yksi teoria, joka sitten todistuu myöhemmin paikkansapitäväksi tai virheelliseksi. Sen mahdollisesti osoittautuessa paikkansapitäväksi, voi päälle sitten rakentaa uusia teorioita, joissa asian suhde biseksuaalisuuteen ja sukupuoleen tarkentuu.

Jos halutaan kerralla "kaiken teoria", niin taitaisi sukupolvi jos toinenkin vierähtää.
Hmm.. sananvaihto eri toimioiden välillä termeistä butch/femme ainoastaan toistaa nihkeilyä, johon tuntuu törmäävän lähes aina, kun viittaa sellaiseen suuntaan, että seksuaalisuus tai sukupuoli kuuluisivat objektiivisin keinoin selvitettäviin ilmiöihin.

Keskustelu butch/femme jaottelusta arvolatauksineen on analogia ylläolevalle keskustelullemme homo/bi/hetero-lokeroinnista.

Edit: joo meni ketjut sekaisin. Tarkoitin homo/Bi/hetero lokerointia Antti Tuiskuun liittyvässä keskusteluketjussa ..
Keskustelu aiheen ympärillä jatkuu. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005823634.html ) Tuppuraisen kritiikkiin vastaavat nyt Severi Luoto ja Markus J. Rantala. Heidän mukaansa Tuppurainen oli poiminut artikkelin 472 lähdeviitteen joukosta neljä artikkelia, joissa käytettyjä metodeja butch/femme-jakoon sitten kritisoi.

Rantalan ja Luodon mukaan jako on biologisesti pätevä tapa tehdä tiedettä ja ymmärtää yksilöiden välistä vaihtelua, vaikka jokainen lesbo tai tutkija ei kokisi omakseen mainittua "kulttuurista" tapaa ymmärtää lesboutta. He toteavat myös butch/femme-jaon ilmenevän monissa kulttuureissa, ja muistuttavat niiden olevan "yhä osa monien lesbojen identiteettiä – siitäkin huolimatta, että feministit ovat yrittäneet päästä niistä eroon 1960-luvulta lähtien".

Identifioituminen butchiksi tai femmeksi todetaan mallin kannalta toissijaiseksi. Se ei tutkijoiden mukaan muuta kuvattua mekanismia. Tutkijat myös muistuttavat painottavansa tiedeartikkelissa seksuaalisen orientaation kategorioiden muodostamaa jatkumoa, johon kuuluvat myös biseksuaaliset naiset.

EDIT... Yksi asia on myös jäänyt tässä varjoon. Kritiikkiähän esitettiin ajatukselle, että tieto biologisuudesta vähentää syrjintää. Itse muistutan, että etenkin vetää mattoa eheytysideologian alta. Vaan... minä uskon, että itsehyväksyntään auttaa suuresti ja itsesyrjinnän riskiä vähentää merkittävästi ymmärrys siitä, millaiset biologiset mekanismit vaikuttavat siihen, mitä on.
Ja yksi kiinnostava seikka keskustelussa on se, miten miesoletetut vs. naisoletetut ovat vastakkain "kaiken selittävän teorian"

Ja niin, butch/femme asetelma perustuu kulttuuriin, joka vasta nyt alkaa ymmärtämään muita sukupuolia tai mahdollisuuksia näiden representointiin edes mielikuvien tasolla (ja valitettavan usein nämä mielikuvien purku esiintyy kauhukuvana cis-miehisyydelle) tjms...
Jotenkin sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat jäsentyvät minun mielestäni helpommin hahmotettavaksi, jos aihepiirin eroja ei hahmota vastakohtaisuuksina vaan rinnakkaisina ominaisuusryppäinä, joissa on vain hiuksenhienoja lisääntymiseen liittyviä eroja, ja nekin nollien ja ykkösten asemesta liukumia. Vähiten liukumaa on ns. primääreissä sukupuoliominaisuuksissa.

Kun biologiaa tutkitaan, tarvitaan vastapareja. Tämä butch/femme on yhden tarkastelukulman kohdalla sellainen. Olisiko syntynyt pienempi kitinä, jos noiden käsitteiden asemesta olisi käytetty maskuliniinisempi/feminiinisempi -määritelmiä?

Yksilöiden kohdallahan tällaisia leimoja ei tarvita - muuta kuin silloin, kun yksilö haluaa määritellä itsensä leiman alle.
Lisää uusi viesti