Sukupuolivähemmistöjen järjestöt: Nimilakiesitys vahvistaa normeja niiden purkamisen sijaan

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 7

Seta, Trasek, Dreamwear Club ja Translasten ja -nuorten perheet ovat huolissaan hallituksen 19.9. antaman nimilakiesityksen vaikutuksista sukupuolivähemmistöihin. Esityksessä etunimeä koskevien säädösten kohdalla transsukupuolisten, muunsukupuolisten, intersukupuolisten ja transvestiittien tarpeita ei ole otettu huomioon voimassa olevan tasa-arvolain mukaisesti.

Järjestöjen julkaiseman tiedotteen mukaan lakiesitykseen sisältyvä etunimen tiukka sukupuolittaminen on selvässä ristiriidassa muun yhteiskunnassa tapahtuneen kehityksen kanssa. Sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvoinen kohtelu huomioidaan muussa lainsäädäntövalmistelussa ja viranomaistyössä pääsääntöisesti koko ajan entistä paremmin, mutta esitys nimilaiksi on valitettava poikkeus. Järjestöt lähestyivät keskiviikkona lakivaliokuntaa, jonka käsittelyyn lakiesitys on siirtynyt.

Hallituksen esityksen mukaan etunimeksi voidaan hyväksyä etunimi, joka on vakiintunut samalle juridiselle sukupuolelle. Nimen vakiintuneisuutta arvioidaan sillä perusteella, onko nimi jo käytössä nimensaajan kanssa viidellä samaa juridista sukupuolta olevalla elossa olevalla henkilöllä. Sukupuolisäännöstä poikkeaminen olisi mahdollista hakijan sukupuoli-identiteetin perusteella, jos hakija esittää siitä luotettavan selvityksen.

- Poikkeustapaus perustuisi siis aina viranomaisharkintaan eikä olisi henkilön itsensä päätettävissä oleva asia. Nimestä päättävät viranomaiset pannaan arvioimaan sukupuoli-identiteetin aitoutta, mikä ei pitäisi olla heidän tehtävänsä, kritisoi transsukupuolisten potilasjärjestö Trasekin puheenjohtaja Panda Eriksson.

Erikssonin mukaan on suuri riski sille, että päätökset vaihtelisivat siten, että syntyisi tasa-arvolaissa kiellettyä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää syrjintää.

- Jos esitetty harkinta jää lakiin, olisi tärkeää, että laista laaditaan riittävän selkeät soveltamisohjeet, joilla varmistetaan yhdenmukainen viranomaiskäytäntö, toteaa Eriksson.

Järjestöt katsovat, että aikuisten ja lasten tarpeet jätetään huomiotta

Transvestiittien ja transfeminiinien etujärjestön Dreamwear Club ry:n puheenjohtaja Tuija von Konow nostaa esiin lain rajoitukset sekä naiselle että miehelle sukupuolitettujen nimien yhtäaikaisen käytön kiellon.

- Suomessa on suuri joukko transvestiitteja ja muunsukupuolisia, joiden sukupuoli-identiteetti on sekä miehen että naisen. Ruotsin nimilaissa tämä on ollut mahdollista jo vuosia eikä käytäntö ole aiheuttanut ongelmia, von Konow sanoo.

Translasten ja -nuorten perheet ry:n puheenjohtaja Riikka Aapalahti puolestaan toteaa, että laki on ongelmallinen myös translasten kohdalla. Tutkimuksissa on osoitettu, että alle kouluikäinen voi pysyvästi ilmaista kuuluvansa eri sukupuoleen kuin mihin hänet on syntymässä määritelty.

- Tällaiselle lapselle omaa sukupuoli-identiteettiä vastaava etunimi tukee kehitystä ja on tärkeää, että tuo nimen muutos tapahtuu riittävän varhain, käytännössä ennen koulun aloittamista, sanoo Aapalahti

Järjestöt: ollaanko purkamassa vai lisäämässä normeja?

Etunimien sukupuolisidonnaisuutta perustellaan henkilön tunnistamisella ja kansallisella nimiperinteellä. Suomen kielen apulaisprofessori Unni Leino toteaa nimilain perustelujen olevan kaikuja menneisyydestä.

- 1960-luvun lopulla käyttöön otettua henkilötunnuksen sukupuolimerkintää harkitaan poistettavaksi henkilötunnuksesta, mikä vähentää myös nimen ja henkilötunnistuksen ja kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän yhteyttä toisiinsa. Toisaalta nykyinen nimilaki säädettiin vuonna 1945 ja sitä ennen laissa ei säädetty nimen sukupuolen mukaisuudesta mitään, Leino sanoo.

Valtakunnallisen ihmisoikeusjärjestö Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo muistuttaa myös lainsäädännössä edellytettävistä yksilön oikeuksia koskevista reunaehdoista.

- Sukupuoli-identiteetillä ja sukupuolen ilmaisulla on lain takaama oikeutus. Sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvoinen kohtelu on huomioitu muussa lainsäädäntövalmistelussa ja viranomaistyössä pääsääntöisesti koko ajan entistä paremmin. Nimilakiesitykseen sisältyvä etunimen tiukka sukupuolittaminen on selvässä ristiriidassa kaiken tämän kanssa, Tarjamo sanoo.

Järjestöjen mukaan hallituksen esityksen mukainen järjestely ei vähennä tai pura normeja.

- Paras tapa purkaa turhia normeja olisi säätää nimilaki, joka vahvistaisi ihmisten itsemäärittelyoikeutta ja mahdollistaisi etunimen muuttamisen pääsääntöisesti yksinkertaisella ilmoitusmenettelyllä, Tarjamo jatkaa.

Järjestöt toivovat, että maininta samalle sukupuolelle vakiintuneesta nimestä poistetaan, tai ainakaan nimen sukupuolisidonnaisuutta ei tulisi määritellä esityksen kaltaisella mekaanisella tavalla, vaan poikkeamisperusteena olisi yksilön oma ilmoitus.

Dream Wear Club: Oikeus omaan etunimeen, ei takapakkia tasa-arvoon!
Kun molemmilla on sama etunimi
Hallituksen esitys HE 104/2017 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle etu- ja sukunimilaiksi ja laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 8 ja 9 §:n muuttamisesta

7 kommenttia

"Hallituksen esityksen mukaan etunimeksi voidaan hyväksyä etunimi, joka on vakiintunut samalle juridiselle sukupuolelle. Nimen vakiintuneisuutta arvioidaan sillä perusteella, onko nimi jo käytössä nimensaajan kanssa viidellä samaa juridista sukupuolta olevalla elossa olevalla henkilöllä."

Eli uhkaako hallitushölmöily päättää suomalaisen perinteen, eli kokonaan uusien nimien luomisen? Uusia nimiähän ei voi olla vielä ennestään vähintään viidellä.

Lisäksi Suomessa on elossakin olevia ihmisiä, joilla on etunimenä nimi, joka on vakiintunut toisen sukupuolen nimeksi. Tuo juontaa siihen että 1800-luvun kansallisuusaatteen aikaan keksittiin runsaasti uusia suomalaisia uusia etunimiä ja siloin niitä annettiin sekä naisille että miehille - ja vasta myöhemmin ne vakiintuivat enemmän tietyn sukupuolen nimiksi.

Yksi tuollainen keskeinen nimi on Sulo, jota annettiin runsaasti naistenkin nimeksi, etenkin kun se nimenä soveltuu suloisesti naisen nimeksi varsin hyvin ... kunnes sitten ajan myötä Sulo vakiintui miesten nimeksi.

1800-luvulla oli kuitenkin monia Reijo-nimisiä naisiakin. Ja yhä on elossa Janne-, Erkki-, Pentti- tai Mika-nimisiä naisia, koska 1900-luvun alussakaan nuokaan eivät olleet vakiintuneet yksinomaan miesten nimiksi. Mika on myös kansainvälisesti myös naisen nimenä käytössä, kuten myös esim. Kim-nimi on yleisesit maailmassamme sekä naisten että miesten nimenä.

Samat nimet voivat olla perinteisesti eri sukupuolten nimiä ihan naapurimaissakin.
Kari ja Janne:han ovat Norjassa ja Tanskassa perinteisesti naisten nimiä.

Tuollaisia kansallisuusaatteen peruja tai muuten sukupuolineutraaleja nimiä on tai on ollut runsaasti, etenkin ljonnosta ammennettuina niminä, myös mm. Airut, Ariel, Alvi, Anis, Armi, Auni, Aurinko, Eeli, Ensi, Hanne, Hille, Ilo, Kaino, Kuu, Kuura, Lahja, Liekki, Lumi, Lumo, Ly, Misa, Muisto, Myrsky Nikita, Oiva, Oma, Puro, Ru, Runo, Ruska, Ruu, Salama, Soini, Sointu, Soma, Sävel, Tuisku, Tuovi, Utu, Varma, Venni, Vieno jne.

Silti sukupuolineutraalit nimet eivät ole nykyajan keksintöä, eikä edes buumia, vaan niitä oli tosiaan 1800-luvulta 1900-luvun alkuun jopa enemmänkin - Tuolloin sukupuolinautraali nimi annettiin vuosittain jopa 4000 suomalaiselle, kun nykyisin reiilusti alle 1000:lle.
Juuri uusilla nimillä on historiassa tyypillistä se, että niitä käytetään sekä naisten että miesten niminä ja sitten ne vakiintuvat ajan saatossa enempi tietylle sukupuolelle.

Yhdistelmänimien osalta, keneltä se nyt muka olisi mitenkään millään lailla oikeasti pois, jos joku kokee omaksi nimekseen esim. Sauli-Silvia tai Siivi-Sami tai Maria-Kristian ?

Kommenttia muokattu: 18.10.2017 klo 22:19
Jos tulkitsen esitystä oikein, ei uusien nimien luomiseen olla rakentamassa esteitä. Kuten tuossa lainatussa tekstissäkin todetaan, arvioitaisiin nimen sukupuolittumisen vakiintuneisuutta tietyn esiintymismäärän kautta - ja se sitten "lukitsisi" nimen sukupuolisuuden. Ainakin noin mekaanisena tällainen on mielestäni turhaa sääntelyä.

Nimien sukupuolittumisesta ja yhdistelmänimien muodon rajoittamisesta kiinnipitäminen lainsäädännössä on ehkä yritys rajoittaa vanhempien toimintaa, lapsen edun nimissä. Minusta on hyvinkin perusteltua, että vastasyntyneelle ei voida antaa vaikkapa nimeä Keijo-Annikki, mutta aikuisen (ja nuoremmankin) kohdalla nimen vapaa valinta pitäisi sallia oma halu riittävänä perusteena.