Guido Westerwelle on kuollut tänään perjantaina 54-vuotiaana Kölnissä. Hän oli vuosina 2009-2013 Saksan ulkoministerinä. Hän oli ensimmäinen avoimesti homo ministeri Saksan hallituksessa. Vuosina 2009-2011 hän oli myös Merkelin varamies, toisin sanoen Saksan varakansleri. Hän sairasti vuodesta 2014 alkaen pahanlaatuista leukemiaa. Westerwellen puoliso, Michael Mronz, toimii urheilun alalla johtotehtävissä. Westerwelle ja Mronz solmivat rekisteröidyn parisuhteen vuonna 2010.
Westerwellelle tehtiin viime vuonna luuydinsiirto, mutta se eí kunnolla onnistunut hylkimisreaktioiden takia. Hän on ollut sairaalahoidossa viime marraskuusta alkaen. Hän kirjoitti kirjan taistelustaan sairautta vastaan.
Westerwelle oli koulutukseltaan asianajaja. Hän liitttyi Saksan liberaaliseen puolueeseen FDP:hen (Freie demokratische Partei) vuonna 1980. Hän oli perustamassa Nuorten liberaalien ryhmää. 1990-luvulla hän oli liberaalien pääsihteerinä. Vuosina 2001-2011 hän oli liberaalien puoluejohtaja, ja puolue sai suuren vaalivoiton vuonna 2009. Äänimäärä oli 14,8% ja sen seurauksena hän päätyi ulkoministeriksi Merkelin hallitukseen.
Westerwellen homoudesta esiintyi tietoja jo 1990-luvulla, mutta vasta vuonna 2004 hän oli valmis tunnustamaan asian julkisesti. Voimaa ehkä tuli siitä, että Berliinin pormestarina tunnettu Klaus Wowereit (sosdem) oli tullut kaapista 2001 ja Hampurin paikallinen voimamies Ole von Beust (kristillisdemokraatti) vuonna 2003. Parlamentissa oli jo käyty ilkeää keskustelua Westerwellen käsilaukusta. Sosialidemokraattien ryhmän johtaja Müntefering lausui parlamentissa 2003: "Kun kuulen herra Westerwellen äänen, näen rouva Tatcherin heiluttamassa käsilaukkuaan". Westerwelle reagoi nopeasti, tarttui naapurikansanedustajan laukkuun ja piti sitä korkealla. Münterfering: "Tuota olen epäillytkin". Westerwelle: "Ei, Te tiesitte sen". Koko parlamentti hihkui huvittuneena, kertovat pöytäkirjat. Muuten: viisi vuotta myöhemmin Münteferingin tytär ilmoittautui julkisesti lesboksi. Heinäkuussa 2004 Westerwelle saapui Merkelin 50-vuotispäiville mieskumppanin kanssa. Spiegel teki ison jutun. Westerwellen PR-neuvonantajat olivat jo pidempään yrittäneet salata hänen homoseksuaalisuuttaan ja kuvanneet hänet reippaaksi poikamieheksi.
Jo Adenauerin aikana epäiltiin homoksi ulkoministeri Heinrich von Brentanoa, mutta asia jäi vain otaksumaksi. Siihen aikaan homoseksuaalisuus oli vielä ankarasti rangaistavaa.
Ulkoministerinä Westerwelle joutui tilanteisiin, joissa oli kohdattava homofobisten hallitusten edustajia. Aluksi puoliso oli mukana joillakin virallisilla vierailuilla, mutta myöhemmin Westerwelle matkusteli yksin. Vuonna 2013 Westerwelle menetti ulkoministerin paikan, kun vaaleissa oli tullut liberaaleille rökäletappio.
Hlbti-asioiden ajamisessa Westerwelle oli hyvin pidättyväinen, ja sen vuoksi häneen suhtauduttiin hlbti-piireissä melko viileästi. Merkelin hallitus yritti pitkään pitää homoliitot alempiarvoisina. Sama linja tuntuu jatkuvan edelleen, mutta perustuslakituomioistuin on näinä vuosina tehnyt useita päätöksiä, joilla on saatu lisää tasa-arvoa.