Elokuun alussa pidettiin Amsterdamissa kolmipäiväinen konferenssi LGBTI ALMS 2012, jossa teemana olivat homoarkistot, -kirjastot ja -museot sekä erityiskokoelmat. Järjestäjänä oli IHLIA eli Internationaal homo/lesbisch Informatiecentrum en Archief. Se on Euroopassa suurin alan arkisto. IHLIA on Amsterdamin kaupunginkirjaston alaisuudessa.
Konferenssin tarkoituksena oli kehittää erilaisten HLBTI-arkistojen yhteistyötä ja luoda yhteyksiä sekä vaihtaa kokemuksia. Pitemmän tähtäimen tavoitteena on, että jo 2020-luvulla kaikissa maissa kaupunkien kirjastoissa ja kansallisissa arkistoissa löytyy HLBTI-historiaa ja kulttuuria koskevaa materiaalia, ja se elämänalue tunnustetaan osaksi kansallista ja eurooppalaista kulttuuria.
Kolmipäiväisessä konferenssissa oli yli 120 osallistujaa, pääasiassa Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Australiasta. Konferenssipuheenvuoroissa esiteltiin eri maiden arkistojen toimintaa, taloudellisia kysymyksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Valtio tai kaupunki tukee homoarkistoja mm. Berliinissä, Münchenissä ja Amsterdamissa.
Konferenssin yhteydessä esiteltiin OpenUp-projekti, jossa eurooppalaista kirjallista HLBTI-materiaalia kerätään nettiin digitoituna.
http://www.ihlia.nl/english/english/english_home/OpenUpENG
Suomen tilanne
Suomen tilanteesta kertoi tutkija Tuula Juvonen. Juvonen on tutkinut tamperelaista homoelämää ja kuvaa sitä kirjassaan ”Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia” (2002). Juvonen kertoi, että vielä 1990-luvulla HLBTI-ihmisten tietoisuus oman historiansa merkityksestä oli heikkoa. Vain yksi kansallinen laitos tunsi kiinnostusta homojen historiaan. Suomalaisen kirjallisuusseuran kansanrunousarkistoon alettiin vuodesta 1993 alkaen kerätä muistikuvia homoista ja homona elämisestä. Missään muussa museossa tai arkistossa materiaalia ei luokiteltu HLBTI-hakusanojen mukaan.
Vähitellen kuitenkin vanhempien homojen ja lesbojen keskuudessa kiinnostus oman historian tallentamiseen alkoi herätä, ja kysyttiin: eikö meilläkin voisi olla homo/lesbomuseo. Tutkija Tuula Juvonen kävi 1998 Hollannissa konferenssissa, jonka aiheena olivat lesboarkistot. Suomessa ei kuitenkaan silloin vielä poliittinen tilanne ollut sellainen, että tällaisen arkiston tai museon luominen olisi ollut mahdollista. Rekisteröityä parisuhdettakaan ei saatu lainsääädännössä vielä silloin läpi. Suomalaiseen järjestelmään ei myöskään kuulu hyväntekeväisyys ja lahjoitukset tällaiselle laitokselle, koska sellainen koetaan valtion asiaksi.
Sen jälkeen, kun rekisteröity parisuhde oli saatu, tilanne oli muuttumassa, ja Tampereella Työväen museo Werstas alkoi osoittaa vihreää valoa. Yksityisiltä ihmisiltä ei ollut mitenkään helppoa saada sinne esinelahjoituksia. Ensimmäinen yksityinen, isompi lahjoitus on vuodelta 2003. Vuonna 2005 pystyttiin jo avaamaan ensimmäinen pieni näyttely: ”Vaarin paketti ja sateenkaarinappi”. Siinä yhteydessä käynnistettiin myös kirjoituskilpailu ”Näkymättömästä näkyväksi”, jolla etsittiin omakohtaisia kuvauksia HLBTI-ihmisten elämästä. Vaikka kirjoituksia tuli vain 18, niissä on kuitenkin ainutlaatuista omaelämäkerrallista aineistoa.
Tv:n Homo-Suomen historia –sarja esitettiin ensi kertaa vuonna 2005 ja vuonna 2007 oli Vantaan museossa Sateenkaari-Suomi –näyttely. Siihen liittyi laaja näyttelykirja ja web-sivut homohistoriasta.
Näin on päästy hyvään alkuun. Työväen museon homokokoelmasta saa kuvan nettisivulta www.arjenhistoria.fi (hakusanalla LHBT). Ensi vuonna, kun Pirkanmaan Seta viettää juhlavuotta, on jälleen odotettavissa näyttely.
Konferenssissa esiteltyjä homomuseoita ja arkistoja
http://lgbtialms2012.blogspot.nl/