Gaetano Donizetti: Lucia di Lammermoor
Lucia - Dame Joan Sutherland
Dame Joanin omistuskirjoituksella varustettu kuva allekirjoittaneelle.
Dame Joan Sutherland (7.11.1926 - 10.10.2010)
Tuskin kellään toisella aikamme laulajalla on ollut yhtä taukoamaton ja loistelias ura kuin australialaisella sopraanolla Joan Sutherlandillä. Häntä on kuvailtu sanoin "La Stupenda", "Koloraturwunder" tai "The Incomparable", ja hänen uransa kestikin yli 40 vuotta. Kansainvälisestä maineesta huolimatta, useista ympäri maailmaa saaduista kunnianosoituksista (vuonna 1979 Kuningatar Elizabeth II antoi hänelle tittelin Dame of the British Empire) huolimatta, Joan Sutherland on säilynyt täysin tavallisena ihmisenä, hyvin luonnollisena ja sympaattisena.
Sutherland on ollut näyttämöllä vuodesta 1947 lähtien. Sydneyssä hän lauloi pääosan Henry Purcellin oopperassa "Dido and Aeneas", tätä seurasivat G.F.Händelin oopperan "Samson" ja Eugene Goossensin oopperan "Judith" esityksissä. Hänen uransa Euroopassa alkoi Lontoossa vuonna 1952 (mukaan lukien Georgetten rooli Giacomo Puccinin oopperassa "Il Tabarro" jota esitettiin Royal College of Musicissa) ja samana vuonna hän myöskin teki debyyttinsä Covent Gardenin Kuninkaallisessa oopperassa W.A.Mozartin "Taikahuilun" ensimmäisen naisen roolissa. Ennen esiintymistään Lontoon hyvin kriittisen yleisön edessä Giuseppe Verdin oopperan "Un Ballo in Maschera" Ameliana, hän lauloi Verdin oopperan "Aida" papittaren roolin, sekä Clotilden roolin Vincenzo Bellinin oopperassa "Norma" (Normana oli legendaarinen Maria Callas). Jo näin varhaisessa vaiheessa uraansa tämä poikkeuksellisen lahjakas sopraano osoitti tulkintansa ja äänensä laajuuden W.A.Mozartin "Le Nozze di Figaro" -oopperassa, mutta hän joutui odottamaan vielä vuoden seuraavaa pääosaansa, odotteluaikanaan hän lauloi Valvojan roolin Richard Straussin "Elektra":ssa, Lady Richin roolin Benjamin Brittenin "Gloriana":ssa, Frasquitan roolin Georges Bizet'n "Carmen":issa ja Helmwigen roolin Richard Wagnerin "Die Walküre":ssä Covent Gardenissa sekä Covent Gardenin solistikunnan tekemillä kiertueilla. Vuonna 1954 hänen tärkeimmät roolinsa olivat Aida ja Agathe, lisäksi hän yhä esiintyi pienemmissä rooleissa kuten Woglinde ja Waldvogel. Yllättävää kyllä tämä sopraano jonka taidot sekä lahjat jo pitkään olivat osoittaneet suuntautumista kohti koloratuuria, esiintyi alun perin Jacques Offenbachin "Les Contes de Hoffmann":issa, ei Olympian roolissa, vaan Antoniana ja Giuliettana; vasta 15 vuotta myöhemmin (Seattlessa vuonna 1970) hän lauloi tämän Offenbachin oopperan kaikki neljä naisroolia - tätä seuraavana vuonna nämä roolit myöskin taltioitiin DECCA levy-yhtiön toimesta kokonaislevytyksiksi.
Micaëla, Pamina, Eva (Richard Wagner: "Die Meistersinger von Nürnberg"), Alcina, Gilda, Desdemona, Jennifer (Michael Tippett'in "Midsummer Marriage":n kantaesityksessä), Madame Lidoine (Francis Poulenc: "Dialogues of the Carmelites") olivat Joan Sutherlandin muita Lontoossa olleita tärkeitä esiintymisiä. Tämän lisäksi hän lauloi myös Madame Herzin osan 1957 W.A.Mozartin oopperassa "Der Schauspieldirektor" Glyndebournen musiikkijuhlilla. Vuodesta 1958 tuli siinä mielessä tärkeä, että silloin nähtiin hänen ensimmäiset esiintymisensä Iso-Britannian ulkopuolella. Esimerkiksi Vancouverissa hän lauloi Donna Annan roolin Günther Rennertin produktiossa W.A.Mozartin oopperasta "Don Giovanni". Käänteentekevä kohta hänen uralleen tuli helmikuussa 1959 kun hän lauloi Lucian osan Gaetano Donizettin oopperassa "Lucia di Lammermoor", produktion ohjasi Franco Zeffirelli ja kapellimestarina toimi Maestro Tullio Serafin, jonka nimi liitetään tiiviisti yhteen Maria Callaksen ja tämän uran kanssa. Joan Sutherlandistä tuli oopperataivaan uusin tähti kirjaimellisesti yhdessä yössä. Lisäksi kukaan toinen laulajatar ei ole pitänyt tätä erittäin vaativaa roolia 30 vuoden ajan, vielä vuonna 1988 häntä kuultiin Luciana Barcelonassa.
Vuonna 1959 DECCA levy-yhtiön tuottajat huomasivat uuden äänellisen ihmeen syntyneen, ja he tekivät Joan Sutherlandin kanssa sopimuksen yksinoikeudella. Siitä lähtien hänen säännölliset levytyksensä ovat taltioineet kaikki hänen uransa tärkeimmät vaiheet, aina alkaen tupla-CD:stä "The Art of the Prima Donna" joka sisältää kattavan otoksen italiankielisestä dramaattisesta koloratuurirepertuaarista. G.F.Händelin "Rodelinda", Violetta, Elvira Bellinin "I Puritani":ssa ja Amina Bellinin "La Sonnambula":ssa seurasivat. Tämä australialainen sai yhä suuremmaksi kasvavaa mainetta kansainvälisesti, sillä Malibranin, Grisin ja muiden 19.vuosisadan suurten primadonnien traditioon liittyvät sopraanot olivat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Hänen äänensä potentiaali huomioonottaen, oli vain ajan kysymys koska hän tekisi debyyttinsä Milanon Teatro alla Scalassa. Vuonna 1961 hän esiintyi siellä Giacomo Meyerbeerin oopperan "Les Huguenots":n Marguerite de Valois'n roolissa (muina solisteina Franco Corelli, Giulietta Simionato, Nicolai Ghiaurov ja Fiorenza Cossotto), sekä Gioacchino Rossinin oopperassa "Semiramide". 1962 hän oli kiitelty ja ylistetty Yön kuningatar Covent Gardenin "Die Zauberflöte":n produktiossa, kapellimestarina Otto Klemperer, ja seuraavana vuonna hän lauloi Cleopatran roolin G.F.Händelin "Giulio Cesare" oopperassa Sadler's Wells teatterissa. Lisäksi hän oli oopperaseurueen kanssa kiertueella Australiassa vuosien 1965 ja 1974 välillä.
Siihen mennessä Joan Sutherland oli laulanut aikansa tunnetuimpien oopperakapellimestarien johdolla: John Barbirolli, Vittorio Gui, Erich Kleiber, John Pritchard (joka johti hänen ensimmäisen "Lucia di Lammermoor":in kokonaislevytyksen), Raymond Leppard, Nello Santi, Antonino Votto sekä monia muita. He kaikki kiittelivät Sutherlandin musikaalisuutta, hänen eläytymistään rooliinsa sekä roolitulkintaa, sekä hänen taiteellista lahjomattomuuttaan, vaikkakin jotkut, jotka eivät tunteneet häntä, pelkäsivät häntä juuri näiden seikkojen vuoksi, sillä ammattitaito oli hänelle kaikkein tärkein asia koko uran ajan. Vuodesta 1963 eteenpäin hän työskenteli lähes yksinomaan aviomiehensä kapellimestari Richard Bonyngen kanssa. Richard Bonynge suunnitteli huolella Sutherlandin uraa. Hyvin lupaavat laulajat/äänet usein "palavat loppuun" kansainvälisessä oopperatyössä, ja Lontoossa Lucian roolissa saadun menestyksen jälkeen ähänelle tarjottiin mm. Lady Macbethin roolia useiden raskaiden dramaattisten roolien ohella, mutta laulajatar ja hänen jatkuva (musiikillinen) kumppaninsa ja säestäjänsä keskittyivät rooleihin jotka ovat taanneet pitkän uran. Sutherland lauloi ensimmäisen Normansa Vancouverissa vuonna 1963. Kuka toinen sopraano on kyennyt pitämään tämän huippuvaikean ja vaativan roolin repertuaarissaan neljännesvuosisataa?
Pian Sutherland-Bonynge -kaksikko saattoi tehdä omat oopperavalintansa maailman johtavissa oopperataloissa. Vuonna 1965 he esittivät Charles Gounod'n "Faust":in Philadelphiassa, vuonna 1966 he jatkoivat Gaetano Donizettin "La Fille du Régiment":illa Lontoossa ja seuraavana vuonna Leo Délibes'n oopperalla "Lakmé" Seattlessa, samana vuonna hän lauloi Joseph Haydnin "Euridicen" Wienin musiikkijuhlilla. Hänen kasvavan repertuaarinsa perusrooleihin hän lisäsi unohdettuja oopperoita, oopperoita joiden vaativa päärooli oli vihdoinkin saanut arvoisensa tulkitsijan: Gaetano Donizettin "Maria Stuarda" (1971 San Franciscossa), sekä "Lucrezia Borgia" (1972 Vancouverissa), Rosalinde Johann Straussin "Die Fledermaus":issa ja Jules Massenet'n "Esclarmonde" (1973 ja 1974 San Franciscossa), Giuseppe Verdin "Il Trovatore":n Leonora (1975 San Francisco), Franz Lehar:in "Die Lustige Witwe" (1976 Vancouverissa), Giacomo Puccinin "Suor Angelica", Jules Massenet'n "Le Roi de Lahore":n Sita (1977 Sydneyssä ja Vancouverissa), W.A.Mozartin "Idomeneo":n Electra ja Giuseppe Verdin "I Masnadieri":n Amalia (1979 ja 1980 Sydneyssä). Vuonna 1980 hän vuorotteli yhdysvaltalaisen sopraanon Beverly Sillsin kanssa Rosalinden ja Adelen rooleissa San Diegossa Johann Straussin operetissa "Die Fledermaus". San Diegossa hän myös esiintyi vuonna 1983 Francisco Cilea:n oopperassa "Adriana Lecouvreur", ja vuonna 1984 hän lauloi Gaetano Donizettin "Anna Bolena":n nimiroolissa ensimmäisen kerran Torontossa. Sutherlandin viimeinen uusi näyttämörooli oli Ambroise Thomas'n oopperan "Hamlet" Ophelian rooli (1985 Torontossa).
Katso Joan Sutherlandin kaikki roolit
Musiikkimaailma saa kiittää paljosta Joan Sutherlandiä, hän herätti henkiin monia oopperoita täydellisestä unohduksesta, ei vain italiankielisen bel canton alueella, vaan myös ranskalaisen repertuaarin alueella. Onneksi lähes koko hänen repertuaarinsa on olemassa tallennettuna jälkipolville aikamme johtavien solistien kera. Näihin Sutherlandin vakisolistikumppaneihin kuuluivat mm. Luciano Pavarotti, Plácido Domingo, Giacomo Aragall, Sherrill Milnes, Ingvar Wixell, sekä yhä uudelleen ja uudelleen yhdysvaltalainen mezzosopraano Marilyn Horne jonka kanssa Sutherlandillä oli hyvin läheinen taiteellinen ystävyys, (Richard Bonyngen löytö) Huguette Tourangeau, Montserrat Caballé, sekä useat muut. Vain harva Sutherlandin laulama rooli on tallennettu pelkästään äänilevylle. Näitä rooleja, joita hän ei koskaan näyttämöllä esittänyt, on mm: Giacomo Puccinin "Turandot":in nimirooli, Vincenzo Bellinin "L'Elisir d'Amore":n Adina, Franco Leonin "L'Oracolo":n Ah-Joe ja viimeisimpänä G.F.Händelin "Athalia":n nimirooli.
Dame Joan Sutherland jätti jäähyväiset oopperanäyttämöille vuonna 1990: Sydneyssä Australiassa hän esiintyi Giacomo Meyerbeerin "Les Huguenots":in Marguerite de Valois'n roolissa, sekä Lontoossa samana vuonna Johann Straussin "Die Fledermaus":in suuressa juhlakohtauksessa hän lauloi sekä Luciano Pavarottin kanssa dueton, että esiintyi yksin.
Oman aktiiviuransa päättymisen jälkeen Joan Sutherland on ollut hyvin avulias nuoria lahjakkaita laulajia kohtaan, hän on toiminut lukuisien laulukilpailujen tuomaristossa, ja hänen nimeään kantava säätiö toimii Australiassa.
Dame Joan kuoli sunnuntaina 10. lokakuuta 2010 Sveitsissä pitkällisen sairauden jälkeen.