Yksin 1900-luvun hienoimmistsa laulujen tulkitsijoista, ranskalainen baritoni Gérard Souzay kuoli tiistaina kotonaan Cap d'Antibes'ssa Ranskassa 85 vuotiaana.
Souzay esiintyi säännöllisesti oopperassa, New York City Opera ja Metropolitan Operassa. Hänen tavaramerkkinsä oli nimenomaa laulujen esittäminen, eikä ainoastaan ranskalaisten säveltäjien laulujen. Hänen yli 750 levytystään sisältävät mm. Schumannin, Schubertin ja hugo Wolfin lauluja.
Vaikkakin Souzayn opettaja oli suuri ranskalainen laulaja Pierre Bernac, niin häntä kiusasi se, että häntä kutsuttiin Bernacin seuraajaksi. Souzay sanoikin tuohon: "en ole Pierre Bernacin kaltainen, hänellähän ei ollut edes kunnon ääntä."
Gérard Souzayllä sensijaan oli kunnon ääni, ei mitenkään valtaisa, mutta hyvin rikas väriltään ja sävyltään, notkea ja aistillinen ja viehättävä. Hän ei koko uransa aikana tahtonut olla tunnettu vain ranskalaisena laulajana, vaan hänet tunnettiinkin paremmin saksalaisen baritonin Dietrich Fischer-Dieskaun aikalaisena, sekä "saksalaisena" baritonina. Fischer-Dieskau erikoistui tarkoin suunnitelluihin esityksiin kun Souzay oli lähinnä eräänlainen nautiskelija joka reagoi musiikkiin ja antoi musiikin viedän hänet mennessään aivan uusiin suuntiin konserteissaan.
"Toivoisin osaavani laulaa ranskalaisia lauluja yhtä hyvin kuin Souzay laulaa saksalaisia Liedejä," Dietrich Fischer-Dieskau kerran totesi.
Souzay opiskeli Pariisin konservatoriossa vuosina 1940-1945 Bernacin, Claire Croizan ja Vanni Marcoux'n johdolla. Hänen oopperauransa alkoi vasta 1960 kun hän teki debyyttinsä Aix-en-Provencessa Henry Purcellin "Dido and Aeneas":issa, mutta siihen mennessä hän oli jo saanut mainetta konserttisolistina sekä levyttävänä taiteilijana. Hän oli koko uransa uskollinen säestäjilleen, Jacqueline Bonneau'lle ja Dalton Baldwinille.
Viime vuosina Souzay toimi opettajana, sekä University of Texasissa ja mestarikursseilla, sekä oli hyvin varteenotettava taidemaalari. Hän myöskin työskenteli levytystensä uudelleenjulkaisuiden, niiden valitsemisen ja remasteroinnin parissa. Hänen viime päivänsä kuluivat valikoidessa Beethovenin lauluja CD:tä varten.
"Musiikki yksinkertaisesti merkitsee paljon minulle, ja tunnen hyvin voimakkaasti silloin kun laulan," Souzay kerran sanoi. "Joskus laulaessani tärisen. Mutta ei vain siksi että rakastan sitä mitä teen, vaan siksi että musiikki liikuttaa minut luitani myöden."
(Lähde: New York Times, 19.08.2004)