Oopperalaulajatar Anna Moffo, joka tuli tunnetuksi niin kauneudestaan kuin laulustaan, on kuollut. Metropolitan Opera vahvisti asian perjantaina 10.03.2006.
Anna Moffo hurmasi katsojia televisiossa "Bell Telephone Hour"-ohjelmissa, kuten myös Yhdysvaltojen ja Euroopan oopperataloissa 1950-luvun lopulta lähtien, mutta hänen uransa päättyi kun hän oli vasta nelissäkymmenissä. Tuolloin hänen äänensä oli vain varjo siitä mitä se joskus oli ollut.
Moffo teki debyyttinsä Puccinin oopperan "Madama Butterfly" Cio-Cio-Sanin roolissa 1955 televisioproduktiossa, jonka ohjasi hänen tuleva miehensä Mario Lanfranchi. Muita hänen varhaisia esiintymisiään olivat Norina Donizettin "Don Pasquale":ssa Spoleton musiikkijuhlilla 1955 ja Zerlina Mozartin "Don
Giovanni":ssa 1956 Aix-en-Provencen musiikkijuhlilla Ranskassa.
Hän teki debyyttinsä Yhdysvalloissa vuonna 1957 Lyric Opera of Chicagossa Mimì:n roolissa Puccinin "La Bohème":ssa, tätä seurasi debyytti Metropolitan Operassa 14.11.1959 Violettana Verdin "La Traviata":ssa.
The New York Timesin Harold C. Schonberg on kirjoittanut että Anna Moffon työskentely "näyttää yhä aavistuksen epävastmalta." Mutta hän kirjoitti myös että Moffolla "on varsin kaunis ääni", ja että hän on "yksi kauneimmista naisista koskaan oopperatalon lavalla."
Useat klassisen musiikin levytykset joissa Moffo oli mukana, saivat Grammy-palkinnon vuosien varrella. Niiden joukossa mm. 1962 hän sai parhaan klassisen vokaalisolistin palkinnon levystään "A Verdi Collaboration", ja uudelleen samassa kategoriassa vuonna 1972 levystä "Songs of Debussy".
Lisäksi Moffo esiintyi muutamassa elokuvassa, mm. "Austerlitz" vuodelta 1960. Elokuvan ohjasi ranskalainen elokuvaohjaaja Abel Gance, sekä "The Adventurers" vuodelta 1970.
Anna Moffon viimeinen säännöllinen esiintyminen Metropolitan Operassa oli Violettan roolissa 16.03.1976, tuolloin hän oli nelissäkymmenissä. The Timesin kriitikko Donald Henahan kirjoitti että Moffon ääni "oli muuttunut korjaamattoman huonoon suuntaan jo jokunen näytäntökausi aikaisemmin,"
eikä ole juurikaan siitä parantunut. Hän palasin Metropolitanin lavalle vielä kerran Robert Merrillin kanssa laulaakseen Metropolitanin satavuotisjuhlagaalassa 22.10.1983.
Vuonna 1977 The Times julkaisi varsin pitkän henkilökuvan Anna Moffosta, ja siinä hän sanoi, että häntä yksinkertaisesti vietiin liian lujaa uran alkuvaiheissa. "Työskentelin aivan liikaa, ja matkustin aivan liikaa," hän sanoi. "Jouduin mukaan televisioon, elokuviin, sen kaltaisiin juttuihin. Psykologisesti ajateltuna olin epätoivoinen, aina poissaoleva, aina yksin. Mutta luullakseni en laulanut kovinkaan huonosti, kunnes saavutin sen pisteen että olin vain yksinkertaisesti liian väsynyt kaikkeen."
Anna Moffo syntyi 27.06.1932, hän opiskeli Curtis Institute of Musicissa Philafelphiassa, sekä Italiassa Fulbright stipendiaattina.
(Lähde: San Francisco Chronicle 10.03.2006)