Suomalaiset solistit ovat saaneet kehuja Bernin oopperassa, jossa sai 3. helmikuuta ensi-iltansa Aulis Sallisen ooppera Kullervo Dieter Kaegin ohjauksena. Kullervon nimiroolissa esiintyi Gabriel Suovanen, Kimmon roolissa Jyrki Anttila, Kalervon roolissa Esa Ruuttunen ja Äidin roolissa Anna-Lisa Jakobsson. Sepän nuorena rouvana oli Rita Ahonen (Riitta-Maija Ahonen) ja Sokeana laulajana Jeremias Erkkilä. Muissa rooleissa lauloivat Gabriela Palikrusheva, James Elliott, Joef Wagner, Susannah Haberfeld, Angel Petkov ja Ovalvo Ivanov.
Neue Zürcher Zeitung toteaa arviossaan: ”Ensiesitykseen saadut suomalaisäänet olivat suurenmoisia. Gabriel Suovanen on synnynnäinen Kullervon tulkitsija; sävykkäällä, tarvittaessa väkevällä äänellään ja verrattomalla näyttämöllisellä läsnäolollaan hän onnistui ylittämään paikoitellen pauhaavan orkesterin. Loistavia olivat myös Jyrki Anttila taipuisine tenoreineen nuoruudenystävä Kimmon roolissa, Anna-Lisa Jakobsson Äidin roolissa ja Esa Ruuttunen Isän roolissa.”
Berniläinen Der Bund kertoo arviossaan, että erinomainen miehitys ei jättänyt toivomisen varaa. ”Gabriel Suovanen dominoi tapahtumia väkevällä roolityöllään, osoitti ainutlaatuista läsnäoloa ja hallitsi näyttämöä voimakkaan täyteläisellä ja notkealla äänellään. Äänekkäät ja pitkät aplodit kuuluivat aivan erityisesti hänelle, mutta yhtä lailla kaikille muille suomalaisen oopperan luottolaulajille: Jyrki Anttilalle arkana ystävänä Kimmona, Anna-Lisa Jakobssonille avuttomana äitinä läpitunkevine suruineen, Esa Ruuttuselle Kullervon illuusionsa menettäneenä isänä, Rita Ahoselle, joka näkee rakkautta etsivässä miehessä vain omien halujensa kohteen, ja Jeremias Erkkilälle, jonka balladista tuli oikea show.”
Berner Zeitung kirjoittaa, että juuri erinomaiset solistit tekivät esityksestä elämyksen. ”Ennen kaikkea Gabriel Suovanen. Paholaismainen pilke hänen silmäkulmassaan sopi erinomaisesti vihamieliselle ja kostonhalun riivaamalle Kullervolle. Hänen monipuolinen, tumma baritoninsa kannatteli vuonna 1992 Los Angelesissa kantaesitetyn oopperan tarttuvaa ja melodista musiikkia. Myös Jyrki Anttila oli vakuuttava Kimmona ja muodosti kirkkaalla ja lämpimällä tenorillaan Kullervon vastakohdan. Suovanen ja Anttila eivät ole vain laulajia, vaan myös koskettavia ja monisärmäisiä esiintyjiä.”
Myös Die Südostschweiz pitää pääsolisteja vakuuttavina: ”Gabriel Suovanen sopi loistavasti päärooliin, Jyrki Anttila lauloi Kimmon roolin lämpimästi säteilevällä tenorillaan, ja Anna-Lisa Jakobsson lauloi Äidin roolin intensiivisesti ja koskettavasti, vaikkakin pienin rajoituksin volyymin suhteen.”
Zürichissä ilmestyvä Tages Anzeiger kertoo niin ikään Sallisen synkeän oopperan loistavasta vastaanotosta. Lehti kehuu suomalaisesiintyjien vokaalista väriä ja nostaa erityisesti esiin Gabriel Suovasen. Lehden mukaan suomalaiselle musiikille tyypillinen melankolia on teoksessa suoraa ja kiertelemätöntä. ”Tunteet ovat suuria, mikä osaltaan selittänee suomalaisen oopperan hämmästyttävää menestystä viime vuosikymmeninä.”
(Suomen Kansallisooppera, lehdistötiedote 27.02.2006)