Yön kuningatar - Anna-Kristiina Kaappola
©Suomen Kansallisooppera
(Kuvaaja: Heikki Tuuli)
Suomen Kansallisooppera on tuottanut jälleen kerran uuden tuotannon klassikkojen klassikosta: Mozartin Taikahuilusta. Ohjaaja Jussi Tapola on siirtänyt teoksen suomalaiskalevalaiseen metsään. Ensialkuun idea kuulostaa hyvin hämärältä että mitähän tästä oikein tulee.
Heti alun käärmekohtauksesta alkaen voidaan todeta että tuotannon tekijöiltä on karannut mopo käsistä ja tuotanto on suunnattu lapsille ja lapsenmielisille. Hyvin rohkea veto, jonka päätarkoitus on saada kasvamaan uutta oopperayleisöä ja tähän tarkoitukseen tuotanto onkin erittäin hyvin onnistunut. Alkusoittojen aikana on balettitanssia jonka tarkoitus on pitää pikkuiset herkeämättä hereillä. Muutenkin lavalla nähdään perhosia, siili, kettu ja muita metsän eläimiä. Kaikki kuten pitääkin että lapset saadaan pysymään teoksessa mukana. Toisen näytöksen puu joka herää yllättäen eloon on myös erittäin hyvä oivallus.
Kuten ensi-iltaperinteeseen kuuluu, niin aina jotain menee vikaan. Näihin kuuluu Sarastroa esittäneen Ilkka Vihavaisen tupla ”en”. Lavastamon puolella oli kerran aivan turhaa kolinaa kesken aariakohtauksen.
Esityksestä näkee että Suomeen on kasvamassa uusi laulajasukupolvi. Ville Rusanen yllätti tulkinnallaan Papagenona ja Petrus Schroderus Taminona. Kolmen naisen ja Paminan osalta on todettava että kaikesta laulusta ei saanut selvää, vaan oli turvauduttava silloin tällöin englanninkieliseen käännökseen [jossa muuten oli yksi virhe!]. Kolme naista olivat iskussa mutta se oikea Mozartin tarkoittama ”klangi” jäi puuttumaan. Anna-Kristiina Kaappola on parhaita yön kuningattaria mitä tällä hetkellä on olemassa [tätä osoittaa myös se että tänään 4.3. hän esittää yön kuningatarta Berliinissä]. Hänelle ominainen kellontarkkuus loisti niissä yön kuningattaren kahdessa aariassa mitä hänellä on. Itse soisin joskus kuulevani kansallisessa hänen laulavan myös saksankielisenä molemmat aariat. Tuomas ”Leipzigin lahja kansallisoopperalle” Pursio nautti kaitsijapapin roolistaan. Cantores Minoresista lainatut kolme poikaa olivat hieman epävarmoja esityksessään, mutta heidän lauluaan seurasi hyvin liikuttuneena.
Ja tämä uusi suomennos. Hyvin onnistunut, näkee että sen eteen on tehty töitä. Kaikkine sörsseleineen ja kultineen. Alkuperäiselle tekstille ominainen riimitys on myös hanskattu.
Pohjolan shamaanin Leif Segerstamin johtama Töölönlahden nuoriso-orkesteri soitti sangen hyvin. Joissakin kohdissa normaalia tempoa jouduttiin hieman hidastamaan laulullisen osuuden ajaksi ja muutama viulu oli muutaman kerran yhden nuotin edellä muita kunnes palasivat ruotuun. Yleisö on odottanut pitkään että näkisimme Leifin johtamassa kansallisen orkesteria ja nyt vihdoin toiveisiimme on vastattu. Toivottavasti näemme hänet mahdollisimman pian uudestaan johtotehtävissä kapulamaakarina.
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että esitys oli siihen tarkoitukseen johon se on tarkoitettu, erittäin onnistunut. Tämän esityksen myötä on saatavissa kasvamaan se uusi oopperasukupolvi, jota Suomeenkin kaivataan. Tämä olisi pitänyt toteuttaa jo vuosia sitten.