Solistit:
Leonore: Karita Mattila
Florestan: Ben Heppner
Rocco: Matti Salminen
Don Pizarro: Juha Uusitalo
Marcelline: Henriette Bonde-Hansen
Jaquino: Pavol Breslik
Don Ferrando: Francois Lis
Musiikinjohto: Myung-Whun Chung
Orchestre Philharmonique de Radio France
Choeur de Radio France
Kuoronjohto: Matthias Brauer
Aurinkoisena kesäkuun iltana sangen kuuman päivän päätteeksi oli Pariisin Châtelet-teatterissa koettavissa äänellinen ilotulitus Beethovenin Fidelion
konserttiversion parissa. Teatteriin mennessä lasiovet ja niiden edessä vakiohenkilökunnan ohella myös iso lauma mustan pörssin lippukauppiaita
(illan näytös ei ollut loppuunmyyty tosin). Onneksi tällaisiin ei tarvitse turvautua vaan riittää että menee noutamaan oman lippunsa kirjekuoressa
(Châtelet-teatterin web-sivujen kautta voi ostaa liput ja niiden nouto on puoli tuntia ennen näytöksen alkamista).
Sangen kielirikkaan keskustelun lomassa kuulee niin ruotsia, saksaa, englantia, ranskaa ja yllätys yllätys suomea sangenkin runsaasti.
Kansallisoopperan vakiokävijöitä näiden joukossa oli useampikin.
Saliin odottamaan esitystä, joka oli myös saatavilla suorana netin kautta radiolähetyksenä!
Äänellinen ilotulitus, se on paras kuvaamaan illan esitystä. Tanskalainen Henriette Bonde-Hansen yllätti Marcellinen tulkinnallaan, muutamassa
kohdassa tuli niin Soile mieleen selkäpiitä myöten. Melkoisia salaisuuksia sitä kasvaakin Tanskanmaalla, mieleen tuli Hamletin kommentti "Jotain mätää
Tanskanmaalla". Matti Salmisen Rocco, no lopun aplodit sen kertovat, heti Leonoren jälkeen kovimmat aplodit, eli "ikinuorikko" vedossa. Nuorikko Juha "Don Pizarro" Uusitalo taas viettää sangen kovaa keikkailua, Fidelioiden välissä Savonlinnassa Sallisen Ratsumiehen harjoitukset. Ben Heppner, no Ben on Ben. Yllättävää kyllä, shown varasti täysin Karita Mattilan Leonore, jonka tulkinnassa oltiin lavalla lavasteiden kera. Karita ja Juha olivat
ainoat jotka eivät tarvinneet apuja esityksessä, muut silmäilivät librettoa toisella silmällä.
Jokaisessa esityksessä on joku huono lenkki ja tällä kertaa se oli kapulamaakari Chung orkesterinsa kanssa. Muutama harjoituskerta olisi
todellakin tarvittu lisää, aivan kamalaa kuultavaa. Onneksi solistit ja kuoro koettivat paikata esitystä sen minkä kerkesivät.
Lopusa aplodeja annettiin hyvinkin Brezhneviläiseen tyyliin.
Esityksessä oli hyvinkin paljon suomalaisia: Musiikki Marjatan ja Kotilieden matkalaisia. No sen kyllä huomasikin, aplodeja oli sangen mielenkiintoisissa
paikoissa. Onneksi toisessa näytöksessä "tyhmät" aplodit jäivät pois. Harmi että siitä ei päässyt selvyyten kenellä se puhelin soi ensimmäisen näytöksen
aikaan ykkösparven alla vasemmalla puolella. Se hiljeni yllättävän äkkiä. Akustiikkaa häiritsi huomattavasti Seinen rantatien meteli joka kuului hyvin
selvästi salin puolelle.