Kantaesitys Milanossa 1896.
1. näytös:
Oopperan aluksi Kreivitär de Coigny'n palvelija Gérard haukkuu aristokraatteja ja heidän käytöstapojaan. Nähdessään isänsä ponnistelut huonekalujen parissa, Gérard valittaa ylimielisten isäntien palvelijoilleen
aiheuttamia kärsimyksiä ("Son sessant'anni"). Kreivittären tytär Maddalena ilmestyy ja Gérard myöntää itsekseen olevansa tähän rakastunut. Kreivitär, joka on kiireinen illalla järjestettävien iltajuhlien järjestelyiden kanssa, toruu Maddalenaa koska tämä ei ole vielä pukeutunut asianmukaisesti. Maddalena valittaa palvelijalleen Bersille nykyvaatteiden epämukavuutta ja sen jälkeen kiirehtii vaihtamaan asua. Juhlaan saapuvien vieraiden joukossa on myös novellisti Fléville jonka seurassa saapuu lupaava runoilija Andrea Chénier. Fléville haluaa keventää tilaisuutta juuri tätä tarkoitusta varten kirjoittamallaan pastoraalilla, Maddalena puolestaan houkuttelee vastahakoista Chénier'tä improvisoimaan runon ("Un dì all'azzurro spazio"). Chénier järkyttää vieraita kritisoidessaan papiston ja ylimystön välinpitämättömyyttä
köyhien kärsimyksiä kohtaan. Vieraiden gavotin keskeyttää Gérard, joka tuo tullessaan joukon nälkäänäkeviä talonpoikia. Kreivitär käskee Gérard'in ulos roskaväen kanssa. Vieraita pyydetään takaisin gavottiin, mutta
he päättävätkin lähteä pois ja Kreivitär jää yksin.
2. näytös:
Vallankumous on alkanut ja terrori on saanut vallan. Pitääkseen loitolla Incredibilen, vakoojan, Bersi teeskentelee olevansa vallankumouksen tytär ("Temer? Perchè?"). Incredibileä ei pysty helposti huijaamaan ja hän
tekeekin muistiinpanoja Chénier'stä, joka odottaa jotakuta Café Hottot'ssa. Chénier'n seuraan tulee hänen ystävänsä Roucher, joka on tuonut mukanaan passin, jotta Chénier voi lähteä maasta turvallisesti. Chénier sanoo, että hänen kohtalonsa on jäädä sinne löytääkseen rakkauden jota hänellä ei ole koskaan ollut, sekä löytääkseen henkilön, joka on lähettänyt hänelle nimettömiä kirjeitä. Roucher'n mielestä kirjeet ovat jonkin iltajuhlassa olleen naisen ansa. Heidän keskustelunsa keskeyttää arvohenkilöiden kulkue, jota Gérard johtaa. Incredibile vie Gérard'n sivummalle kysyäkseen naisesta jota hän etsii. Tällä välin Bersi pyytää Chénier'tä odottamaan kahvilassa jotakuta, joka haluaa tavata hänet. Maddalena ilmestyy ja paljastaa Chénier'lle olleensa nimettömien kirjeiden kirjoittaja. He lupaavat rakastavansa toisiaan kuolemaan asti ("Ora soave"). Incredibile, joka on vakoillut Chénier'tä ja Maddalenaa tuo Gérard'in paikalle. Gérard haavoittuu Chénier'n puolustaessa Maddalenaa. Gérard puolestaan tunnistaa Chénier'n ja lähettää tämän matkaan ja pyytää häntä suojelemaan Maddalenaa. Kun paikalle kerääntyvä ihmisjoukko kysyy kuka Gérard'ia on haavoittanut, hän kertoo hyökkääjän olevan joku tuntematon.
3. näytös:
Tribunaalin istuntosalissa vallankumouksellinen Mathieu turhaan yrittää saada ihmisjoukkoa antamaan rahaa vallankumousta varten. Gérard, joka on parantunut haavoistaan, vetoaa kiihkeästi isänmaansa puolesta.
Madelon, vanha nainen joka on jo menettänyt poikansa ja pojanpoikansa sodassa, tarjoaa viimeistä pojanpoikaansa sotilaaksi. Kun ihmisjoukko hajaantuu Incredibile tulee paikalle. Incredibile sanoo, että mikäli Gérard
tahtoo saada Maddalenan, hänen pitää ensin pidättää tämän rakastaja Chénier. Kun Gérard kirjoittaa syytöksiä, hänen mielensä täyttyy katumuksesta siitä verilöylystä, joka aiheutui hänen valtaannoususta, etenkin nyt kun hänen uusi isäntänsä on intohimo ("Nemico della patria"). Maddalena ilmestyy juuri kun Gérard on ojentanut syytekirjelmän oikeusistuimen sihteerille. Gérard myöntää Maddalenalle asettaneensa ansan hänelle, sekä sen että on häneen intohimoisesti rakastunut. Maddalena lupaa itsensa Gérard'lle mikäli hän säästää Chénier'n hengen. Maddalena on ollut karkuri, hänen äitinsä on kuollut vallankumouksessa ja heidän kotinsa on palanut ("La mamma morta"). Gérard liikuttuu Maddalenan rakkaudesta Chénier'tä kohtaan ja lupaa yrittää pelastaa
tämän hengen. Tribunaali kokoontuu ja sitä on seuraamassa tottelematon ihmisjoukko. Chénier anelee armoa henkensä puolesta ("Sì, fui soldato"), ja Gérard myöntää tuomareille kirjoittamiensa syytösten olevan täysin
vääriä. Siitä huolimatta Chénier tuomitaan kuolemaan ja hänet viedään pois paikalta.
4. näytös:
Saint Lazaren vankilan raunioilla Chénier lukee viimeisen runonsa ("Come un bel dì di maggio") ystävälleen Roucher'lle, joka tämän jälkeen sanoo hyvästit. Gérard ja Maddalena tulevat paikalle vanginvartija Schmidtin
kanssa, Maddalena on lahjonut tämän jalokivin, jotta hän voisi ottaa toisen kuolemaantuomitun naisen paikan. Gérard lähtee paikalta vedotakseen Chénier'n puolesta vielä kerran. Maddalena kertoo Chénier'lle että hän on
siellä kuollakseen yhdessä tämän kanssa. He viettävät vielä viimeisen yhteisen hetken ("Vicino a te non s'aqueta") päivän valjetessa. Giljotiinille vietävien joukosta heidän nimensä huudetaan, he astuvat yhdessä kohti kohtaloa, joka yhdistää heidät ikuisiksi ajoiksi.