Aulis Sallinen: Punainen viiva
Kuva:
©Ondine Oy
Musiikinjohto - Mikko Franck
Ohjaus - Pekka Milonoff
Lavastus Eeva Ijäs
Puvut - Erika Turunen
Koreografia - Ari Numminen
Valaistussuunnittelu - Juha Westman
Tanssijat - Tanssiryhmä Tsuumi
Henkilöt:
Topi - Jorma Hynninen
Riika - Päivi Nisula
Sake, 1. lapsi - Tuomo Nisula
Raakeli, 2. lapsi - Sanni Vilmi
Iita-Linta Maria, 3. lapsi - Olivia Ainali
Puntarpää - Aki Alamikkotervo
Simana Arhippaini - Hannu Forsberg
Kirkkoherra - Pertti Mäkelä
Nuori pappi - Tuomas Tuloisela
Kaisa - Anna-Liisa Jakobsson
Raappana - Taisto Reimaluoto
Kunilla - Rea Mauranen
Epra - Ari Grönthal
Jussi - Marko Puustinen
Tiina - Leena Liimatainen
Pirhonen - Kai Valtonen
Kohtalo - Jarmo Rastas
Suomen Kansallisoopperan kuoro
Suomen Kansallisoopperan orkesteri
Kesto:
- ooppera, 115 min
- ekstrat, 44 min (Aulis Sallisen, Pekka Milonoffin, Mikko Franckin ja Jorma Hynnisen haastattelut)
Tekstitys: suomi, englanti
Aluekoodi: 0
Kuvaformaatti: NTSC 16:9
Ääniformaatit: PCM Stereo, Dolby Digital 5.1
Ondine ODV 4008
Vihdoinkin se on julkaistu DVD:llä, nimittäin Aulis Sallisen Punainen Viiva! Teos on saanut paitsi arvoisensa produktion Suomen Kansallisoopperassa, ohjaajana Kom-teatterin teatterinjohtaja Pekka Milonoff, mutta myös todella upean DVD-julkaisun Aarno Cronvallin vastatessa tv-ohjauksesta.
Ilmari Kiannon samannimiseen kirjaan perustuvan oopperan libreton on kirjan pohjalta tehnyt Aulis Sallinen itse. Oopperan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen syksyyn 1906 ja kevääseen 1907 jolloin ensimmäiset yleiseen äänioikeuteen perustuvat vaalit järjestettiin. Näin ollen on perusteltua sanoa, että Punainen viiva on nimenomaan kansanooppera, ooppera kansasta. Sallisen oopperan on tarina Topista ja Riikasta, heidän perheestään, köyhyydestä, nälästä, epätoivostakin, ja siitä miten ensimmäisten vaalien tulo ja lupa osallistua itse niihin tuo ja luo toivoa paremmasta. Mutta vaikka toisessa näytöksessä niin Topi kuin Riikakin käyvät sen punaisen viivan vetämässä, ei se pelasta heidän perhettään tulevalta, lasten kuolemiselta nälkään, ja Topin kuolemalta. Paha voittaa kuitenkin.
Vuoden 1978 kantaesitysproduktio levytettiin 1979 Kulttuuritalolla, tuolloin kapellimestarina toimi Okko Kamu, ja teoksen päärooleissa kuullaan Jorma Hynnistä (Topi) ja Taru Valjakkaa (Riika), joten tähän saakka vain tuo yksi levytys on tästä oopperasta ollut saatavissa mutta onneksi nyt myös kuvattuna. Ja mikä hienointa, Topin roolissa on yhä Jorma Hynninen kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, ja tässä roolissa hän tekee todella suuren vaikutuksen. On siis paitsi kultturihistoriallisesti niin myös suomalaisen oopperan historian vuoksi tärkeää että Hynnisen Topi on nyt taltioitu jälkipolville DVD:llä.
Vuosien saatossa Jorma Hynnisen ääni ja tulkinta Topin roolista on kasvanut ja kypsynyt, hän ON Topi silloin kun hän on lavalla. Hienoa nähdä hänenkin ilmeensä ihan läheltä tämän taltioinnin kautta, se miten hän eläytyy rooliinsa on todella koskettavaa. Päivi Nisula Riikana on mielestäni äänellisesti loistava valinta, hänen terävältä kuulostava sopraanonsa jotenkin vain sopii esittämään kurjuutta ja dramaattisia tilanteita. Saken, Raakelin ja Iita-Linta Marian rooleihin valitut lapset ovat myöskin rooleihinsa sopivat ja he eläytyvät hahmoihinsa paremminkin kuin hyvin, ja mitä näin nuorilta voi odottaa. Oopperan muut roolit ovat myös erinomaisesti miehitettyjä, Kansallisoopperan kuoro esittää tunnetun "Onko Suomessa kevät?" todella tunteikkaasti. Oopperan orkesteri soitti elävästi ylikapellimestari Mikko Franckin johtaessa.
Topi - Jorma Hynninen; Riika - Päivi Nisula
Kuva: Sakari Viika
©Suomen Kansallisooppera
Tanssiryhmä Tsuumi toimii eräänlaisena elävänä lavasteena, ja myös lavalla olevia fyysisiä lavasteita liikuttelevina "näyttämömiehinä ja -naisina". Ensimmäisen kerran kun tanssiryhmäläiset näkee lavalla jotain tekemässä, tulee mieleen että mitähän nämä nyt täällä oikein tekevät ja ovatko he lavalla loppuun asti - mutta nopeasti käy ilmi että he ovat viemässä juonta eteenpäin liikkein ja elein. Näyttämöllä ei varsinaisia lavasteita kovin paljon ole, ja se sopii erinomaisesti tähän uuteen produktioon, nykyaikana kun monissa uusissa produktioissa pyritään hyvin minimalistiseen ilmeeseen.
Vaikka Punaisen Viivan on nähnyt useamman kerran Kansallisoopperassa, niin silti DVD:n katsominen selkeytti nähtyä vielä enemmän koska DVD:tä katsoessa pystyy keskittymään aivan eri asioihin kuin katsomossa istuessaan. Myös se, että näkee television ruudulla solistien ja kuorolaisten ilmeet, tuo paljon vielä lisää kokemukseen. Ja jos tätä DVD-taltiointia vertaa esimerkiksi Metropolitan Operan MetHD-lähetyksissä koettuihin, ja myöhemmin DVD:illä nähtyihin kuvauksiin niin voi sanoa, että kuvaus on erinomaisen onnistunutta ja toimivaa. Toivoisikin että Suomen Kansallisoopperan produktioita voitaisiin julkaista yhä enemmän myös kansainvälisissä vertailuissa loistavasti pärjäävinä DVD-taltiointeina. Itselleni heräsi kysymys, että miksi kyseistä DVD:tä markkinoidaan nimellä "The Red Line", eikä rohkeasti nimellä "Punainen Viiva"? Ehkä tässä on ajateltu lähinnä kansainvälistä levitystä, mutta jos kyseisen DVD:n näkee täällä meillä kaupan hyllyssä, ei se herätä sellaista huomiota tai tunteita kuin että nimi olisi "Punainen Viiva".
Lisäksi on hienoa että DVD:lle oli laitettu myös ekstroja oopperataltionnin lisäksi. On erittäin mielenkiintoista nähdä Jorma Hynnisen, Aulis Sallisen ja Mikko Franckin kohtuupitkät haastattelut. Nämä antavat teokselle ja esitykselle sopivaa taustaa. Kantaesitysproduktiosta ehkä olisi voinut kuvia lisätä vielä ekstroihin, jolloin katsoja voisi verrata sitä, miltä kyseinen teos Kansallisoopperan lavalla vuonna 1978 näytti.
Julkaistu DVD tekee suomalaisen oopperan historiaa, ja todella loistavalla tavalla. Oopperan suurkuluttajana toivoisikin, että Suomen Kansallisoopperan esityksiä saataisiin tallennettua DVD:lle enemmänkin, paitsi tietenkin suomalaiset uudet oopperat (ja vanhatkin), mutta myös eräät talon upeista produktioista ehdottomasti ansaitsisivat tulla julkaistuiksi ihan kansainvälisestikin. Näistä voisi ainakin mainita Richard Straussin Ruusuritarin, sekä äskettäin uudelleennähty Pjotr Tshaikovskin Jevgeni Onegin, tai vaikkapa Giuseppe Verdin Rigoletto ja Falstaff. Mutta aika näyttää miten käy.
Hannu Korhonen
ranneliike.net