Beverly Sills
Amerikkalaisen sopraanon Beverly Sillsin ura paitsi hyvin menestyneenä koloratuurisopraanona, sekä oopperatalon johtajana on yksi esimerkki ns. amerikkalaisesta menestystarinasta tai unelmasta. Hänen laulunsa keräsi miljoonia kuuntelijoita New York City Operaan ja hänen toimiessaan NYCO:n pääjohtajana, sekä hänen taitonsa siinä työssä ovat tehneet sen toiminnasta kannattavaa.
Beverly Sills syntyi 25. toukokuuta 1929 Brooklynissä New Yorkissa venäläisjuutalaiseen perheeseen, kasteessa hän sai nimen Belle Miriam Silverman. Beverlyn äiti oli vakuuttunut tyttärensä musiikillisista lahjoista, ja hän vei Beverlyn tanssi-, lausunta- ja laulutunneille. 1930-luvulla hän esiintyi radiossa "Uncle Bob's Rainbow House" -ohjelmassa, ja vuonna 1938 elokuvassa "Uncle Sol Solves It". 1936 Beverly Sills aloitti laulutunnit kuuluisan laulunopettajan Estelle Lieblingin johdolla, tämä rohkaisi Beverlyä menemään CBS radioyhtyön "Major Bowes' Amateur Hour" -ohjelman koelauluun. Hänestä tuli tämän seurueen jäsen ja näin hänen ääntään kuultiin joka sunnuntai ympäri Yhdysvaltoja.
Beverly Sills aloitti täysipäiväisen uransa vuonna 1945 kun Broadway-tuottaja J.J.Shubert päätti tehdä hänestä tähden. Sills esiintyi Gilbert and Sullivan seurueessa joka kiersi ympäri Yhdysvaltoja, ja seuraavana vuona hän esiintyi muissa opereteissa. Kun hänen isänsä kuoli vuonna 1949, hän ja hänen äitinsä asuivat hyvin pienessä asunnossa ja hänen esiintymisensä yksityisellä klubilla juuri ja juuri piti heidät leivänsyrjässä kiinni.
Vuosia Beverly Sills yritti päästä New York City Operan jäseneksi, lopulta hän sai kiinnityksen, ja hän teki debyyttinsä 29. lokakuuta 1955 Rosalinden roolissa Johann Straussin operetissa "Die Fledermaus", tämä esiintyminen sai valtaisat arvostelut sanomalehtikriitikoiden taholta. 1958 hänen esiintymisensä "Ballad of Baby Doe" -oopperan kantaesityksessä teki hänestä johtavan sopraanon.
Beverly Sills avioitui Peter Buckley Greenoughin kanssa 17.11.1956. Hänen avioliittonsa altisti hänet suurelle määrälle antisemitismiä, sillä hän oli kasvanut yhteisössä, jonka jäsenistä suurin osa oli juutalaisia. Hänen miehensä oli episkopaali. Naimisiinmenon myötä hänen uusi eliympäristönsä piti sisällään ranskalaistyylisen linnan Lake Ericin rannalla, sekä hänen miehensä edellisestä avioliitosta olevat kolme lasta. Sillsillä oli lisäksi kaksi lasta Peterin kanssa, Meredith (Muffy) ja Peter Jr. Lapsista Meredith oli lähestulkoon kuuro, ja Peter Jr. oli kehitysvammainen. Sills otti runsaasti vapaata oopperasta viettääkseen mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Sills palasi uransa pariin tammikuussa 1964 jolloin hän
lauloi Yön kuningattaren osan W.A.Mozartin oopperassa "Die Zauberflöte".
1960-luvun lopulla Sills lähti myös ulkomaille ja valloitti yleisöt laulullaan, sitten hän palasi kotiin ja keskittyi korkeiden koloratuuriroolien esittämiseen. Huhtikuun 8. päivänä 1975 hän teki debyyttinsä New Yorkin Metropolitan Operassa Pamiran roolissa Gioacchino Rossinin oopperassa "Le Siège de Corinth" ja sai lopussa 18 minuuttia kestäneet aplodit. Sills jatkoi laulamistaan Metropolitanissa kunnes hän ilmoitti siirtyvänsä eläkkeelle laulamisen saralta, jatkaakseen kuitenkin työtään oopperan parissa New York City Operan toisena pääjohtajana.
Kansallisesti televisioidussa lähetyksessä Lincoln Centeristä 27.10.1980 näyttämön, valkokankaan, television ja oopperan kuuluisuudet jättivät Beverly Sillsille hyvästit ja toivottivat hänelle kaikkea hyvää tämän uudessa roolissaan oopperajohtajana. Pääjohtajan toimessaan Beverly Sills sai lähes konkurssikypsän New York City Operan kannattavaksi, itsensä ylläpitämäksi organisaatioksi. Sills onkin yksi niistä harvoista naisista, jotka ovat saavuttaneet menestystä niin oopperatalon pääjohtajana kuin koloratuurisopraanonakin.
Metropolitan Operan hallintoneuvoston jäsenenä Beverly Sillsistä on tullut tunnettu hänen ponnisteluistaan saada nuoret amerikkalaiset taiteilijat hyväksytyiksi kansallisen ylpeyden lähteenä. "Taide," hän sanoo, "on sivilisaation merkki." Ja kyllähän hänen se pitäisi tietää. Hänen oopperarepertuaarinsa käsitti yhteensä yli 70 roolia jotka toivat hänet kansainväliseen supertähteyteen. Hän oli yksi suurimmista 1900-luvun koloratuurisopraanoista, hän lauloi Metropolitan Operassa, New York City Operassa, La Scalassa, sekä ympäri maailmaa kaikissa tärkeimmissä oopperataloissa. 1981 Sills piti laulun mestarikurssisarjan nuorille laulajille Kiinassa, kurssi oli Columbia Universityn sponsoroima.
Beverly Sills on voittanut Grammy-palkinnon, sekä Euroopan Edison-palkinnon. Hänen saavutuksensa ovat yltäneet televisioon saakka, ja hän on voittanut kaksi Emmy-palkintoa BBC:n "Profiles in Music - Beverly Sills" -ohjelmasta ja NBC televisioyhtiön sarjasta "Lifestyles with Beverly Sills." Hän on säännöllinen vieras kaikissa tärkeimmissä talk-show -ohjelmissa, ja on saavuttanut kansallista kiitosta "In Performance At The White House, Gala of Stars" ja "Skylines with Beverly Sills" ohjelmista PBS kanavalla.
Beverly Sills on ahkera ja äänekäs taiteen ulottuvilla olemisen puolestapuhuja. Hän on myös innokas monen muunkin asian puolestapuhuja. Hän on saanut lukuisia kunnianosoituksia, kuten Yhdysvaltain presidentin myöntämän Vapausmitalin, New York City Handel Medallionin, Kennedy Center-palkinnot jne. Hän toimii mm. American Express Companyn, Metropolitan Opera Associationin, Lincoln Center Theatren, Princetonissa sijaitsevan autistien Eden Instituten sekä Erikoiskirurgian sairaalan johtokunnissa, sekä on lisäksi MS-seuran puheenjohtaja. Aikaisemmin hän toimi kansallisen March of Dimes Foundationin puheenjohtajana, tälle säätiölle hän auttoi keräämään yli 80 miljoonaa dollaria. Lisäksi Sillsillä on kunnia-arvot 14:sta johtavasta akateemisesta instituutiosta. Beverly Sillsin lämpö, äly ja huumori tekevät hänestä yhden maailman suosituimmista puhujista.
Sopraano Beverly Sills kuoli maanantaina 3. heinäkuuta 2007 syöpään 78 vuotiaana.