Kaupunkihiiren Extreme -matkailua

  • Teema
  • Hyvinvointi
  • Toimitus Ranneliike ry
























































































































































































Kaupunkihiiren Extreme -matkailua.



Tuossa mennätalvena kehkeytyi ajatus fillarin hankkimisesta ja
sen kautta myös kesäisistä pölkypyöräaktiviteeteista. Muutaman
kuukauden muhittuaan idea lähti poikimaan pölkupyörävaelluksen
merkeissä. Alussa ajatus oli lähteä länsisuomea rannikkoa pitkin
Turusta ylöspäin vaeltaen , mutta kotiväen samanaikainen asuntovaunumatkustelu
keskisessä suomessa nosti vaihtoehdon 'B' voittajaksi - fillarilla
Seinäjoelta Ähtäriin. Tämä pieni 'kuunnelma' -artikkeli kertoo
tuon päivän tapahtumista ja kommelluksista kymmentuntisen matkan
varrelta.



Matkareitin valintaan ja tarvikkeiden/pyörän
varusteluun menikin muutama viikko, loppuaika kului fillariin totutellessa
ja jännittäessä matkaa. Ensisijaisena huolen aiheena
oli luonnollisesti jaksaminen. En todellakaan ollut kunnostautunut
matkaan sen suuremmin etukäteen harjoittelemalla. Pienet pyörämatkat
kodin ympäristössä toivat korkeintaan tottumuksen
pyörän hallintaan usean vuoden tauon jälkeen. Mitään
kunto-rupeamaa ei tullut etukäteen harrastettua, joten sen
osalta reissuun lähti pahasti rapakuntoinen IT-nörtti.

Matkalle varustautuminen olikin aika vekkulia. Elektroniikkaa
oli melkein enemmän kuin vaatteita, mutta minkäs teet :-) Lisäksi
matkavarusteisiin lisättiin luontaistuotekaupasta hankittuna energiapommeja,
glukoli- ja sokeripommeja, sekä huomattava määrä energiajuomia.
Vettäkään ei toki oltu unohdettu - nestettä pyörään oli kasattuna
kaiken kaikkiaan 5.5 litraa. Päivästä oli luvattu tulevan kuuman
hautova!











Matka alkoi Helsingistä ensin junayhteydellä
Seinäjoelle. Etukäteen huolellisesti suunniteltu
juna-matka kariutui todellisuuden rapaan, VR:n tarjoamat
matkustusmahdollisuudet rinkka/pyörä -yhdistelmäläiselle
olivat törkeän ala-arvoiset. Koko junassa vain
kolme pölkupyöräpaikkaa, nekin ihme vipstaakelivirityksiä
ja rikki. Henkilökunnasta ei ollut apua tuon taivaallista,
konduktööri vain naureskeli kun pusasimme fillareita
siihen hilavitkuttimeen - onnistumatta. Oli ainakin opettava
kokemus - enää ikinä ei junaan fillarin
kanssa!


Muuten matka soljui, no niin hyvin kuin vain junamatka
voi mennä, kunnes juuri ennen Seinäjokea alkoi hankaluudet.
Junan automaattinen kulunvalvontajärjestelmä aloitti todella
vakavan vastaanharomisen liikkumisen suhteen. Lähes täydestä
matkanopeudesta nollanopeuteen niin vahvasti jarruttaen,
että tavarat ja ihmiset lentelivät.





Kun juna pysähtyi, odoteltiin tovi ja sitten jatkettiin matkaa,
kunnes taas matkanopeuden ollessa saavutettu - sama jarrutus ja
junan pysäytys. Tätä jatkuikin ihan Seinäjoelle asti, joten olimme
rajusti aikataulusta myöhässä sinne saavuttuamme. Se ei helpottanut
junasta poistumista, sillä nyt reilun 15 minuuttin alkuperäisestä
vaihtoajasta olikin jäljellä, no täysi nolla ja pyörien saaminen
junasta ulos oli helpommin sanottu kuin tehty.




Vihdoinkin asemalaiturilla seisoskellessa rinkka selässä ja pyörä
edessä alkoi matkan todellinen suoritus. Vielä puolisen tuntia
pyörän rakentamista - Communicaattorin kiinnitys ohjaustangon
karttalaukkuun, juomien ja muun asettelu laukkuun sisälle, kompassi
paikalleen, radio ja musiikkilaitteet, laturi ja kello paikalleen,
sanelukone ja juomapullo vielä kiinni.










Reitti kulkisi Seinäjoelta Nurmoon, jossa vaihdettaisiin
paikallistielle. Sieltä lähes kohtisuoraan etelään Veneskosken
kautta ja sieltä edelleen maaseutureittiä kohti Haapaluomaa.
Haapaluomasta matka jatkuisi sitten reilun parikymmentä
kilometriä pitkin valtatien reunaa kohti Alavusta. Alavudelta
kohti tuuria jälleen pienteitä pitkin raskaalta liikenteeltä
piilossa ja heti Tuurin ostos'paratiisin' jälkeen takaisin
kohti etelää viistäen ja pienteitä pitkin kohti Ähtäriä.




Koko reittisuunnittelun ideana oli välttää valtateitä, kulkea
FillariGT -kartan osoittamia pölkypyöräreittejä ja todellakin
tutkailla maaseutua maaseutuvinkkelistä eikä asfaltin reunustamalta
valtatieltä. Tämän osalta reitin suunnittelu onnistuikin yli odotusten
ja kesäinen maaseutu kaikkine puolineen tuli tutuksi - ihanteellinen
reitti kun halusi karkuun kakofonista kaupunkimaailmaa.











Alkuperäisen suunnitelman mukaan matkan puoliväli olisi
Haapaluomassa, siellä olisin noin viidessä tunnissa ja
loppumatkaan olisi jäljellä toiset viisi tuntia - kokonaismatkaa
siis olisi aikaa varattu noin kymmenen tuntia - taukoineen.
Ruokataukoja piti pitää tasaisin välein ja niitä varten
kartasta oli valmiiksi katsottu isompia kyläpaikkoja,
joiden pikkukauppoja ja ehkäpä jopa pieniä kyläkahviloita
oli tarkoitus hyödyntää.





Aika pitikin, mutta arvoitu ajomatka heitti härän peffapuolta
aika tavalla - matkaa kertyi arvoidun 85 kilometrin sijaan 120
kilometriä ja 240 metriä - Seinäjoen rautatieasemalta Ähtärin
eläinpuiston leirintä-alueelle. Samalla tuli huomattua, että vaikka
kartalla joku paikka on merkitty korostetulla 'bold' -tekstillä
ei se välttämättä merkitse todellisuudessa kyläkauppaa ja huoltoasemaa
:-)




Matkaan siis - veli hopea! Kuuntele
lisää...


Matkan ensivaikutelmia Seinäjoen rautatie-asemalta. 5.8.2004
noin kello 11 aamupäivällä. Siitä matka lähti Nurmoon ja sieltä
sitten itse pääreitille.


Nuo hullut kolopalloilijat! Kuuntele
lisää...









Keskellä ei mitään, Golf-viheriö, hullun puuhaa! Luonto
näytti voimansa - hiljaisuudella. Asfaltti loppui ja hiekkatie
alkoi. Peltoja, latoja ja luontoa ... ei autoja kuin satunnaisesti
ja lintujen laulua. Veneskoski lähestyy ja eka tauko paikallaan.
Muutama kymmenen kilometriä matkasta mentynä.



Ruokaa! Kuuntele
lisää...


Ensimmäinen kunnollinen levähdystauko. Energiapatukkaa ja -juomaa!
Kaurapuuroa suklaalla - kyläkaupan pihalla kotijuustomainoksen vieressä
- Veneskosken lähipalvelu. Hiostavaa ukkosrintamaa, 24 astetta lämmintä
- edessä tie etelään. Ja todennäköisyyslaskelmien killeri! Eikä
peffakaan malta olla kitisemättä, puhumattakaan kissoista. Geelimählä
oli pahaa!


Eksyksissä! Kuuntele
lisää...








Paikat kartassa ja GPS paikannuksessa eivät
täsmää! Ja kompassikaan ei ole käsissä oikein päin! Alueet
on nimetty hakkuualueiden mukaan eivätkä ne täsmää karttanimien
mukaan. GPS paikannus kertoo nimet GSM-tukiasemien sijaintitietojen
mukaan. ÄITI! Kelirikko tekee matkustamisesta Hubaa!



Puolivälimatka - kahvia ja pullaa! Kuuntele
lisää...


Alun 55 kilometriä takana, fiilikset kohoamassa "kelirikon" jäljiltä.
Pilvettömän taivaan aurinko ja 29 asteen lämpötila nostavat tunnelmaa.
Edessä on reilun 20 kilometrin valtatie-osuus. Ruokaa ei ole vielä
ollut tarjolla, energiapatukoilla ja glukolilla eteenpäin - maratoonarin
varusteet matkassa! Selkä vihoittelee, puhumattakaan penaalista.
Olo on niiden osalta jo aika kriittinen. Kunnon venyttelyllä verenkierto
käyntiin ja olo senkin osalta paremmaksi.


Valtatien reuna osoittautui hankalaksi! Kuuntele
lisää...









Selkä ja peffa ei kestä tasaista tappavaa ajamista asfaltilla.
Matka soljuu bussipysäkiltä bussipysäkille. Taukoja kertyy
enemmän kuin koko alkumatkan aikana. 10 senttimetrin levyinen
piennar tuo oman jännityksensä ajamiseen vilkasliikenteisen
valtatien reunalla - rekkojen keskuudessa. Nestehukka vaivaa,
mutta juoda ei uskalla, kun tankkauspisteistä ei ole mitään
käsitystä. Lämpö vaan nousee ja 30 asteen raja meni rikki.
Jokeri alkaa jo vaikuttamaan hyvältä idealta!




Alavus, oi Alavus - RUOKAA! Kuuntele
lisää...


Ensimmäinen Kunnon kaupunki sitten Seinäjoen, mahdollisuus ruokailuun!
"Alavus, lakeuden portti!"


80 kilsaa rikki - syöty on ja elvytelty! Kuuntele
lisää...








Tuurin ostos"paratiisi" (helvetti) näköpiirissä.
Maailman suurin kyläkauppa näkyy siintävän tienvarressa. "Huomenna
tänne katsomaan mitä kivaa olisi myynnissä". Valtatien 18
ylitys ja viimeinen kolmannes matkaa jäljellä. Mutta maailma
on pieni! Jokeri käytetty, 16 kiloa extraa poissa ja jalat
käy entistä vinhammin!



Juomistaukoa pukkaa! Kuuntele
lisää...


Limsaa tekee mieli niin kovin, että silmiin sattuu! Uhkakuvat
tietöistä taas edessä. Satasen piikki lähenee.


100 täynnä!Kuuntele
lisää...








Kello 20:10 illalla ja takana 100 km ajokilometrejä.
Kyltit Ähtäriin kertovat n. 10 kilsan jäljellä olevasta matkasta.



Vielä ihmetellen satasta! Kuuntele
lisää...


100 kilometrin juhlinta karkaa käsistä, sitruunavissyä kaksin
käsin! Hurrrrrjan ison mäen laelta on kiva katsella maisemia ja
naatiskella apetta. Mikä onkaan rauhallisempaa kuin täydellisen
hiljainen metsätie.


"Pienistä asioista ne elämän ilot koostuu"! Kuuntele
lisää...








Tukka tanassa kypärä kenossa mäkeä alas vaaroja
uhmaten! Aika kuitata matka suoritetuksi, nyt äidin helmoihin,
suihkuun ja syömään. *Wheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee*



Opettavainen kokemus, ei mikään kamala ja varmasti ensi vuonna
uudestaan. Silloin mukana paremmin varusteltu fillari - peräkärryineen.
Ensi kesää odotellen - Hiiru.



Huom! Äänitiedostojen kuunteluun tarvitset Ogg Vorbis formaatin toistoon
kykenevän soitto-

ohjelman. Tällainen on mm. WinAmp (perusasetuksilla/asennuksella).

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta