Kaupunkihiiren Extreme -matkailua

Tuossa mennätalvena kehkeytyi ajatus fillarin hankkimisesta ja
sen kautta myös kesäisistä pölkypyöräaktiviteeteista. Muutaman
kuukauden muhittuaan idea lähti poikimaan pölkupyörävaelluksen
merkeissä. Alussa ajatus oli lähteä länsisuomea rannikkoa pitkin
Turusta ylöspäin vaeltaen , mutta kotiväen samanaikainen asuntovaunumatkustelu
keskisessä suomessa nosti vaihtoehdon 'B' voittajaksi - fillarilla
Seinäjoelta Ähtäriin. Tämä pieni 'kuunnelma' -artikkeli kertoo
tuon päivän tapahtumista ja kommelluksista kymmentuntisen matkan
varrelta.

Matkareitin valintaan ja tarvikkeiden/pyörän
varusteluun menikin muutama viikko, loppuaika kului fillariin totutellessa
ja jännittäessä matkaa. Ensisijaisena huolen aiheena
oli luonnollisesti jaksaminen. En todellakaan ollut kunnostautunut
matkaan sen suuremmin etukäteen harjoittelemalla. Pienet pyörämatkat
kodin ympäristössä toivat korkeintaan tottumuksen
pyörän hallintaan usean vuoden tauon jälkeen. Mitään
kunto-rupeamaa ei tullut etukäteen harrastettua, joten sen
osalta reissuun lähti pahasti rapakuntoinen IT-nörtti.

Matkalle varustautuminen olikin aika vekkulia. Elektroniikkaa
oli melkein enemmän kuin vaatteita, mutta minkäs teet :-) Lisäksi
matkavarusteisiin lisättiin luontaistuotekaupasta hankittuna energiapommeja,
glukoli- ja sokeripommeja, sekä huomattava määrä energiajuomia.
Vettäkään ei toki oltu unohdettu - nestettä pyörään oli kasattuna
kaiken kaikkiaan 5.5 litraa. Päivästä oli luvattu tulevan kuuman
hautova!

Matka alkoi Helsingistä ensin junayhteydellä Seinäjoelle. Etukäteen huolellisesti suunniteltu juna-matka kariutui todellisuuden rapaan, VR:n tarjoamat matkustusmahdollisuudet rinkka/pyörä -yhdistelmäläiselle olivat törkeän ala-arvoiset. Koko junassa vain kolme pölkupyöräpaikkaa, nekin ihme vipstaakelivirityksiä ja rikki. Henkilökunnasta ei ollut apua tuon taivaallista, konduktööri vain naureskeli kun pusasimme fillareita siihen hilavitkuttimeen - onnistumatta. Oli ainakin opettava kokemus - enää ikinä ei junaan fillarin kanssa! Muuten matka soljui, no niin hyvin kuin vain junamatka voi mennä, kunnes juuri ennen Seinäjokea alkoi hankaluudet. Junan automaattinen kulunvalvontajärjestelmä aloitti todella vakavan vastaanharomisen liikkumisen suhteen. Lähes täydestä matkanopeudesta nollanopeuteen niin vahvasti jarruttaen, että tavarat ja ihmiset lentelivät.

Kun juna pysähtyi, odoteltiin tovi ja sitten jatkettiin matkaa,
kunnes taas matkanopeuden ollessa saavutettu - sama jarrutus ja
junan pysäytys. Tätä jatkuikin ihan Seinäjoelle asti, joten olimme
rajusti aikataulusta myöhässä sinne saavuttuamme. Se ei helpottanut
junasta poistumista, sillä nyt reilun 15 minuuttin alkuperäisestä
vaihtoajasta olikin jäljellä, no täysi nolla ja pyörien saaminen
junasta ulos oli helpommin sanottu kuin tehty.

Vihdoinkin asemalaiturilla seisoskellessa rinkka selässä ja pyörä
edessä alkoi matkan todellinen suoritus. Vielä puolisen tuntia
pyörän rakentamista - Communicaattorin kiinnitys ohjaustangon
karttalaukkuun, juomien ja muun asettelu laukkuun sisälle, kompassi
paikalleen, radio ja musiikkilaitteet, laturi ja kello paikalleen,
sanelukone ja juomapullo vielä kiinni.

Koko reittisuunnittelun ideana oli välttää valtateitä, kulkea
FillariGT -kartan osoittamia pölkypyöräreittejä ja todellakin
tutkailla maaseutua maaseutuvinkkelistä eikä asfaltin reunustamalta
valtatieltä. Tämän osalta reitin suunnittelu onnistuikin yli odotusten
ja kesäinen maaseutu kaikkine puolineen tuli tutuksi - ihanteellinen
reitti kun halusi karkuun kakofonista kaupunkimaailmaa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan matkan puoliväli olisi Haapaluomassa, siellä olisin noin viidessä tunnissa ja loppumatkaan olisi jäljellä toiset viisi tuntia - kokonaismatkaa siis olisi aikaa varattu noin kymmenen tuntia - taukoineen. Ruokataukoja piti pitää tasaisin välein ja niitä varten kartasta oli valmiiksi katsottu isompia kyläpaikkoja, joiden pikkukauppoja ja ehkäpä jopa pieniä kyläkahviloita oli tarkoitus hyödyntää.

Aika pitikin, mutta arvoitu ajomatka heitti härän peffapuolta
aika tavalla - matkaa kertyi arvoidun 85 kilometrin sijaan 120
kilometriä ja 240 metriä - Seinäjoen rautatieasemalta Ähtärin
eläinpuiston leirintä-alueelle. Samalla tuli huomattua, että vaikka
kartalla joku paikka on merkitty korostetulla 'bold' -tekstillä
ei se välttämättä merkitse todellisuudessa kyläkauppaa ja huoltoasemaa
:-)