Sade kasteli mun kengät läpi märiksi,
kun mä astelin Ruttopuiston viertä
- siksi sä sitä nimitit.
Ja halusinpa tai en,
mä katsoin taakseni
- kerta toisensa perään,
vain vinkatakseni - Moi !
Mua väsytti,
mutta ei vähäänkään vituttanut,
vaikka perillä
olin kuin uitettu koira.
- Helsinki toivotti mut tervetulleeksi
ja mä mietin,
mihin kaikkialle mä olin saapunut.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Kommentoi jutun aihetta
Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!