Sulla on vain yksi elämä

  • Teema
  • Lukunurkka
  • Sateenkaari

*** OSA 1 ***

Miten mä taas päädyin tänne? Samat naamat joka ikinen kerta, kavereilla on hauskaa, mulla taas ei. Tyypillinen baari-ilta paikallisessa teinijuottolassa, kaikki niin helvetin heteroita, kaikki paitsi mä. Tilaan vielä yhden siiderin, vaikka edellinenkin oli jo liikaa, ja katselen ympärilleni. Nättejä tyttöjä vilisee silmissä, mut niitä on turha yrittää, enkä kyllä uskaltaisikaan.
Sanna tulee mun viereen, hymyilee kännisesti ja alkaa roikkua kaulassa.
”Tuolla on yks sikasöpö kundi, se kattelee sua”, se selittää.
” Ei mua oikeesti kiinnosta”, yritän.
” Mä käskin sen tulla jutteleen, älä oo noin nuiva”, Sanna irvistää.
Miten mä oikein saisin rakkaan mutta hiukan tyhmän ystäväni tajuamaan, että tää on mulle täysin väärä foorumi? Mulla on ollut poikaystäviä, eikä niistä suhteista ole koskaan tullut mitään, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mä haluan jotain muuta, jotain enemmän.
Onneksi se kundi ei rohkaistu juttelemaan, vaan vetää salmaria kavereidensa kanssa. Ilta loppuu, onneksi, ja Sannan kundikaveri tulee hakemaan meidät kotiin. Autossa Sanna paapattaa mun kylmäkiskoisuudesta, sen poikaystävä ei paljon kommentoi, kun tietää paremmin. Välillä se heittää peilin kautta mulle ymmärtäviä katseita.
Maanantaina koulussa puheenaiheena on taas se perinteinen ’kuka-teki-mitä-ja-kenen-kanssa’. Mä en sano paljon mitään, ei ole mitään sanottavaa. Liikuntatunnit on tuskaa, yritän olla katsomatta ketään pukuhuoneessa. Uskonnossa puhutaan etiikasta, taas joku mollaa homoja. Ja mä en uskalla sanoa mitään, taaskaan.
Perjantai tulee taas luvattoman nopeasti, ja Sanna ruinaa mua lähtemään baariin. Iltapäivällä on yleisluento, jonka aiheena on homoseksuaalisuus, luennoitsija on joku kundi. Vaihteeksi osanottajia on paljon, ilmeisesti tirkistely kiinnostaa. Mä istun Sannan vieressä takarivissä, yritän kuunnella tarkkaan. Kun se kundi puhuu itsestään ja elämästään, musta tuntuu kuin se puhuisi musta.
Luennon jälkeen jään odottamaan sitä kundia. Lopulta se tulee juhlasalista, ja mä lähestyn sitä.
” Tota… mulla olis kysyttävää”, mä änkytän.
” Kysy pois”, se vastaa ja hymyilee.
” Kun… jos haluaa tutustua muihin homoihin ja lesboihin, niin… onko mitään paikkaa, siis muutakin kuin baarit?”
” No… sä olet aika nuori, joten voisit vaikka mennä Setan nuortenryhmään”, se sanoo ja ojentaa mulle esitteen. Esitteessä on kokoontumispaikka ja –aika, sehän on huomenna! Kiitän kauniisti ja lähden kotiin.
Kotona näytän esitettä isoveljelleni, joka on tiennyt mun identiteettipohdinnoista jo kauan, oikeastaan yhtä kauan kuin mä olen itse asiaa miettinyt. Broidi lukee esitteen, ja käskee mun sitten mennä ryhmän tapaamiseen, ja heti huomenna. Mä änkytän jotain tekosyitä, mutta se pysyy tiukkana.
” Menet nyt vaan, kyllä se siitä. Saat uusia kavereita, tapaat kivoja tyttöjä.” Se virnuilee vihjailevasti, on selvästi päättänyt parittaa mut jollekin, ja nopeasti.
” Mut ku… en mä tiiä… jos ne ei halua sinne ketään uutta.”
” Jonna hei, sulla on vain yksi elämä, etkä sä tosta muuksi muutu. Parempi nyt mennä vaan, ei tota sun kärvistelyä kukaan kestä katsoa.
Keskustelemme asiasta vielä pitkään, ja kun menen nukkumaan, olen päättänyt mennä tapaamiseen. Saanpahan tekosyyn jättää baarin väliin, vaikka Sanna ei siitä pidäkään. Sille kerroin meneväni auttamaan mummia joulusiivouksessa.
Lauantaiaamuna olen hermostunut, sekoilen asioissa tavallistakin enemmän. Yritän valita jotain sopivaa vaatetta, mutta tuntuu, ettei mun vaatekaapissa ole mitään kivaa. Tapaaminen on neljältä, ja yritän kuluttaa aikaa siihen asti. Tupakkaa kuluu aski, ennen kuin pääsen kaupungille.
Kävelen keskustasta hitaasti kohti rantaa. Sydän takoo ja kädet hikoavat, mieli tekee mennä takas kotiin. Pelottaa hirveästi, mutta tiedän, että broidi vaikka kantaa mut itse tapaamiseen, jos yritän luistaa siitä. Jatkan menoani, ja lopulta olen ovella. Soittokellon alla lukee pienellä SETA, vilkuilen hermostuneesti ympärilleni, mitä jos joku näkee minne mä oon menossa? Hetken jahkaamisen jälkeen uskallan painaa nappia, ja summeri pärähtää soimaan. Kävelen sisään ovesta, ja etsin oikean kerroksen. Toisen ovikellon painaminen on sitten jo vähän helpompaa.
Oven avaa joku tyttö, joka katsoo mua hiukan kysyvästi. Mä selitän tulleeni nuortenryhmään, ja se laskee mut sisään, esittäytyy Millaksi ja neuvoo jättämään kengät ja takin eteiseen. Sen jälkeen se ohjaa mut huoneeseen, jossa istuu jo muutakin porukkaa. Se esittelee mut muille, kaikki tervehtii ja joku tarjoaa kahvia. Mä istun sohvalle, kuuntelen muiden jutustelua ja alan vähitellen rentoutua.

*** OSA 2 ***


”Miten sä oikein löysit tänne?” Milla kysyy. Mä hörpin neljättä kahvikupillistani, me istutaan tupakkakopissa ja katsellaan ikkunasta sisäpihalle.

”Mä sain koulusta brosyyrin, meillä oli sellanen luento”, selitän.

”Ai jaa, nyt meillä on jo värvääjiä koulussakin”, Milla nauraa. ”Kiva juttu, et tulit, uusia ihmisiä on kiva saada mukaan.”

Hymyilen, ja mietin että olen itsekin tosi tyytyväinen, että tulin. Nyt, kun mä oon tutustunut porukkaan jo vähän, ihmettelen, miks mua jännitti niin kovasti. Millan kanssa synkkaa tosi hyvin, ja illalla ollaan menossa DTM:ään parin kundin kanssa.

Ryhmä hajaantuu kasin aikoihin, nuorempi porukka suuntaa kotiin ja me Mäkkärin kautta Detskuun. Millan lisäksi mukaan tulee Jari, joka vetää ryhmää ja Antti, joka on pari vuotta vanhempi, hiljainen kaveri. Illasta tulee hauska, Millan kanssa tanssitaan koko ajan, ja pojat katselee meitä merkitsevästi. Arvaan, et ne luulee, et meillä on jotain juttua Millan kanssa, mut kyse on enemmänkin siitä, kuin olis löytänyt kadonneen siskonsa. Meillä on Millan kanssa paljon yhteistä, ja numeroita vaihdetaan ja luvataan soitella.

Kotiin meen vikalla bussilla, ja nukun myöhään. Aamulla herään tekstariin, Milla kiittelee illasta ja ehdottaa kahvittelua Lostiksessa. Vastaan tulevani parin tunnin päästä, kunhan saan itseni kuosiin. Suihkun ja kahvin jälkeen alan olla hereillä, ja hyppään metroon.

Lostiksessa on muutakin porukkaa, Jari ja Antti sekä pari uutta tyyppiä, vähän vanhempaa porukkaa. Tomi on Jarin poikaystävä, reilu kolmekymppinen urheilijakundi, Susanna taas Millan kavereita, kaunis, vaalea nainen. Susannan iästä en osaa arvella mitään, kunnes Milla kertoo sen olevan 35, eronnut ja trans. Mä en tiedä, mikä näistä mua yllättää eniten, mut Susanna on tosi mukava, hauskaa seuraa, joten mä unohdan ajatella ja nautin seurasta.

Myöhemmin kävelemme Millan ja Susannan kanssa kohti keskustaa, Milla on menossa töihin yöksi, joten se aikoo mennä kotiin ottamaan päikkärit. Koska mulla eikä sen paremmin Susannallakaan ole mitään tekemistä, me sovitaan menevämme syömään jonnekin. Milla vilkuttaa meille steissin kulmalla, ja me suunnataan Susannan kanssa Planet Hollywoodiin.

Susanna yllättää mut tilaamalla varsinaisen rekkamiehen annoksen, jotenkin sen superfemme olemus sai mut olettamaan, että se syö pelkkää salaattia vichyn kera. Kun mä mainitsen asiasta, Susanna nauraa mulle, ja tarjoaa palaa pihvistään. Meillä on älyttömän hauskaa, Susannan kanssa on tosi helppo olla, ja kun se parin tunnin päästä sanoo, että sen täytyy lähteä, mä olen vähän pettynyt. Kotiin on munkin mentävä, kirjoitukset lähestyy ja koulussa on koeviikko, joten hyppään metroon ja yritän keskittyä loppuillan saksan epäsäännöllisiin verbeihin.

Jatkuu

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta